IRC-Galleria

Ää! Luin vanhoja blogi-merkintöjä... V***u mä oon ollu agsti-possu...

Mie oon menetetty tapaus. Alan tosissaan menettää toivon itteni suhteen. Tai jos tarkkoja ollaan niin eipä miulla oo mitään toivoa ollutkaan pitkiin aikoihin... Päivä päivältä tulevaisuus näyttää synkemmältä, surullisemmalta ja lyhyemmältä. Olen yksin omassa helvetissäni. Haluaisin itkeä mutten pysty. Haluaisin huutaa tästä tuskasta sisälläni, mutten saa inahdustakaan kurkustani. On kuin joku kuristaisi minua niin, etten saa edes yhtä sanaa sanottua. Tekisin melkein mitä vaan päästäkseni pois tästä kärsimyksestä. Hetken jopa mietin viimeistä vaihtoehtoa. Mutta tiedän etten pystyisi siihen vaikka haluaisinkin.
Jos olisin edes laiha ja kaunis, olisi minulla edes pieni mahdollisuus, mutta olen menettänyt kontrollin täysin. En ole mitään. Minusta ei koskaan tule mitään. En ole koskaan onnistunut missään. En tul ekoskaan onnistumaan missään. Olen maailman epätäydellisin ihminen. Olen jopa omissa silmissäni kuvottava. En ymmärrä mitä HÄN minussa näkee...
Olen turta. Mutta jollain ironisella tavalla kärsin tuskasta sisälläni. Olen niin väsynyt. Väsynyt tähän maailmaan. Tähän tyhjään ja turhaan elämään.

En saa syödä.

Tossa kattelin vaihtoehtoja siviilisäädyn suhteen ja oli kyllä aikamoinen wtf fiilinki.... Mitä hiton siviilisäätyjä on ''pientä säätöä'' tai ''ihastunut''!?
Miksi ei laitettu tuonnekkin kohtaan suoraan jotain tyylillä ''panettaa'' tai ''sodomiaa hamsterin kanssa''... Sodomiaa hamsterin kanssa??? Mitä ***** miun pienessä, vaahtokarkilla täytetyssä päässä liikkuukaan...

Ja kaiken kukkuraksi oon näköjään 18,70 vuotta vanha.... En ymmärrä...

Ja tuo Jack Daniel's pullo tuijottaa miua uhkaavasti... Joo, lääkkeet ilmeisesti alkaa toimia ko tulee näin randomia settiä... Tai sitten ne ei toimi... Jommin kummin...

Ja miksi hitossa mie enää edes kirjotan tänne? *black out*


SIENI!!!!

Mä oon niin helvetin paskana, yksin ja ilman kunnollisia sanoja, joita vois käyttää terän sijaan....
En oo viillelly aika pitkään aikaan, mut tänään ei ollu oikeen enää muuta tehtävissä.... Ja ku edellisestä kerrasta on niin pitkä aika, et en saanu aikaan ku jotain vitun säälittäviä naarmuja.... Melkein hävettää sanoa niitä edes viilloiksi.... Pieniä ja ärsyttäviä pintanaarmuja, jotka kumminkin vuos yllättävän paljon.... Tosin sekin varmaan johtuu niiden säälittävän pienien naarmujen lukumäärästä....
Hyi vittu oon kuvottava! Mussa ei oo mitään. Ei yhtään mitään. Mä oon säälittävä varjo ihmisestä. En edes kokonaan ihminen... En tiedä oonko koskaan ollutkaan muuta kuin varjo, häivähdys elollisesta olennosta... Suurin osa musta on vaan lähinnä sairauksia, epätoivoa, tuskaa ja surua.... Joten miksi mä edes yrittäisin? Mä tiedän, et mä en tuu koskaan onnistumaan missään. Oishan se ihanaa, et mä pystyisin opiskelemaan, tekemään töitä tai ylipäätänsä elämään normaalia elämää.... Mutta kuitenkin kaikki ton tyyliset ajatukset on vaan aika pirun paksua itse-petosta... Joten miksi mä edes yrittäisin.... Mä en enää jumalauta edes pysty itkemään vaikka musta tuntuu että kuolen sisältä sata kertaa minuutissa....
Faktat: Mä en ole mitään. Musta ei koskaan tule mitään. Olen täydellinen epäonnistuminen, säälittävä häivähdys ihmisestä. Ja näin on ollut niin kauan kuin muistan.
Joten kun faktat on nämä, mitä järkeä on edes yrittää..... Yrittämättä jättäminen olisi paljon helpompaa. Myös lopettaminen olisi helpompaa....