Mun on vaan niin paha olla.
En vaan jaksa enempää.
Haluisin vaan unohtaa sen yön, yön jona rakastuin suhun, vaikka niin ei tarkoitus ollutkaan. Haluisin vaan päästää irti, mut en voi.
Ethän sä tietenkään tarkoituksella mun maailmaa halunnut romahduttaa, niin sä kuitenkin teit. En tiedä nähdäänkö enää koskaan.
Mulla on sua niin ikävä.
Ne kyyneleet vaan tulee väkisin.
Haluisin olla kovempi, mutta en pysty.
En pysty mihinkään.
Mun ajatukset ei vaan voi päästää susta irti.
Mä muistelen vaan sitä yötä kun sain olla sun vierellä ja tuntee sun lämmön.
Muut sanoo, että mä oon hullu, mutta eihän ne mua oo koskaan ymmärtänytkään.
Ei kukaan voi koskaan ymmärtääkään.
Mä vaan niin haluisin olla sun kanssa.
Mikään ei onnistu koska sä oot poissa.
Mä olin jo päättänyt etten enää haluu seurustella, mut sit sä tulit ja veit mun sydämmen sinne kauas pois, aina H********n asti.
Eikä kukaan voi koskaan sitäkään ymmärtää, että rakkautta ensi silmäyksellä on sittenkin olemassa.
Saisinpa vaan tän tunteen pois.
On niin paha olla...