Då det är svårt att få sömn... Odottelen innolla ensi viikkoa, pääsen Sotkamoon juhlimaan Heimosen & muiden ylenoppineiden kera. Ehkä jopa hiuksetkin lyhenevät, ainakin tarkoitus olisi. Heimonen pyysi minut ihan henk.koht. avustajakseen aamuksi hiuksia kihartelmaan. Niille järjestetään jopa harjoitukset (ei meille vaan, mur), jotka vetää... :D Voitte jo arvata kuka. You know me.
Kuinka saisi pieni ihminen tyhjennettyä päästään kaikki ei-toivotut ajatukset poies? Kan nån berätta mig? Olisi helpompi nukahtaakin. Tässä asunnossa on sangen monta seinää. Jos kaatuvat päälle, niin ei ole hyvä se. Kyllä minä täällä viihdyn, ei tässä nyt siitä ole kysymys. Suunnaton kaipaus ja katumus. Noh, jospa se onni vielä joskus osuu meikäläisenkin kohdalle...
Aaltoja, vittu! Tuolla kyseisellä tekstillä varustettuja paitoja löytyy Mentalwearilta. Kun heilahtelee, niin heilahtelee. Voisi kyllä keinuttaa vähän vähemmän...
Tämänpäiväinen muntlig presentation (om landskapet Västerbotten) meni onneksi melkoisen hyvin, tarvihe sitä jäähä märehtimään. :) Pelkäsin tosi kovasti, että taivutan kaikki sanat väärän suvun mukaan, sanon vuosiluvut väärin (kuten harjoitellessamme, år tjugotusenfjorton [20014], vaikka piti olla tjugohundrafjorton [2014]) tai jotain muuta kamalaa. Ääni hieman värisi, mutta eihän tuota kuulemma huomannut.
Tarvitsen perseellepotkijan ja taloudenhoitajan. Sekä sponsorin. Mökin Sotkamosta (voisi aina ottaa Jullen mukaan sinne mennessä, tarvitsisi keltään kysellä, että voiko se tulla matkaan). Lämpimän kainalon, jossa nukkuatuhista. Jos osaisi, niin voisi lähteä etsimään. Ne kun ei ehkä tule soittamaan ovikelloa, että "Tässä minä nyt olen!".
"Om ni läser texten bokstavligt, berättar den om hunden..." :D Repesin tuolle viime viikolla. Tuli aika elävästi Vintiöiden Hundkarusellen mieleen.
Jeps, kokeilen nuijanukuttaa itseni.
