Synkkä pilvimassa peitti koko taivaan ja pieniä pisaroita alkoikin jo tipahdella
niskaan heti matkamme alussa. Kaveri totesi, että kohta kastutaan ja pahasti.
Mä sanoin mielessäni Iskälle uskon hengessä, että ei muuten kastuta!
Anna sateen väistyä niin, ettei paluumatkallakaan tarvitse kastua.
Samantien tihku lakkasi ja ajattelin vaan, että näin se mun Isi toimii.
Yllätyin itsekin omista ajatuksistani, mutta ilmeisesti näin se uskon armolahja toimii.
Kerroin ajatuksistani myös kaverilleni.
Hetken päästä katsoimme taivaalle ja meidän kohdalla oli Linnainmaan kokoinen,
iso pyöreä aukko pilvessä, josta paistoi kirkkaana aurinko, muuten taivas oli kauttaaltaan
synkkiä pilviä täynnä.
Kaverini ei yleensä mun ihmejuttuihin usko, mutta mutta tällä kertaa hän itse oli paikalla
ja totesi: "taisit sää tosiaan Iskälle jotain sanoo!"
Päästiin kauppaan ja takaisin kotiinkin ilman kastumista.
ja nyt sataa sitten kaatamalla.
Oli mahtava fiilis. Jumala pitää huolta pienissäkin asioissa, vaikka eihän meitä
mistään sokerista ole tehty.
