IRC-Galleria

En oo sun paperinukkeprinsessa
et voi piirtää mulle kotia
keksiä mulle unelmia
ja määrätä mun tunteita.

Et voi laittaa mua laatikkoon
kun sua ottaa aivoon
Tää leikki ei mee sun säännöillä
ei tässä pisteitä kerätä
Et voi kaikkea hallita
ei mua edes huvita pelata.

En syntynyt aaneloselle
valkealle puhtaalle
vaan mulla on menneisyys
joukossa jokunen ikävyys.

Et tiedä musta kaikkea
enkä edes halua kertoa
en usko sun voivan ymmärtää
luulet että kaikki on niin selvää.

Mulla on muutama salaisuus
ja mielessä eräs haave ihan uus
ei sulle kuulu mun tulevaisuus.
Ehkä löydät neiti kiiltokuvan
tai pienen söpön mollamaijan
jonka kanssa leikkiä kotia.

Mä menin jo eteenpäin
et uskonut että kävisi näin
ei tästä voi ketään syyttää -
tää on vain elämää.

(c) Katri

Uskaltaisinko kertoa
että pidän sun naurusta
sun kävelytyylistä
ja vähän ujosta hymystä.

Se hymy sulatti mun sydämen
ne jäähileet jotka jätti joku toinen.

Uskaltaisinko sua kädestä tarttua
tai hipaista sun poskea
ihan varovasti koskea
tiedän että pelkäät niinkuin mä
mut en halua kauas susta jäädä
Me voitais löytää pala satua
jos uskalletaan tää hiljaisuus rikkoa.

Mä olen kai jo aikuinen
joku sanoisi että nainen
mut mun sydän on kuin pienen tytön
vähän arka mut silti innokas
mun sisällä vois olla palo voimakas
jos tuut mun luo ja sen sytytät
palan sulle niin että säkin lämpiät.

Kuuletko nää haaveet
jos kuulet niin miksi pois meet
etkö usko että voisin susta tykätä
ajatteletko että "sehän oon vaan mä"
Mut juuri siksi sen teen
juuri sä sytytit mun toiveen.
Juuri sun luo tulen tänään
hiivin ikkunas taa ja nään
sun mietteisiin vaipuneen pään
Oot niin kaunis et mun sydämeen sattuu
haluun olla sun ja tiukasti tarttuu
en ikinä menis pois
tää kaikki kauniiksi muuttua vois.
Jos me uskallettais.

(c) Katri

Mä odotan
milloin tulee täysikuu
mä odotan
mun hiukset harmaantuu

Tiedän, sulla oli syy
mut mun iho rypistyy
ja muistot hämärtyy

Sanoit että rakastat liikaa
vai oliko se jotain ennen mua
et halunnut satuttaa
Silti haaveesi maailmalla on
sun sydän villi ja koditon

Pitääkö mun vaan odottaa
kun sä päätit kadota
Vai tulisko joku muu
niin et tää sumu kirkastuu
mut vielä sun muisto sattuu.

(c) Katri

Oi pieni hauras enkelini
sun siivistä putosi höyheniä mun eteiseeni.
Tule sisään edes hetkeksi
kadut on tuuliset ja kuumeeksi
tuo vilu pian vaihtuu.

Saat täällä levätä
mä ruokin sua
keitän teetä ja laitan leipiä
peittelen sut ja tulen viereen
nukutaan tää kylmä pois
kun herätään sun lämmin ois.

Kun nukut mä ompelen ne höyhenet takaisin
ja aamuauringon säteisiin
voit lentää kuin uusin siivin.

(c) Katri

Rakkaani
Olet kaunein harharetkeni
olet polku joka eksytti
hiekka joka upotti
mä vajosin enkä pääse irti.

Olet syrjäseutu
tiesi kavalat
hämärään mut saattelivat
unelmien hautausmaalle
jossa varjomme tanssivat.

Olet pimeä joki
kuohusi vei mut mukanaan
löi kiviin ja paiskasi pohjaan
en osaakaan uida
ainakaan vastavirtaan.

Olet eksyttävä käytävä
tännekö mä jään
alati pimeään
käteni haparoivat seinää
en ulospääsyä löydä.

Mitä voin tehdä
huudan ja odotan
jos joku kuulisi
mut täältä korjaisi
yöstä pois saattelisi.
Odotan.

(c) Katri

Aika säälittävä tuo yrityksesi
piirsit paksun mustan viivan
- oikein viivottimella tietysti -
meidän väliimme
Ajattelitko että sinä seisot siellä
ja minä täällä
Ajattelitko suojella itseäsi minulta?

Kuka pelkää hullua naista?
Kuuletko öisin minun huutoni
miten valitan ja vaikeroin
kuuletko sen korvissasi
vaikka luulit päässeesi minusta eroon.

Kuuletko minun nauruni
miten pilkkaan sinua päin naamaa
Mielipuolen ääni se on!

Mutta tiedätkö mitä
En se ole minä
vaan sinun syvyytesi
sinun pimeytesi
sinä sinä sinä sinä sinä
loputtomiin
itseäsi sinä pelkäät.

(c) Katri

Rakas Isä
kiitos auringosta
jonka annat paistaa
mieleni pimeimpiin nurkkiin
niihin jotka niin mielelläni salaisin Sinulta.
Kiitos voimasta
jolla vedät valoon
vaikka mielelläni jäisin yksin
istumaan harmaaseen hämärään.

En tiennyt paremmasta
etsin lohtua luodusta
syliä surusta.
Suljin korvani kutsultasi
ja huusin vielä päälle
jotta äänesi peittyisi.

Isä kiitos kärsivällisyydestäsi
miten aina annat minut tulla
harharetkiltäni palata
ja joka kerta halaat sanoen:
Tervetuloa rakas lapseni.
Ja kiitos siitä
ettet koskaan päästä irti.

Isä kiitos ettet koskaan tokaise:
"Mitäs minä sanoin"
Kiitos etteivät silmäsi ole tuomarin
vaan rakkaudellasi minua katsot.

Kiitos että näet ylpeyteni vihani pelkoni ja haavani
ja kuulet myös naurun ja kiitoksen
Kiitos että tunnet ne salaisimmat unelmani
joita en kellekään uskalla edes kuiskata.

Isä kiitos armosta
miten kerta kerran jälkeen
annat armosi huuhtoa
tahraiset vaatteeni
Ei ole likaa jota se ei puhdistaisi.

Isä kiitos rakkaudestasi.
Kiitos että näytit minulle:
Rakkaudessa ei ole pelkoa.

Terveisin,

Katri.

Kuka olen
mikä näistä tunteista
on minä
Häilyvä aavistus
minuuden sata särmää
onko jossain peili
josta näen kokonaisen
itsen

Tunteeni
nollasta sataan
kaikki on väliaikaista
vain hetkiä
joina samastun sinuun
tai ideaan sinusta

Missä on minuus
vai onko sitä
oliko se aikojen alussa
vai huomisessa
saavuttamattomissa

Onko sillä rajat
vai onko se muuttuva
kuin ameeba
Voinko nähdä sen itse
onko se kuin ääneni
erilainen sinun korvissasi

Oletko sinäkin hajanainen?
Vai oletko eheä
täydellisen pyöreä
Näetkö itsesi
kun katsot minuun

(c) Katri

Tiedätkö miltä tuntuu herätä
kun ensimmäinen ajatus olet sinä
Miten pakotan aamiaisen alas
ja tiedän miten tänäänkin jauhat minut hampaisiisi
Valitsen vaatteet ja mietin
mikä sinua ei ärsyttäisi
Älä laita housuja - ne on paskan ruskeat
Älä laita hametta - oot ruma huora

Tiedätkö miltä tuntuu ajaa isän kyydissä kouluun
ja toivoa että voisin aina istua tässä etupenkillä
En menisi pulpetin ääreen
siellä sinä
ja kuminpalasade joka kastelee minut niin että
vaatteeni muuttuvat läpinäkyviksi
alla vain minun alhaisuuteni.
Siinä alastomana edessäsi yritän muuttua pieneksi
niin pieneksi että voisin hajota liitupölyksi luokan lattialla.

Tiedätkö miltä tuntuu toivoa
ettei tarvitsisi puhua
miten sanat tukehduttavat minut
sinun sanasi, pauhaavat
ja minun, joita kukaan ei kuule

Kävelen luokan eteen
anon armoa sinulta
mutta takarivistä äänesi vyöryy kuin panssarivaunu
olet tänäänkin päättänyt rangaista minua.
Sinä luet minulle tuomion synneistäni
jotka tein tässä luokassa ja koulun pihalla
olin vieras
en kuulunut joukkoosi
siihen jonka valat vahvistettiiin
sinisellä smartilla välitunnilla
ja johon kastettiin kolmosoluella, tai pullolla mitä vaan.

Tiedätkö miltä tuntuu pelokkaat illat
ja valvotut yöt
kun jokainen viisarin liikahdus vie lähemmäksi sinua.
Tiedätkö, miltä tuntuu hukkua pelkoon?
Minä tiedän.

Ja tiedätkö, miltä tuntuu vihata sinua?
Kaiken tämän jälkeen
olen varma että tiedät.

(c) Katri

Onko viha pahasta?
Miksi on helppo vihata rakasta?
Ne sanoo että
viha syö sun sielua
mut haluisin vaan karjua
pahoja, pahoja sanoja.

Moni tulee lampaan vaatteissa
hohtavissa, valkeissa
Mut älä mene lankaan
ne tahtoo viedä sut hautaan
sinne mihin unelmat haudataan
ja päälle nauretaan.
Olit hyväuskoinen, hölmö.
Etkö tajua tätä maailmaa?

(c) Katri