IRC-Galleria

Ei tuhat sanaakaan riitä kertomaan,
mitä tunnen ja miksi haluan,
päästä kotiin jo viimein nukkumaan,
tää alkaa jo uuvuttaa.

Niin pitkä matka on rakkaani luo,
jalat ei enää muista miten kannetaan,
mutta silti tyttö tuo,
saa mut uudelleen nousemaan.

Kerto:
:Ei saa olla niin itsekäs,
että luovuttaa.
Ei saa olla niin heikko,
ettei jaksa jatkaa.
Aina löytyy syy miksi taistella,
ei elämä oo kuollu vaikka siltä saattaakin tuntua.

Sun sanat satuttaa mua enemmän,
kuin koskaan kuvittelinkaan,
luulin tän kestävän,
mutta kaikki olikin vain harhaa.:

Oon niin väsynyt etten jaksa edes luovuttaa,
kerta toisensa jälkeen, mut pakotetaan ylös nousemaan.
Tää paikka muistuttaa mua liikaa jostain,
vaikka tiedä en vielä mistä.
Kai sekin aikanaan selviää,
mistä tulin, mitä halusin,
ja mitä viimenään sain.

On elämä ikuinen meri,
ilman saarta keskellä ulappaa,
välillä aallot raivoaa, välillä on tyyntä.

Mutta jokaisella on joku syy, minkä vuoksi jatkaa,
muuten ois monesti jo luovutettu,
ja annettu unohtaa.
Aina uudelleen unelmat tukahdutettu,
niin ettei ois enää mitään mihin kurottaa.

Kerto:
:Ei saa olla...:

Aurinko laskee taas hiljalleen
kaikki nukahtaa.
Päivä nousee taas huomenna,
jos haluat niin uskoa.
Ehkä aika loppuukin tähän,
eikä maailmaa oo enää huomenna.

Siksi kannattaa muistaa aina rakastaa,
kun on mahdollisuus,
muuten voi myöhemmin kaduttaa,
kun on kanssa vain hiljaisuus.
Sata kyyneltä ei saa mitään takaisin,
tuhat rukoustakaan auta ei,
pitää elää tässä hetkessä,
ja muistaa että aikaa ei oo loputtomiin.