IRC-Galleria

Voihan kakka, tarvisin melkein vielä yhden pienen akvaarion. Vintillä oleva 40 l ei varmaan enää pidä vettä... Pahus.

Synnytystapa-arvio on tehty, vaikka eipä siin paljo ollu arvioimista kun kaksi on jo leikattu. Eli leikataan parin viikon päästä. Sinänsä vähän ihmettelen että venyttävät vielä kaksi viikkoa, ku ny jo oli painoarvio 3,7 kg!! Melkoinen jööti on siis taas tulossa. No, muuten oli kaik kunnossa, ja mukulakin ihan oikein päin mahassa.

Nyt se vihdoinkin sitten tulee, mamman oma pikkumussukka auto! Tehtiin miehen kanssa kompromissi, kun se olisi halunnut ostaa halvan, halpa-ajoisen, pikkuisen kauppakassin, ja minä taas kalliin ja kallisajoisen nelivetomaasturin. Nyt mammalle tulee sitten iso farkku, jossa riittää vääntöä 1700 kg vetämiseen, eli liikkuu koppi ja hevonen kepeästi. Kyytiin mahtuu lapset istuimineen, ja takapaksiin koira paremmin kuin hyvin. Auto ei ole ihan uusi, mutta hyvin pidetty ja huollettu, ja hinta-laatusuhde oikein hyvä. Ny tarttee sit vaan opetella ajaan automaattivaihteella :D

Danny muuttaa näillänäkymin 13. päivä Hattulaan, riippuu lähinnä kuljetuskalustosta ja sen puutteesta.

Josi muuttaa samalle tallille toivon mukaan jo aiemmin, keväällä sitten mahdollisesti astutetaan.

Sippe ja kaverin tamma jää kotiin.

Joten näin ratkesi tämä rulianssi.

No niin, nyt löytyy sitten jo kaksi kuudesta tavallisimmasta raskausmyrkytysoireesta. Toistaiseksi kuitenkin edelleen verenpaine alhaalla, eikä särje päätä. En ole myöskään huomannut että silmät olisi sen valonaremmat kuin aiemminkaan, tai mitään outoja ylävatsakipuja.

Mutta olo on kyllä helvetillisen huono. Varmaan kohta särkee päätäkin kun tämmöstä stressaa saakeli. Jalkoja särkee aivan tauotta, ne puutuu heti kun et liiku, ja supistukset taas alkaa jos liikut. Nukkumaan et pysty niin mitenkään päin, ja kusella joudut ramppaamaan kolme neljäkertaa yössä.

Tärkein hoito lepo. Hmmm. Koittakaapas itse lepäillä kun olette vastuussa kahdesta lapsesta joista toinen vasta 1,5 vuotias, ja koirasta sekä hevosista, kissasta ja pupusta kello 7.45-17.00 välisen ajan joka arkipäivä. Ja kun sen lisäksi että pitää silmällä ettei nuorimmainen telo itseään kiipeillessään kaikissa mahdollisissa paikoissa, pitäisi hoitaa ruokaa pöytään ettei lapset näe nälkää, lämmittää taloa ettei lapset palellu, tiskata, pestä pyykkiä, siivota tai olla edes jotenkin hyödyksi taloudelle, jossa mies joutuu tekemään jo kaiken ulkohomman ja suuren osan sisähommista oman päivätyönsä lisäksi, puhumattakaan siitä että vielä remppaa ja koittaa saada perheelle lämpimän veden juoksemaan keittiöön ennenkuin vauva syntyy...

No, kohta kääntyy rv 35, että loppusuoralla mennään. Mut ei tässä kyl kauheasti reissata, juhlita tai hoidella mitään ylimääräisiä asioita.


Niin että onko se sitten ihme jos raskaanaolevat naiset on välillä "vähän" kärttyisiä, eikä aina jaksa olla niin aurinkoisia ja ihastella sitä miten suorastaan hehkuvat äidillistä onnea ja iloa. Onko ihme, että hesen jonossa meinaa hituroiva haroittelijahampparinpaistaja saada turpaansa, ja "joko se kohta syntyy" pällistelijät menettää päänsä?

Me tarvitaan toinen auto. Ei tartte olla kummonen, mut katsastettu ja ajokuntonen, ja talvirenkailla.

Mun pitää nyt alkaa ramppaan neuvolassa seurannassa kerran viikkoon (raskausmyrkytystä pelkäävät) niin toinen auto olis saatava, ihan mahdotonta yrittää sopia nla ajat mikon työvuorojen mukaan niin usein.

Huokaus. No, ompahan taas jotain päivitettävää.

Eli emme muuta. Pitkä juttu, mutta pähkinän kuoreen puristettuna voin sanoa, että pankki ei antanut myydä sellaisella sopimuksella joka oli pankin oman lakimiehen käsialaa, ja molemmille osapuolille sopiva. Ja koska vuokraaminen taas tulisi verottajan takia niin kovin kalliiksi, niin ei auta.

Aluksi kyllä v*tutti aika raskaasti, mutta koska ollaan koko perhe sellaisia peruspositiivisesti ajattelevia, niin käännettiin sitten oikein tarkoituksella ja ajan kanssa tämä negatiivinen tapahtuma positiivisemman oloiseksi. Jos jollekin asialle et mitään voi, niin turha siitä on sitten enää pahaa mieltä kokea.

Nyt sitten aletaan suunittelemaan talon laittelua ja remppailua, ja toteutetaan sitämukaa kun on aikaa ja rahaa.

Hevosrintamallakin vastustaa. Josian piti lähteä tänään, mutta eilen illalla iltatallejen yhteydessä huomattiin että se oli telonut toisen takasensa. Vamma oli sen verran pahan näköinen hämärässä tallissa verisenä, että peruin Josin lähdön, en uskalla päästää sitä mihinkään ennenkuin asia on tutkittu ja jalka parantunut. Tänään valosailla ja kunnolla (ei vain pikaisesti) putsattuna, ei jalka enää ole niin pahan näköinen, mutta silti joudun nyt miettimään uudelleen siirtoajankohtaa. Kipeää hevosta en anna ylläpitoon, kyllä jalan pitää parantua ensin. On myös mahdollista että joudun vielä käyttämään tamman klinikalla kuvattavana, ennenkuin täysi selvyys jalan tilanteesta saadaan.

Sipsin seuralaisen paikan taas peruin ihan itse. Kun kerran tähän jäädään, niin en sitten anna sitä mihinkään. En uskalla. Jos olisi ollut joko annettava tai kuopattava niin olisin voinut tuohon paikkaan antaa, mutta nyt tuota päätöstä ei sitten tarvitse tehdä.

Dannyä taas minun ei sitten kannata sijoittaa millekään kalliille huippuitteiden tallille, kun en täältä voi siellä kuitenkaan itse käydä niin usein kun olin haaveillut, sittenkään kun olen toipunut leikkauksesta. Nyt poika pääsee tutun pikkutalliin, ja todennäköisesti on siellä kesän yli. Syksyllä pitää sitten miettiä että tuonko tänne vai mikä meillä yleensäkään on sitten tilanne.

Josin lähtöpäivä varmistui, lähtee ensi ma. Miten haikeaa. Mutta ainakin tiedossa on tammalle hieno varsa, ja sellainen orivalinta jota voin itsekin tukea 100%ti.