IRC-Galleria

MITÄ ON ARJALAISUUS?

Lait, jotka vallitsevat nykyään arjalaisissa (pääosin valkoisissa) yhteiskunnissa ja jotka esimerkiksi rajoittavat tai kieltävät aseiden kannon, puolisotilaallisten ryhmien muodostamisen, tappelemisen tai rotusyrjinnän (joka nähdään rikoksena) eivät ole ainoastaan ristiriidassa arjalaisen ihmisen luonnollisten tapojen ja vaistojen kanssa, vaan myös orjuuttavat häntä. Jotta ymmärtäisimme kuinka sortavia ja luonnottomia tällaiset lait ovat, ja kuinka rappeutuneita ovat yhteiskunnat jotka laativat ja toteuttavat niitä, on meidän tarpeen ensin tarkastella mitä arjalaisuus oikeastaan tarkoittaa. Arjalaisuus merkitsee enemmän kuin vain arjalaista syntyperää (valkoinen, eurooppalainen) oleminen. Se merkitsee tiettyä asennetta elämään. Joku arjalainen, tällaisen asenteen omaava, on tarmokas ja terve, toisin sanoen hieno esimerkki siitä, mitä arjalaisuus on. Toinen ansioitunut piirre arjalaisessa asenteessa on aggressiivinen, taistelua rakastava luonne. Kolmas piirre on synnynnäinen yksilön ylpeydentunto, se kuinka luonnollista arjalaiselle on olla vastuussa itsestään. Esi-isämme ilmensivät vaistomaisesti tällaista asennetta, ja myös valtaosa arjalaisista yhteiskunnista - aina Homeroksen kreikkalaisesta yhteiskunnasta viikinkeihin - ilmensi arjalaista asennetta tavoissaan ja elämäntyylissään. Kaikki aidot arjalaiset tavat (tai "lait") heijastavat tätä asennetta. Esimerkiksi läheskään kaikissa arjalaisissa yhteiskunnissa ei ole ollut sellaista rikosta kuin "murhaa" josta on ainoana pakollisena rangaistuksena vankeus tai kuolema todettaessa "syylliseksi" tähän "rikokseen". Muinoin oli käytössä vain joustavia rangaistuksia, peräisin tavasta, jonka mukaan uhrin perheen tuli saada korvausta, yleensä tavaran tai rahan muodossa. Joskus toisen ihmisen tappanut saatettiin rangaistukseksi karkottaa maasta, joskus taas lainrikkojan täytyi suorittaa rituaalinomainen puhdistautuminen, esimerkiksi uhraamalla lahjoja jumalille. Toisinaan pahantekijää rangaistiin kuolemalla. Tällaisia tapoja harjoitettiin kaikissa arjalaisissa yhteiskunnissa ennen Homeroksen aikaa sekä mm. viikinkien, anglosaksien (englantilaisten) ja walesilaisten keskuudessa. (Anglosaksisissa ja germaanisissa yhteiskunnissa korvausta kutsuttiin sanalla Wergeld). Voisi siis sanoa, että nämä tavat, tai niiden puuttuminen, mahdollistavat aidon arjalaisen yhteiskunnan erottamisen epäarjalaisesta. Näin ajateltuna yhteiskunta, joka kehittyi esimerkiksi keskiaikaisessa Englannissa (osittain kristillisen vaikutteen alaisena) oli epäarjalainen, kun taas walesilainen yhteiskunta ja sen tavat jotka Edvard I tuhosi (Canterburyn arkkipiispan alullepanosta) olivat arjalaisia ja siten sivistyneitä.