IRC-Galleria

sanoista teoiksi, hyvästä
pahaksi
sisällä jälki ikuinen
valosta pimeyteen,
kahleista vapauteen
niin suru löytää sinutkin

viimein kun kaikki niin
kauniilta tuntuu
aika mustaa muistot
kuitenkin
kultainen aika on jo
kuihtunut pois
ja niin aika mustaa
muistot viimeinkin

heikosta vahvaksi,
varkaasta antaja
iho kyynelvirran alta
ruostunut
rakkaudesta vihaksi, ei
sitä tahtonut
niin suru löytää sinutkin


(Uniklubi: Aika Mustaa
Muistot)

laineet ne keinuttaa
laivaa
mä laulan
keinuta mua
myrsky se ravistaa
puunlatvaa
ravista mua

Sambataan suukkosiin,
humpataan hellyyteen,
rokataan rakkauteen,
valssataan vanhuuteen.

-PALAVA RAKKAUS-
Näiltä kaduilta ei löydä
kukaan muuta kuin
asvaltin, jos täältä
lähden otan kaiken mukaan
meidät valelen bensiiniin

lohdutusta kaivannut en en
vaikka kuolisin muita
koskaan kaivannut en sillä
sinut vain huolisin.

olen yrittänyt etsiä sinua
olen yrittänyt mitä vain,
mitä vain. nämä kadut
eivät kahlitse
minua sen vihdoinkin
huomata sain

jos musta välität et
koskaan kysy mihin sua
tarvitsin sylissäni aivan
hiljaa pysy kun sytytän
bensiinin

Runoilijaksi synnytään,
puhujat tehdään.

olet enkelini
sinua tahdon rakastaa joka päivä
olet ääni sydämmessäni,
sielu kehossani
tahdon antaa rakkautta.

by my love:')

Kysymys ei ole siitä että
löytäisimme jonkun jonka
kanssa on hyvä mennä
sänkyyn, vaan siitä että
löytöisimme jonkun jonka
kanssa on hyvä nousta
sängystä."
-Jens Locher-

Puh katsoi peiliin:
"jopas jotakin, olen
lihonut aika tavalla.
Syön kai liikaa hunajaa.
Pulmaan on vai yksi
ratkaisu"
Sanoi Puh ja kantoi
peilin roskiin!!

"syvä hiljaisuus valtasi
hänen mielensä. Sydämen
lyönnit tuntuivat raskaina
iskuina aina mahanpohjaan
asti. Tuntui, kuin jokin
olisi painautunut palleaa
vastaan painaen sitä alas
aina maahan saakka.
Lihakset rentoutuivat. Hän
lysähti kasaan..."

"nousi uudelleen
tuolilleen, mutta syvä
hiljaisuus pakotti hänet
painamaan päänsä polviin.
Hän ymmärsi ja hyväksyi
kohtalonsa, vaikka niin
toivoi rakkauden
voittavan."

"rauhallinen ja tyyni,
kuten aina..."

"rakasta, vihaa, ansaitse"

"Kylmät väreet
voimistuivat ja ne
tuntuivat aivan kuin
sähköiskuilta päästä
varpaisiin. häntä alkoi
palella. hän vaipui
tilaan, josta ei enää
palaa."

"Hän painoi kyynäränsä
pöytää vasten ja nojasi
otsansa kämmeniin. Hänen
timanttinsa kuva palasi
hänen mieleensä. Hän
katsoi sitä vielä hetken,
mutta sen jälkeen se
haihtui, eikä koskaan
palannut."

"sulkiessaan silmänsä,
poika näki tuon tytön
silmät vielä kerran. Hän
olisi halunnut nähdä ne
yhä uudelleen ja
uudelleen, mutta niin ei
ollut tarkoitus..."

"kuinka paha voi muuttua
hyväksi? ei mitenkään,
mutta hyvä voi olla hyvä
ja muuttua paremmaksi.
Niin muuttuvat hyvät
hetket muistoiksi, elämän
tie pieniksi poluiksi.
Kuin makea hedelmä
vietäisiin huulilta, oli
tuon hetken tunne."

"tuo tyttö oli kaunis kuin
aamukastepisara
leskenlehdellä auringon
ensisäteiden siihen
osuessa ja sen loistaessa
maailman miljoonissa
sateenkaaren väreissä. Se
kimalteli kuin tuhat
tähteä, loisti kuin
kynttilän liekki, joka
sammui pudotessaan
lehdeltä..."

"niin kaunis se oli.
Kuinka poika voisi koskaan
unohtaa..."

"kuin kyynel, joka
matkallaan halki posken
jättää siihen jälkensä.
Mutta leukaan päästyään
putoaa alas eikä koskaan
palaa. Mutta sen jälki
pysyy, jos sitä ei pyyhitä
pois."

..Ja elämä on helppoo
silloin kun on joku
josta pitää kii
ei tarvitse mennä nukkumaan itkeäkseen
itseensä unelmiin
<3