IRC-Galleria

It was one of those days when it's a minute away from snowing.
And there's this electricity in the air, you can almost hear it, right?
And this bag was just... dancing with me. Like a little kid begging me to play with it.
For fifteen minutes.
That's the day I realized that there was this entire life behind things,
and this incredibly benevolent force that wanted me to know there was
no reason to be afraid ever. Video's a poor excuse, I know.
But it helps me remember... I need to remember.
Sometimes there's so much beauty in the world I feel like I can't take it
...And my heart is going to cave in.

http://youtube.com/watch?v=fbGkxcY7YFU

Elämällä on taas tarkoitus.
<3

Oon aika varma, että kuolen traagisesti bussiturmassa välillä neulamäki-keskusta, keskusta-neulamäki. Miten kaikki agressiiviset raivokuskit voikin osua just tuolle reitille... Tänään vähän melkein kolaroitiin, huudeltiin hävyttömyyksiä, haukuttiin ihmisiä ja sit muuten vaan manailtiin itekseen samalla, ku kaasu pohjassa yritetään ajella koululaisten päälle. Sit ei meinannu viel päästää ihmisiä ulos siitä bussista :D Ihan oikeesti pelotti. Ei oo todellista. Simmonen vanha nainen supatteli sit mulle, et "onpas daijju kuski taas" ja sit hihiteltiin. Mut nii, jos vaa häviin, nii osoittava sormi osoittakoon kuopion liikennettä. Ei muuta joooo heippa......

Miun misukat <3___<3

Kyllä, juu, aivan, hmm, vois hankkia normaalin unirytmin ittelleen? Ehkä? Voisinko? Saanko?
Istuttiin tunti Niiralan shellillä kahvilla (sain vahinkossa euron liikaa takasin rahaa muahaha), miettien miten mustaa onkaan kissan pyllyssä, tuijottaen photoplaykonetta (Pojat innostu photoplay-Joysta vaimikäonkaan, ku se flirttaili niille ehe-hee ;;)) ...Paljon inttijuttuja ja miestenjuttuja..... Ja Juu tats mai shalalaaa jumpjump- amispop tilaihmeautossa, mua ehkä alko väsyttää?
Miks mie oon alkanu purnaamaan asioitani galleriapäiväkirjaan?!! %D Okei, mua väsyttää.

Saatoin arvata, että
kaipaisin sinua, että
moni asia olisi toisin ja
vaikeaa ja monimutkaista.
En sitä, että kaikki olisi
niin yksinkertaista.
Että aitius ei olisi
jossakin, vaan kaikessa,
kaikkialla.
Että suru asettuisi
taloksi.
Että kaipaus tuntuisi
joka hetki.
- Lassi Nurmi

"Taivas, se olen minä! Toden totta, minulla on sievät pystyt korvat. Olen mukavan pyöreä, ei lainkaan inhottavia kulmia tai pakkuroita. Näytän todella kaikinpuolin somalta. Vain hivenen lyhyet jalkani rikkovat täydellisyyden, mutta ne kasvavat jos kävelen ja juoksen paljon."