IRC-Galleria

pari vkoa enää ja niist yks menee tsekeis. lähtö lähenee mut sitä ei oikee tajua viel. joskus kuten tänää tulee sellasii hetkii et vähä tajuaa et hitto oon oikeesti lähös, et oikeesti maisemat, jengi ja ihmiset ympärillä muuttuu. vähä pelottaa, hirvee riskihän siinä on lähteä, mutta en ikinä sais tietää jos en menis.
mutta suurimman osan ajasta mä elän sillai etten tajua että oon lähössä. ku mä mietin ens kautta, ni mietin pss:ää ja porvoossa pelattavia pelejä ja sitte vieraspelit muualla suomessa. puhun meiän jengistä tarkottaen porvoota. toisaalta ku muutaman vuoden tää on ollu niin iso osa elämää, suurin osa melkeinpä, ni eihä se hetkessä katoa. näistä porukoista kuitenki on mun ystävät ja kaikki.
mä mietin että ku mä aamusin herään ni nään keskuskentän ja ku meen nukkumaa ni kuulen ku sadettajat kastelee nurmea. tuntuu että ystävät ei katoa yhtään kauemmaksi, että voin vaa soittaa tai tekstata ja vartin varotusajalla järkkää leffaillan tai lähteä keskiviikkona gigglinii :)
en mä ymmärrä että tähän välille tulee nyt pieni vesimäärä ja että en nää näitä ihmisiä joka päivä. mutta toisaalta, eihän se oo ku lätäkkö jonka yli mennä.
näin se nyt kuitenki on, viimesiä viikkoja viedään. ehkä se iskee sitte toka vikana päivänä että tosissaan oon lähössä enkä ainakaan ihan seuraavalla viikolla tulossa takas. niin äkkiä en aio periks antaa :)
mut eipä siin mitään, vaikka mä saisin elämää muualtaki ku täällä, mulla on silti täällä kaikki. ja tänne mä voin aina palata ja varmasti palaanki. nyt pitää vaa käydä muuallaki. ja yleensä se että käy muualla, laittaa tajuamaan paljon rakastaa sitä mitä on jo ollukkin.