IRC-Galleria

lilleroinen

lilleroinen

(hihitä vähä)

Uusimmat blogimerkinnät

[Ei aihetta]Maanantai 03.12.2007 19:32

Kunnioita äitiäsi!

Kun tulit maailmaan, hän kantoi sinua käsivarsillaan. Kiitit häntä parkumalla kuin sumusireeni.

Kun olit yksivuotias, hän ruokki sinua ja kylvetti sinut. Kiitit häntä kitisemällä kaiket yöt.

Kun olit kaksivuotias, hän opetti sinua kävelemään. Kiitit häntä juoksemalla karkuun hänen kutsuessaan.

Kun olit kolmivuotias, hän valmisti ateriasi rakkaudella. Kiitit häntä huitaisemalla lautasesi lattialle.

Kun olit nelivuotias, hän antoi sinulle värikyniä. Kiitit häntä värittämällä ruokapöydän pinnan.

Kun olit viisivuotias, hän puki sinut pyhäpukuusi. Kiitit häntä hyppäämällä lähimpään kuralammikkoon.

Kun olit kuusivuotias, hän saattoi sinut esikouluun. Kiitit häntä karjumalla: ”MINÄ EN MENE!”

Kun olit seitsenvuotias, hän osti sinulle pesäpallon. Kiitit häntä heittämällä sen naapurin ikkunan läpi.

Kun olit kahdeksanvuotias, hän antoi sinulle jäätelötötterön. Kiitit häntä valuttamalla jäätelöä syliisi.

Kun olit yhdeksänvuotias, hän kustansi sinulle pianotunteja. Kiitit häntä laiminlyömällä koko ajan harjoittelun.

Kun olit kymmenvuotias, hän kyyditsi sinua kaiken päivää, jalkapallosta voimistelusalille ja sieltä synttäreille toisensa jälkeen. Kiitit häntä hyppäämällä ulos autosta vilkaisemattakaan perääsi.

Kun olit yksitoistavuotias, hän vei sinut ja ystäväsi elokuviin. Kiitit häntä pyytämällä häntä istumaan eri riville.

Kun olit kaksitoistavuotias, hän varoitti sinua tietyistä telkkariohjelmista. Kiitit häntä odottamalla, kunnes hän oli lähtenyt käymään jossakin.

Ja ne teinivuodet

Kun olit kolmentoista, hän ehdotti sinulle pukevaa hiuskuosia. Kiitit häntä ilmoittamalla, ettei hänellä ollut lainkaan makua.

Kun olit neljäntoista, hän kustansi sinut kesäleirille. Kiitit häntä unohtamalla kirjoittaa ensimmäistäkään kirjettä.

Kun olit viidentoista, hän tuli töistä kaivaten halausta. Kiitit häntä sulkeutumalla huoneeseesi.

Kun olit kuudentoista, hän odotti tärkeää puhelua. Kiitit häntä roikkumalla puhelimessa koko illan.

Kun olit seitsemäntoista, hän itki sinun vanhojen tansseissasi. Kiitit häntä juhlimalla kavereiden kanssa aamuun asti.

Kun olit kahdeksantoista, hän opetti sinua ajamaan autoa. Kiitit häntä ottamalla auton käyttöösi aina tarvitessasi.

Iän ja kokemuksen karttuessa

Kun olit yhdeksäntoista, hän maksoi lukukausimaksusi, ajoi sinut opiskelijakämpillesi, kantoi tavarasi sisään. Kiitit häntä hyvästelemällä käytävällä, niin ettei sinun tarvinnut hävetä kavereittesi edessä.

Kun olit kahdenkymmenen, hän kysyi, tapailitko jotakuta. Kiitit häntä tokaisemalla: ”Se ei kuulu sinulle.”

Kun olit kahdenkymmenenyhden, hän esitteli sinulle tiettyjä uravalintoja. Kiitit häntä sanomalla: ”En halua olla sellainen kuin sinä.”

Kun olit kahdenkymmenenkahden, hän halasi sinua valmistujaisissa. Kiitit häntä kysymällä, maksaisiko hän reilausmatkasi Keski-Eurooppaan.

Kun olit kahdenkymmenenkolmen, hän antoi sinulle huonekaluja ensiasuntoasi varten. Kiitit häntä sanomalla tovereillesi, että ne olivat kamalia.

Kun olit kahdenkymmenenneljän, hän tapasi kumppanisi ja kysyi teidän tulevaisuudensuunnitelmianne. Kiitit häntä mulkoilemalla ja mutisemalla: ”Äii-itii, älä viitsi!”

Kun olit kahdenkymmenenviiden, hän auttoi sinua suoriutumaan häistänne, ja hän itki ja kertoi, kuinka paljon hän rakasti sinua. Kiitit häntä häämatkailemalla maan ääriin.

Kun olit kolmekymppinen, hän soitti antaakseen vähän lapsenhoito-ohjeita. Kiitit häntä sanomalla: ”Ajat ovat muuttuneet.”

Kun olit nelikymppinen, hän soitti muistuttaakseen erään sukulaisenne syntymäpäivistä. Kiitit häntä toteamalla, että olit ”juuri nyt erittäin kiireinen”.

Kun olit viisikymppinen, hän sairastui ja tarvitsi huolenpitoasi. Kiitit häntä lukemalla siitä taakasta, jonka vanhemmat muodostavat lapsilleen.

Ja sitten hän eräänä päivänä kuoli hiljaa. Ja kaikki tekemättä jättämiset romahtivat taivaankannen mukana niskaasi.

Mitähän jos käyttäisimme hetken ajastamme osoittaaksemme kunnioitustamme ja ihailuamme sille henkilölle, jota kutsutaan ÄIDIKSI, vaikka kaikki eivät sanoisikaan asiaansa avoimesti omalle äidilleen. Häntä ei korvaa mikään. Vaali jokaista hetkeä jonka hän on luonasi. Vaikka hän ei toisinaan lukeutuisi parhaisiin ystäviisi eikä jakaisi ajatuksiasi, on hän kaikesta huolimatta sinun äitisi!

Äitisi on olemassa ja valmiina sinua varten: kuuntelemassa murheitasi, rehentelyjäsi, turhautumisiasi jne. Kysy itseltäsi, oletko sinä antanut hänelle riittävästi aikaasi, kuunnellaksesi hänen työlääntymistään keittiöaskareisiin, hänen uupumustaan.

Ole huomaavainen ja rakastava ja osoita hänelle asiaankuuluvaa kunnioitusta, vaikka sinulla olisikin erilaisia näkemyksiä kuin hänellä. Kun hän on poissa, jäljellä ovat enää hellät muistot sekä myös katumuksen tunteet.

Älä pidä itsestään selvänä niitä asioita, jotka ovat lähinnä sydäntäsi. Rakasta häntä enemmän kuin rakastat itseäsi. Ilman häntä elämä on tarkoituksetonta.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.