IRC-Galleria

kävin eilen jokelan tapahtuma paikalle ja hyvinkään kirkolle viemässä kynttilät, ja oli aika ahistava tunnelma ja ajatuksia herättävää käydä paikan päällä.
se kaikki tulee jotenkin niin käsinkosketeltavaksi.
tapahtuuhan maailmassa kaikkea pahaa kokoajan ja siihen on jotenkin jo niin turtunut, että vaikka se koskettaa itseä jotenkin aina kun jotain tapahtuu, mutta silti viellä kun tilanne tulee näin käsin kosketeltavaksi niin se kaikki niin konkretisoituu kumminkin niin eritavalla.
en tiennyt miten oisin ollut ja kaikki ajatukset ,suru,viha,epätoivo,usko,kysymykset,?,?,?

nyt on paljon puhuttu tästä tiedolla mässäilyllä ja huomaan itsekkin että jokapuolelta imen kaiken tiedon asiasta sisääni, mutta toisaalta uskon että se on oma tapani käsitellä asiaa,
koittaa ymmärtää edes vähän mitä on tapahtunut ja miksi?
ja onhan tässä uutisoinissa useampia puoli ja en tiedä mikä on oikein mutta ainakin se että tästä on noussut iso juttu(mitä se olikin) on minusta aivan oikein, ei näistä asioista pidä vaijeta koska se tarkoittaisi myös että asiaa ei otettaisi tosissaan ja sitä ei käsiteltäisiin vaan koitettaisiin vain painaa pois jonnekkin unholaan.
asiasta pitää puhua!
herättää keskustelua nuorten kasvavista mielenterveys ongelmista.


"Vaikeaa tai keskivaikeaa masennusta potee kaksitoista prosenttia nuorista"
(Masennusta tutkinut psykologian professori Markku Ojanen Tampereen yliopistosta)

onhan noi aika hurjia lukuja!!!

mutta oloa vähän parensi se että kun ajelin illalla kotiin niin todella monissa ikkunoissa oli kynttilä palamassa, tuntui tietenkin jotenkin synkältä mutta paransi olo kun tiesi että ei ole yksin ajatuksineen, täällä on ihmisiä joita asia koskettaa, ihmisiä jotka välittää.

sitten taas törmäsin niihinkin joiden mielestä tässä nyt ei ole mitään ihmeellistä ja turha niiden joiden omaisia ei ole ollut tuolla on tässä mitään surkutella!
elämä kulkee niin ja mitä sitten!!?
olkoon jokainen mitä mieltä on mutta jokainen saa surra niinkuin haluaa ja pitääkin!!

ja ymmärrän että todella nuoret ihmiset helposti kokevat tämän surun vihana, ja kosto,viha ja muut olisi jotain ratkaisuja.
asioihin suhtaudutaan sitten niin ja voidaan sanoa todella ilkeitä asioita kun ei osata itse käsitellä/käsittää asiaa viellä.
ja tuntuu pahalta lukea esim. että tekiän perhettä on uhkailtu ja ovat kai jossain turvassakin nyt tapahtuman vuoksi. mutta kuinka suuri suru heillä on?! uskon että sen moni ymmärtääkin.

tässä vaan jotain ajatuksia mitä mielessä pyörii.

antakaa ihmisten surra, käsitellä asiaa, puhukaa purkakaa pahaa oloa pois, puhuminen auttaa aina.

syvin osanotto kaikille omaisille ja läheisille.