IRC-Galleria

Oli suorastaan häkellyttävää tehdä tänään havainto, kuinka erilaisia ihmiset voivat olla luonteeltaan. Enkä mä puhu nyt mistään psykologisista komplekseista ja niiden yhdistelmistä vaan nimenomaan luonteesta, asenteesta ja tyylistä.

Minulla on nyt yliopistossa 2 harjoituskurssia, joiden opettajat ovat siinä määrin niin kuin päivä ja yö, että pistää ihan miettimään ja analysoimaan siinä sivussa itseään. Näiden kurssien luennot ovat vielä peräkkäisiä, joten nämä kaksi tapaa hoitaa asioita kontrastoituvat aika vaikuttavasti.

Tänään oli molempien kurssien toiset luennot ja ne menivät suunnilleen näin...

Opettaja A:

Opettaja tulee (jälleen) 10 minuuttia myöhässä ja alkaa verkkaisesti järjestellä luentokalvojaan. Kyseessä on harjoituskurssi ja sellaiseen luonnollisesti kuuluu tehtävien tekeminen, mutta koska en ole saanut mitään tehtävämonistetta viime kerralla, kysyn, olenko kenties jäänyt viime kerralla ilman. Ei, en ole, vaan kaikki tehtävät ovat netissä. OK, kysyn sitten palautuskäytännöstä. Tehtäviä ei tarvitse palauttaa (eli niitä ei myöskään tarkisteta eikä korjata) ja ainoa tapa, millä suorituksia seurataan on tehtyjen tehtävien merkitseminen rastilla johonkin listaan, josta ei siis ollut mitään merkkiä tälläkään luennolla. Myöskään läsnäololistaa ei tällä kurssilla ole. Selvä. Ja sitten kannustuksena(?) tulee vielä kommentti, että opettaja luottaa siihen, että teemme JOSKUS tehtäviä. Kun tulin illalla kotiin ja katsoin, mitä on odotettavissa tehtävien osalta, löysin 7 (seitsemän!) tehtävää, jotka on tarkoitettu tehtäväksi kurssin aikana. Wow, pitää varoa, ettei vaan tule liikaa stressiä sellaisesta epäinhimillisestä työmäärästä!

No, sitten päästään asiaan. Ensimmäiset kalvot räväytetään kankaalle. Edellisellä luennolla opettaja oli antanut erään yksittäisen esimerkin aiheeseen liittyvästä asiasta. Siitä syntyi pientä keskustelua, missä opettaja ei osannut puolustaa kantaansa. Nyt luennon alussa kulutettiin hyvät parikymmentä minuuttia katsellen kalvoja, jotka esittelivät listaa kirjallisuudesta ja kontekstista repäistyjä lainauksia, jotka "todistivat" opettajan olleen oikeassa. Kuinka tieteellistä tämä on??? Kyseessä siis oli monitulkintainen juttu, jonka tulkintoja pitää hakemalla hakea, mutta nyt tyydyttiin vain yhteen näkemykseen asiasta. Ok, ihan miten vaan.

Kun mentiin seuraavaan asiaan, taululle ilmestyi uusi termi, jota kaikki alkoivat tunnollisesti sepustaa vihkoihinsa. Sitten sen YLÄPUOLELLE tuli joku toinen termi, sekin uusi, ennen kuin mitään selitystä oli edes annettu. Ontuvan selostuksen saattelemana ensimmäisen termin alapuolelle tuli joku esimerkki, jonka yhteyden ymmärtäminen kumpaankaan noista termeistä vaati melkoisia ponnistuksia. Kun lopulta luuli kuitenkin tajunneensa, miten tuota sotkua voisi vihkossa laittaa ylös, taululle alkoi ilmestyä merkillisiä sulkuja ja viivoja, jotka sotkivat kuvan ihan kokonaan. Huoh. Loppuluennon ajan taulu täyttyi samaa asiaa toistelevista esimerkeistä, jotka ilmestyivät milloin mihinkin osaan yli 3 metriä leveää taulua ja koko homma näytti siltä, kuin opettaja tekisi vaan itselleen muistiinpanoja, joita vain hän ymmärsi ja joiden avulla hän yritti selvittää kurssin asiaa itselleen.

Yleensä kun kysyi jotain, vastaus tuli niin epämääräisesti, että alkoi vaan ärsyttää entistä enemmän. Meille oli tullut viime kerralla kotitehtäväksi YKSi harjoitus (niistä seitsemästä, hah), jota katsottiin siinä yhdessä läpi. Kun luennon aika alkoi mennä reilusti yli, oltiin päästy siinä ehkä viidesosa eteenpäin, kun opettaja näytti olevan vähän hukassa, että miten sitä nyt pitäis oikein alkaa tarkistaa.

Kun luennon aika oli jo mennyt yli, opettaja kertoi haluavansa sanoa lopuksi vielä yhden asian ja kamojaan pakkailevat opiskelijat hiljentyivät kuulemaan ja jotkut ottivat ehkä vihkot uudestaan esille. Taululle ilmestyi jälleen yksi esimerkki, jollaisia on jo tullut eri muodoissa sata kertaa ja sitten... opettaja alkoi "havainnollistaa" esitystään tikkuihmisten kuvilla, joiden hymynaamat olivat varmaan se tärkein pointti siinä käsiteltävässä asiassa. Haha, en halua olla ilkeä, mutta siinä vaiheessa alkoi minuakin naurattaa todenteolla, tosin jotenkin kitkerällä tavalla.


Opettaja B:

Luento ei ole virallisesti vielä alkanut, mutta opettaja kiertelee jo rivien välissä palautellen viime kerran kotitehtäviä ja selostaen jokaiselle jotain relevanttia. Kun luento oikeasti alkaa, ja mattimyöhäisiä saapuu vielä paikalle, luento on jo täydessä vauhdissa ja viimekertaisten kotitehtävien läpikäynti on alkanut. Opettaja keskeyttää hetkeksi selityksensä ja muistuttaa tässä vaiheessa niille, jotka eivät olleet ensimmäisellä luennolla, sanktioista, jotka seuraavat, jos kaikkia kotitehtäviä ei palauteta ajoissa 2 kertaa viikossa aina seuraavana päivänä luennon jälkeen määräaikaan mennessä. Kun läsnäololista tulee kohdalleni, ollaan jo jossain puolivälissä viime kerralla tulleissa 7:ssä tehtävässä.

Siinä ei hirveästi ehdi avata suuta, kun kynän alta nousee savua ja uudet asiat pakkautuvat päähän kuin sardiinit purkkiin. Kuitenkin aina kun joku kysyy jotain, vaikka suoraa vastausta ei aina tulekaan, niin seuraava kommentaari on sellaista, että hetken päästä huomaa itse lopettavansa opettajan lauseita.

Luento loppuu 10 minuuttia etuajassa, saamme jälleen kerran muistutuksen tämän luennon kotitehtävien palautuksen aikarajasta ja voimme mennä. Tosin jotkut jäävät vielä selvittämään kysymyksiään opettajan kanssa, jonka positiivisen innostuneen äänen kuulen vielä lähtiessäni luokasta.

...

Asiasta kolmanteen. En pääse lauantaina L:n synttäreihin, mutta odotan innolla V:n läksiäisiä! Pitäisi soittaa V:lle huomenna. Ja nyt ainakin nukkumaan.

さあ・・・　日本語の練習の時だろう。　今朝、請求を払いながら、どうも、それが好きだと気付けたよ。　ちょうど払う時、当然、気持ち悪いけど、すぐ後で、なんか払う価値があるほど喜ぶんだよ。じゃあ、商店はもうすぐ閉まるんで何か飲み物を買ってくればいいだろう。

Huomasin, että laskujen maksaminen on jotenkin piilevän tyydyttävää. Laskujen maksaminen on vähän niin kuin liikunta - se kirpaisee silloin kun sitä tekee, mutta jälkeenpäin tulee tosi autuas olo. Ja mitä isompi lasku, sitä paremmat kicksit siitä saa.

No mikä ettei. Katsoin juuri leffan nimeltä Winged Migration (Siivekäs muutto), tai ainakin osan siitä, joten kirjoitanpa jotain siitä.

Winged Migration on tietyllä tavalla yks vaikuttavimmista leffoista, mitä olen viime aikoina nähnyt. Harmittaa, kun en tällä kertaa jaksanut keskittyä siihen ja katsoa loppuun asti, mutta olen silti vaikuttunut. Kuvaukset ovat suorastaan tyrmäävän upeita ja mä uskon, ettei tässä leffassa käytettyjä kuvakulmia ole vielä nähty tähän päivään asti missään elokuvateollisuudessa.

Elokuvan parhainta antia on kirjaimellisesti lintuperspektiivista kuvatut osuudet. Ohjaaja on keksinyt kiinnittää kameran lintuun itseensä ja lopputulos on niin näyttävä, kuin voi odottaakin. En tiedä kuvaustekniikasta tarkemmin, mutta tosi laadukasta jälkeä ja yksi ajatuksista, joita tällaiset kuvat herättävät onkin nykyaikaisen tekniikan mahdollisuudet avartaa ihmisen maailmankuvaa.

Teen nyt vielä muutaman kanji-flashcardin ja menen nukkumaan. Huomenna taas japania viikon tauon jälkeen - JEEEE!! :)

Olenpa tänään menossa töihin oikein ekstra aikaisin. No hyvä vaan, tulee enemmän palkkaa tai sit voi lähteä aikaisemmin. Voisi keittää kahvit oikeastaan ennen lähtöä. Vai pitäiskö vasta toimistolla... Ehkä kuitenkin nyt, en olekaan käyttänyt mun espressokeitintä pitkään aikaan.

Pääsin eilen Heisigin kirjassa 508. kanjiin, koulun kirjassa olen kappaleessa 41 eli jossain siinä 470 kanjin kohdalla about. Hihihiiii, kohta olen päässyt 1000 kanjiin yhteensä. Siistii!

Heräsin noin puoli viideltä enkä enää saanut unta, koska tulin tosi levottomaksi. Näin unta Pohjois-Koreasta ja herättyäni tunsin, kuinka haluan jonnekin kauas kauas pois. En välttämättä Pohjois-Koreaan, se ei edes ole ensimmäisten paikkojen joukossa, minne haluaisin mennä, mutta kunhan jonnekin KAUAS. Vaikkapa Afrikkaan tai Etelänavalle.

Aloin muistella menneitä matkoja ja masennuin vielä enemmän. Musta tuntuu, että silloin kun mä en ole matkustelemassa, mun elämä junnaa paikallaan. Miksi mun pitää rämpiä jossain Kambodzhan viidakoissa, jotta voisin olla edes hetkellisesti onnellinen? Ehkä mulla ei nyt oo ollut naista liian pitkään. Vaikka ei se sitäkään ole. Nyt kun ajattelen, kumman valitsisin - tytön vai mahdollisuuden lähteä kunnon reissuun, se taitaa olla jälkimmäinen. Mutta hei, voihan se olla molemmatkin! Mutta se ei ehkä olisi sama kuin yksin tai jätkäkavereiden kanssa. Olen nähnyt niitä tyttöystävän kanssa matkustelevia. Riippuu tietenkin yksilöllisesti ihmisistä ennen kaikkea, mutta musta se on poikkeuksetta näyttänyt siltä, kuin he olisivat enemmän toisissaan kuin siellä paikassa.

Kesällä menen Japaniin, mutta siihen on, huoh, monta kuukautta aikaa. Japanissa en olekaan koskaan käynyt, siitä tulee varmasti ihan hyvä fiksi taas vähäksi aikaa. Mutta mitä mä todella todella haluaisin, olisi lähteä kiertomatkalle jonnekin Etelä-Aasiaan sinne, missä en ole käynyt. Ehkä seuraavana kesänä sitten. Vittu silloin pitäis taas mennä armeijaan, voiskohan sitä taas lykätä...

このストライクは本当大変だ。　僕のバスが走っても、変な時ばかりに。ちょっと前ひげをそったところで、何かいい気がする。すぐすぐヘルシンキへ行って、夏の日本語教育のアプリケーションフィーを払う。
今から本当に貯金始めなきゃ。 詳しく費やす計画を立てて、必要ない物を買ってはだめ！　そして、日本語は毎日自習すればいいよ。　今から本当にがんばってるようにしなければ！

Taas päivä kohta mennyt enkä oo saanut mitään aikaan. Voisinpa antaa itselleni piiskaa! Siivoaisin edes. Sitten voisi yrittää opiskella.

Tutustuin eilen ihan sattumalta Mr. Finland -kilpailun taustatanssijatyttöihin, häikäisevän nättejä mimmejä, pfuuuh!

Hirveä krapula. Olin aamulla melkein kännissä koulussa, kerta se on ensimmäinenkin.

Huomenna vielä viimeinen päivä töissä ja sitten lähtö Hollantiin. Oon ollut vähän katumassa koko matkaa, koska mä tarvitsen rahaa muihin suunnitelmiin, mutta nyt se ei tunnu yhtään hassummalta idealta. Jos sitä ei voi välttää, pitä saada siitä kaikki ilo irti :)

Olenpa ollut laiska kirjoittamaan päiväkirjaa. Elämä taas vaiheilee, ehkä näin se menee aina ja se on normaalia. Nyt ei kiinnosta paljon kirjoitteleminen "ei mihinkään", koska on niin paljon kirjoitettavaa ja sanottavaa muille.

Mä haluan päästä dokaamaan kunnolla! Pistää kunnolla ranttaliks. Unohtaa kaiken.

Elämä jatkuu. Huoh.