Mun sydän lyö koko ajan vaan kovempaa ja tuntuu et se tulee rinnasta pihalle, mun silmät on täynnä kyyneliä ja pää täynnä kauheita ajatuksia susta ja muista. Silti pitäs koittaa jaksaa, kerro miten mä teen sen.
Mä vaan koko ajan uskon enemmän et sä teet kaiken ton tahallaan.. Miks sun täytyy olla niin vitun ilkee vaikka samalla niin ihana?
Mä en halua itkee mut en voi sille mitään.. Miten mä voin koskaan unohtaa sut kun rakastan sua edelleen yhtä paljon kun ennenkin vaikka täs välis on ollut vaikka mitä ja kilometrejä meidän välissä.
Mä en kestä enää näitä hajoamistilanteita joita mulla on ollut loputtomiin sun takia. Nimees en aio kertoo vaikka tiedän, et monet luulee et tarkotan ihan toista tyyppiä, mut sydämessäs sä tiedät et mä puhun just susta, mä rakastan aina vaan sua, oon siitä asti rakastanut kun tavattiin ja siitä on piiitkä aika.
Ehkä joskus vielä saadaan mahdollisuus, en tiedä. Mut toivon et meidän sydämmet jossain vaikka taivaan takana kohtaa.. </3