IRC-Galleria

nyt pitäisi puheiden loppua jo, taas kunnallis vaaleissa varmasti mielenterveys ongelmat pää valttina mutta mitä sitten? ne keitä tämä koskettaa läheisesti muistavat tämän pitkään,mutta muuten taas muutama kuukaus ja kukaan muu ei tuhlaa ajatusta ja taas odotetaan seuraavaa pahan olon purkausta. tosin empä tuskin itsekkään asialle mitään tee,ehkä biisin ja vuoden päästä en muista mistä sen kirjoitin.
mutta näin se menee,mutta ei pitäisi.

k

en tiiä!

no että täällä ollaan ja no en tiiä miten tätä purkais mut hei ... vittu joo että semmosta täällä .... vois miettiä vähän uusiksi tätä 24/7 töissä ja nukkumassa menoa.

palaillaan kun löytyy sanoja.

ämpärissä kasvanut!

kävin eilen jokelan tapahtuma paikalle ja hyvinkään kirkolle viemässä kynttilät, ja oli aika ahistava tunnelma ja ajatuksia herättävää käydä paikan päällä.
se kaikki tulee jotenkin niin käsinkosketeltavaksi.
tapahtuuhan maailmassa kaikkea pahaa kokoajan ja siihen on jotenkin jo niin turtunut, että vaikka se koskettaa itseä jotenkin aina kun jotain tapahtuu, mutta silti viellä kun tilanne tulee näin käsin kosketeltavaksi niin se kaikki niin konkretisoituu kumminkin niin eritavalla.
en tiennyt miten oisin ollut ja kaikki ajatukset ,suru,viha,epätoivo,usko,kysymykset,?,?,?

nyt on paljon puhuttu tästä tiedolla mässäilyllä ja huomaan itsekkin että jokapuolelta imen kaiken tiedon asiasta sisääni, mutta toisaalta uskon että se on oma tapani käsitellä asiaa,
koittaa ymmärtää edes vähän mitä on tapahtunut ja miksi?
ja onhan tässä uutisoinissa useampia puoli ja en tiedä mikä on oikein mutta ainakin se että tästä on noussut iso juttu(mitä se olikin) on minusta aivan oikein, ei näistä asioista pidä vaijeta koska se tarkoittaisi myös että asiaa ei otettaisi tosissaan ja sitä ei käsiteltäisiin vaan koitettaisiin vain painaa pois jonnekkin unholaan.
asiasta pitää puhua!
herättää keskustelua nuorten kasvavista mielenterveys ongelmista.


"Vaikeaa tai keskivaikeaa masennusta potee kaksitoista prosenttia nuorista"
(Masennusta tutkinut psykologian professori Markku Ojanen Tampereen yliopistosta)

onhan noi aika hurjia lukuja!!!

mutta oloa vähän parensi se että kun ajelin illalla kotiin niin todella monissa ikkunoissa oli kynttilä palamassa, tuntui tietenkin jotenkin synkältä mutta paransi olo kun tiesi että ei ole yksin ajatuksineen, täällä on ihmisiä joita asia koskettaa, ihmisiä jotka välittää.

sitten taas törmäsin niihinkin joiden mielestä tässä nyt ei ole mitään ihmeellistä ja turha niiden joiden omaisia ei ole ollut tuolla on tässä mitään surkutella!
elämä kulkee niin ja mitä sitten!!?
olkoon jokainen mitä mieltä on mutta jokainen saa surra niinkuin haluaa ja pitääkin!!

ja ymmärrän että todella nuoret ihmiset helposti kokevat tämän surun vihana, ja kosto,viha ja muut olisi jotain ratkaisuja.
asioihin suhtaudutaan sitten niin ja voidaan sanoa todella ilkeitä asioita kun ei osata itse käsitellä/käsittää asiaa viellä.
ja tuntuu pahalta lukea esim. että tekiän perhettä on uhkailtu ja ovat kai jossain turvassakin nyt tapahtuman vuoksi. mutta kuinka suuri suru heillä on?! uskon että sen moni ymmärtääkin.

tässä vaan jotain ajatuksia mitä mielessä pyörii.

antakaa ihmisten surra, käsitellä asiaa, puhukaa purkakaa pahaa oloa pois, puhuminen auttaa aina.

syvin osanotto kaikille omaisille ja läheisille.

pelko kasvattaa vihaa.


osanottoni.

vuodet pyyhkiintyy varmasti.

viikonloppuna ehti jotenkin miettimään kaikkea ja varsinkin kun oli uusia asioita ihmeteltävänä.
hirveä kontrasti ero kun näki uutta elämään keskellä paikkaa mikä pikku hiljaa on kuolemassa pois. ja se kuolema on sääli. mutta niinhän se kai on aina.
on vaikea pysyä jossain jos tietää/luulee että se ruoho on vihreämpää tuolla jossain muualla.
mutta onko se? maailmaa on hyvä nähdä mutta myös hyvä tietää missä koti on.
nyky ihminen haluaa kaiken mitä on mahollista saada enkä tiedä onko se väärin vai ihan oikea tapa elää ja tavotella kaikkea suurempaa ja suurempaa?
itse huomasin että pienet asiat voivat todella olla suuria ja myös suuret asiat pienempiä kuin ajettelinkaan.


paikat kuolee,ihmiset kuolee, mutta jotain jää aina elämään, menneisyys ei kuole koskaan,
se ehkä unohtuu ja hautautuu pois mutta se on todellista ,jotain mitä on oikeasti ollut joskus.

onnellinen kesä huvilan omistaja:)

turhauttavaa,tylsää ja keskiviikko päivä. pitäs päästä johkin lähtemään? tulkaa hakemaan pois!:)
eilen näin vanhaa kaveria ja omituisesti kaikki voi olla niin erilaista mutta kumminkin niin tuttua. kun kaksi pientä poikaa alkaa kasvamaan samoissa ympyröissä aluksi ja sitten taas tiet erkanee ja näkee sanotaan nyt 10v myöhemmin ,niin kyllä voi elämä pienessä ympyrässä pyöriä niin erilailla. olenko onnellinen? ehkäpä? mutta kaikki riippuu mihin vertaa.

mitä luulette osaatteko tuntea ihmisiä hyvin?
siis lukea ajatuksia ja luulla tietävänsä jostain ihmisistä jotain?
ehkä ei saisi kenestäkään tietää liikaa? ja haluaisiko itsestä tiedettävän paljonkin?
toiset ehkä enempi toiset vähempi, mutta mitäköhän tälläkin yrittää sanoa sit?
no meitä on vaan niin paljon erilaisia ja ymmärrän että se on rikkaus, tietyissä tapahtumissa sitä ei ymmärrä mutta tapahtuvat asiat auttaa ymmärtämään kaikkea uuttakin.
ehkä?:) kaverit ystävät? ikuinen keskustelu ,väittely,riitely,tappelu ja rakkaus.
ja mitä meistä jää? kasa lihavia luurankoja sanoisi jarkko:) mutta mä mietin että mitä meistä jää? sinä ja minä? me jäämme, me tuonne jonnekkin, jokainen meistä on 10vuoden päästä jossain? mutta missä?

no sitä miettiessä hyvää kevättä ja kesän alkua kaikille:)

<3kimi