IRC-Galleria

Kuurasin. Pyyhin. Pesin. Moppasin. Imuroin. Huuhtelin. Kiillotin. Raaputin. Hinkkasin. Tiskasin. Putsasin. Tapulikaupunki goodbye for good!

Seuraavat apuvälineet käytössä:
-imuri, Moulinex Powerclas
-moppi, Vileda
-sanko, Vileda
-yleispuhdistaja, Mänty-Tolu
-cream with bleach, Cif (Paras monikäyttöinen puhdistusaine)
-karhunkieli
-saippuavilla, Patapata
-tiskirätti, useita
-tiskisieni
-active scrub-sieni, Vileda
-tehopuhdistaja, Super Power Cleaner (Puhdistaa tehokkaasti lika- , kalkki-, ruoste-ja saippua[wtf?]tahrat)
-wc-puhdistusaine, Pirkka
-puhdistusvaahto ikkunoille ja lasipinnoille, Tolu
-yleispuhdiste, Ajax Lemon (Tarkett suosittelee)
-puhdistussuihke keittiöön ja kylpyhuoneeseen, Pirkka
-wc-harja, Koziol
-uuninpuhdistusvaahto, K2r

Huh nyt väsyttää.

Täällä sitä nyt sitten nökötetään. Enkä tunne oloani kovin kotoisaksi. Patterit eivät toimi kunnolla, joten kurkku on ihan käheänä ja näpit niin jäässä hyvä kun näppiksellä pysyvät. Ei verhoja ikkunoissa, ei mattoja lattialla, suurin osa elämästä pakattuna pahvilaatikkoihin ja kaikki hukassa. Pitäisi purkaa ja lajitella ja hyllyttää, mutta työ imee niin kuiviin että tänään kotiin päästyäni painuin suoraan neljän tunnin päikkäreille.

Seinät on sentään hienosti maalatut! Olkkari on vihreä ja makkari sininen. Mutta seinät tuntuvat olevan paperista, sillä kaikki kuuluu niiden läpi. Etenkin rappukäytävästä. Ja tänään huomasin että naapurissa asuu joku eläkeläismummo. Äsken soi ovikello, mutten uskaltanut avata. Jos se on vaikka tv-lupatarkastaja. Huomenna pitää mennä kuuraamaan vanha kämppä lattiasta kattoon, kiinnostus vähintään 100. Siihen meneekin sitten viikon ainut vapaapäivä.

Tulispa ne veronpalautukset jo pian että pääsis ostelemaan uusia juttuja tänne, ja onneksi ens viikolla on jopa kolmen vapaapäivän putki, sillon ehtii ehkä saamaan jotain kodin tuntua tähän kolkkouteen.

Ah ja voih mikä tragedia! Perheen toisen osapuolen kone sai ilmeisesti muutossa vähän hittiä, eikä suostu toimimaan. Olemme yhden koneen loukussa toistaiseksi. Tämä ei tiedä hyvää.

ja tähän mennessä on pakattu kaksi (joista toinen vajaa) muuttolaatikollista. Jäljellä on kahden ihmisen tavarat 54:stä neliöstä, mukaanlukien mm. kaksi tietokonetta ja runsaasti astioita. Pari hyllyllistä levyjä sekä teknarit. Lisäksi uudella kämpällä pitäisi käydä maalaamassa seinät. Tehdä muuttoilmoitus ja sähkösopimus. Ja tietysti molemmilla on töitä joka päivä.

Tänään iski taas migreeni. Johtuniko stressistä vai vihoittelevasta niska-hartiaseudusta, tai kenties tämän kohtauksen laukaisi kirkasvalolamppu. Otin lääkkeen ja kävin hämärään huoneeseen makaamaan, mutta yökkö tuli silti ja löysin itseni halailemasta pöntön posliiniposkia. Muutama tunti taju kankaalla ja nyt pystyy taas seisomaan, mutta päätä kivistää edelleen.

Huomenna on onneksi vapaapäivä, pistin sen kunniaksi kellon soimaan kasilta että kerkeän soittaa arvauskeskuksen ajanvaraukseen. Pakko yrittää saada joku akuuttiaika näiden niskavaivojen takia koska burana ja mobilat ei tunnu tepsivän ja nyt kipu ja polte tuntuu leviävän jo alaselkään asti. Pakatakin pitäisi. Vai maalata? Kumpihan mahtaa tehdä parempaa niskalle? *stressail*

Ei helkatti, mitähän tästäkin tulee :D Kaiken järjen mukaan tän läävän pitäisi kuitenkin sijaita ensi lauantaina Lauttasaaressa.

Ps. Kaverit, saa tulla kantamaan! ;P

Olin tänään Jorvissa katsomassa Pappaa. En ollut nähnyt sitä varmaan joulun jälkeen, vaikkei se asukaan sen kauempana kuin viereisessä kaupungissa. On ihme että se on elänyt noinkin kauan. Kun olin 14 oltiin jouluna samaan aikaan Jorvissa leikkauksissa, minä umpisuolen ja Pappa sydämen ohitusleikkauksessa. Sen jälkeen on sairaalareissuja ollut useita, mutta aina se on vaan sitkeästi palannut kotiinsa, asumaan ominpäin. Syöpä tuli muutama vuosi sitten.

Kun olin pieni olin Papalla hoidossa. Siellä minulla oli punaiset tohvelit, ja muovisia inkkareita ja ratsuja joilla leikkiä taisteluja, epävireinen piano jolla en koskaan oppinut ukko-noaa tai jänis istuu maassa -lurituksia kummempaa. Pappa huijasi minut syömään pahaa tillilihaa selittämällä kuinka jokaiselle sormelle piti syödä yksi lusikallinen erikseen, että ne kaikki saisivat omansa. Pikkurillikin. Papan kirjoituspöydällä oli valtava suurennuslasi, jolla saattoi tutkia sen tavaroita: jännittävää tuhkakuppia, sormenjälkeä lasipöydässä tai kirjan sivuja. Isovanhempien kotona haisi pehmeä tupankansavu ja se kiemurteli harmaina nauhoina auringonvalossa pölyn kanssa.

Sairaalassa huomattiin äitin ja tädin kanssa että Papan vointi ei ollut hyvä. Katsoin puolisi kauhistuneena, puoliksi hämmästyneenä sitä kehoa, joka oli varjo entisestään; samaan aikaan kutistunut kasaan ja toisaalta pöhöttynyt, jääneenä jumiin villatakkinsa pääntiehen yrittäessään ottaa sitä pois muttei ollut saanut. Hoitaja sanoi että nyt oli ollut potilas huonona eikä ollut syönyt eikä jaloitellut.

Pappa jaksoi kuitenkin nousta istumaan, ja kyseli minulta kuka kaunis tyttö mahdan olla. Yritin kertoa, mutta turhaan. Katse silmissä oli harhaileva, vaikka niissä oli vielä se sama lempeys kuin ennekin. Jotenkin viaton, tietämätön tilastaan. Höpötteli puoliksi käsittämättömiä, puoliksi järkekeviä, ihan kuin pieni lapsi. Tarjosin sille viinirypäleitä, ja se tarttui vihreään helmirannekoruuni jonka pallot vähän muistuttivat rypäleitä. Ei ei saa ottaa niitä, kieltelin naureskellen, ja ojensin oikeita rypäleitä. Sain papan vielä syömään banaaniakin kun pilkoin sitä paloiksi lautaselle, ja vähän keksejä ja kakkua.

Pappa nukahti pian ja lähdimme pois. Mietin miksi en ollut tullut käyneeksi useammin sen luona. Olihan se ollut sairas jo vuosia. Mutta en usko että se oli onneton, se näytti iloiselta ja hymyili maistellessaan rypäleitä. Sanoi ettei satu mihinkään.

Toivottavasti Pappaan ei satu myöhemminkään kauheasti tai pelota. Toivottavasti sille ollaan ystävällisiä sairaalassa. Se mitä sille sitten tapahtuu viimeisen sydämenlyönnin jälkeen on mysteeri. Uskon että ihminen saa ansionsa mukaan. En usko että Pappa pääsee enää sairaalasta pois. Mutta oli se viimeksi pois päästyään vielä rollaattorilla mennyt lähikapakkaansa, sitkeä perkele. Ja puhunut viinapullon viemisestä sairaalaan kun eno oli siellä käynyt viimeksi.

Omalle faijalle lähetin tyylilleni uskollisen sarkastisen tekstarin jota se luultavasti ei tajua tai sit tajuaakin paremmin kuin arvaankaan, ja lähetin mutsin mukana Casino-arvan kuoressa jossa luki: " Faipalle! Muutakin rapsuteltavaa kuin munat."

Tämä on ommattu kaikille niille pojille jotka eivät harrasta ehkäisyä. Teistäkin moni voi viettää tätä päivää ensi vuonna ;)

Olipa taas harvinaisen paska päivä duunissa. Ensin yks käskee mut tekemään hyllyetikettejä, ja sitten toinen valittaa miksen ole kassalla. Ja just kun olen päässyt tauolle ja istunut rättiväsyneenä alas känninen poikaystävä soittaa kotoa ja ruinaa tuomaan pullon viiniä. Syöksyn alkoon ja ehdin juuri ennen sulkemisaikaa, ja sit saan moitteet siitä että tulen myöhässä tauolta.

Eilen meni "hieman myöhään" kolassa cosmopolitanien merkeissä ja olisin tarvinnut tulitikut silmäluomiini, mutta jotenkin sinnittelin läpi tahmeantakkuisen työpäivän, ja sen jälkeen vielä kahden tunnin inventaarion laskemalla suklaarasioita ja muita joulun tuoksuvia ruokaherkkuja. Ei helkatti miten maha kurni suklaatryffelipaketteja ja belgialaisia suklaaunelmia kuolatessa. Raahasin kotiin kivistävillä hartioillani kaksi viinipulloa ja läjän pahvilaatikoita mitä ihanimmassa leudossa lounaistuulessa, pakkaaminen muuttoa varten voi viimein alkaa. Sen saa tosin tehdä tuo juoppo mieheni.

Äsken alkoi vielä perhana vieköön korventaa kurkkutorvessa ilkeästi, mutta kevytviili (rasvaa vain 2,5%!) höystettynä vehnänalkioilla (sisätävät runsaasti kuitua sekä b- ja e-vitamiineja!) ja kas kummaa, närästys helpotti ainakin hetkeksi. Syynä taitaa olla kahvikuppi minkä menin kittaamaan työpäivän päätteeksi klo 20, mutta pakkohan se oli juoda kun ilmaiseksi sai! Kunhan nuo mahahapot nyt rauhoittuisivat, voisi mukavammin keskittyä seuraamaan suosikkisarjaani, World Poker Touria.

Alkaa än yy tee NYT!

Ei helkatti. Jouduin jouluksi töihin krääsähelvettiin glitteripallojen, piparien, jouluvalojen ja ostoshystrian pahaan taikamaahan. Pakkohan se on pienen on saatava voita ruispalan päälle, joten hymyilen maireasti kun 70v leskirouva miettii noin 10 minuttia montako postimerkkiä tämä tarvitsee. Ja kuuntelen kun jonossa seuraavana seivova kyrpiintynyt keski-ikäinen haahka huokaisee minulle "Voi luoja että sinä olet hidas!" Tervetuloa tiskin tälle puolelle toki näyttämään miten homma hoidetaan? Olihan sentään kyseessä marraskuun ensimmäinen sunnuntai kello 12, ja alkaa olla jo kova kiire hoitaa jouluostoksensa. Ah ja voih, jos jostakin tuotteesta puuttuu hinta, saan osakseni kulmien nostelua ja moittimista. Tai kun paketoin lahjaa, saan kuulla, voisitko tehdä sen vähän nopeammin, minulla on vähän kiire. Kiire minne? Ostamaan joulukuusta?

Ja sus siunatkoon jos valikoimissa ei olekaan tänä vuonna samanlaista lasilyhtyä kuin viime vuonna, miten tämä voi olla mahdollista?! Odotan kauhulla kuinka vanteet alkavat kiristyä kansalaisten pipojen ympärillä tuon pelottavan joulun lähestyessä. Tärkentähän joulussa on ostaminen. Tai oikeastaan niiden lahjojen saaminen, toisille ostetaan niitä vain että saisi itse jonkin tilalle. Ja mikä kalabaliikki syntyykään, jos lahja ei satu olemaan tarpeeksi arvokas :o

"Oi hellanlettas miten ihania lasipalloja!" totesi eräs rouva paketista jossa oli 4 kimalteella koristeltua lapsenkakanväristä lasipalloa hintaan 12,90€. Ja minä nyökyttelen vieläkin maireampi hymy naamallani. Olo on kuin kaupan kassalla, vaikka hetki sitten sain tehdä sentään vähän mielekkäämpää duunia kasvien parissa. Vaan raha tätä maailmaa pyörittää, enkä minä ole kuin pieni hiekanjyvä rattaissa eikä auta kuin suostua huoraamaan itseään jouluhelvetissä.

Tämähän vain paranee tästä h-hetken lähestyessä! Koskahan ne joululaulut alkavat soimaan?