IRC-Galleria

Lantanoideja.Maanantai 17.04.2006 23:09

Kevät on tullut.

HAHHAA ette ookaan 100% päässy musta eroon. Vielä. Nyt, pitkänhuiskean tauon jälkeen kirjoitan tänne ja huomenna tulen taas ries... Riemuksenne kouluun.

Tsiikailin tuossa hieman ympärilleni, niin eksoottiselta kuin tämä päiväkirjaosio näyttääkin, ymmärsin että edellisestä edes jotain elämästäni kertovasta merkinnästä on lähes kaksi viikkoa. Hävettää. SHEIMÖNMII. Tarina jatkuu kuudennesta päivästä.

Torstai, 6.4. Laura Maria Susanna täyttää 16 vuotta kello 03.54.

Edellisenä iltana ei oo juuri uni tullut silmään, joten olenpa hereillä vielä uuden vuorokauden puolella. Simopekka on ensimmäinen joka muistaa mua tänä ah-niin-suurena päivänäni, kello on 00.06. En jaksa vastata enää. Noin 03.56 herään puhelimeni rakkaaseen ja nostalgisia tunteita herättävään soittoääneen; Ida tiedottaa uuden vuoden elämässäni alkaneen. Puhutaan jostain, aamulla ei enää mitään käsitystä mistä. Aamukin koittaa, saan lahjaksi
- mustavalkoraidallisen Marimekon paidan
- Sadetanssin uuden levyn
- SUKLAAMUNAN
- Laura, sua kaipaan-kirjan
- lakritsia
- Petriltä karkkia
ja näillä eväin suuntaan kohti Ruusutorpan koulua, joka vaikuttaa Muuttuvalta labyrintilta. Jyrin kuvaukset "yksinkertasesta ja selkeestä" rakennuksesta ei oo kai ihan menny jakeluun, ja oikeen paikan löytämiseen menee osapuilleen 15 minuuttia. Ehkäpä. Pädemme Idan kanssa tunnin ja kaikki menee ihan hyvin. Koulussa on muistaakseni ihan normia, samoin himassa, kunnes päivän kääntyessä iltaan pääsen lahjaksi saamallani lipulla kattomaan Kela&Kuusisto-keikkaa. Se vie jalat suusta, nenät kädestä ja hampaat varpaista. Himassa takas älyttömän kivan päivän jälkeen joskus myöhään, unikin maistuu taas.

Perjantai 7.4.

Jotain normaalia, mitä se ikinä sitte tarkottaakaan, ja soittotunti. Paras soittotunti aikoihin ja Veeralla on se ihanuus mukanaan. Ennen tuntia päätä särkee ja on huono olo, hiippailen ympäri musiikkikoulua etsien tuuletusikkunaa jota ei löydy ja lopulta päädyn ulos ovesta hengittelemään. Joku lapsi ihmettelee äidilleen, et mikä toi on. Äiti sanoo, että musiikkikoululaisia, johon lapsi "ei voi olla, ku ei sil oo kitaraa".

Käydään kattomas mummoa ja kaupassa ostamassa viimesiä eväitä meille viikoks ja synttäreille. Himassa odottaa veljessarja sekä Emma, mukanaan
- Jyriltä ja Emmalta laatushampoo ja -hoitoaine OHUILLE hiuksille (olin otettu.)
- Markolta 2,30 e (ehk viel enemmän).
On ihan kivaa, ilta venyy tosi pitkäks. Mua väsyttää hirveesti, päätä särkee.

Lauantai 8.4. Lastenkutsut.

Herään aamulla 38,2 asteen kuumeessa, fiilis loistava, katossa suorastaan. Lääkettä massuun ja varotustekstareita liikkeelle. Onneks vanhukset tajuu lähteä aika aikasin, samoin Petri, mä saan jäädä potemaan rauhassa. Avustajat (:D) laittaa juhlia pystyyn kaikesta huolimatta, ja vieraitakin jopa tulee. Pitkin iltaa tulee ja pitkin edellistä viikkoa on tullu varmaan kymmenisen tiedotusta, ettei ehitäkään tulemaan. Lopulta kasassa on kuitenki lähes 15 hengen seurue, kaikilla muilla taitaa olla hauskaa paitsi mulla. Lepään, lepään, nukun. Sen on näköstäki sitte. KIITOS KUITENKI KAIKILLE MUKANAOLLEILLE&AVUSTANEILLE. Sain muuten lisää materiaa! :D
- Tommilta, Kimiltä, Idalta, Nurmelalta ja J-P:ltä suitsukkeita sekä erihienon apinapatsaan
- Tuulilta Body Shopin kosteusvoidetta+huulirasvaa
- Ellulta hiustenväsäystuotteita
- Jessicalta sukat+suihkugeeliä
- kolme kakkua, tekijät saa nyt olla mainitsematta koska en tiedä
ja silleen.
Huomautan nyt vielä, jos joku sattuu ihmettelemään ni mulla ei juuri minkäänlaista mielikuvaa oo monista tän päivän tapahtumista. :D

Sunnuntai 9.4. jatkuu.

Herään aamulla taas kuumeessa. En vieläkään käsitä miten oon nukkunu vaikka talossa herää vaan muutaman tunnin yöunen jälkeen tosiaan viis muutakin vaeltajaa. Heha vaeltajaa, ite vaeltaja ei ollu paikalla ollenkaan. Vaeltajat on niin kivoja että auttaa mua siivoomalla paikkoja, kiitokset nyt siitäki vielä teille. Jään yksin, ovella käy jotain noidantapasia mut en avaa, ne vaan juoksis karkuun. Petri tulee parin tunnin päästä ja mun päivä kuluu nukkuen ja leväten, kovassa kuumeessa.

Maanantai 10.4. Remontti.

Kuumetta piisaa vieläki koko päivälle, en jaksapysty tekemään yhtään mitään ja alakerrassa riehuu kaheksisen tuntia virkaintoinen kylppäriremontin tekijä. Patterit ja ikkunat tärisee, korvissa soi ja pää räjähtää. Ketutusta ja angstia aamiaiseks, lounaaks, välipalaks, päivälliseks, iltapalaks. Mikään muu oikeen maistukaan. Alakerrassa kaatuu seiniä.
Postissa tulee
- Janelta leffalippu ja sormus
- Simikseltä maisemakortti.

Tiistai 11.4.

Vähän parempi olo jo, kuume pysyy jo siedettevissä määrissä. Kuuntelen musiikkia koko päivän, jossain välissä reipastun älyttömästi ja käyn suihkussa. Ruokaki alkaa jo maistua mut angsti on elämän suola ja sokeri.

Keskiviikko 12.4.

Kuumetta enää ihan minimaalisesti, henkisesti olo sitäki huonompi. Luen koko päivän aamusta iltaan, taidan käydä jopa koneella joskus.

Torstai 13.4.

Luen kirjat loppuun, en edes mittaa kuumetta enää koko päivänä. Heidi pelastaa mun maailman ja tulee istuskelemaan mun kanssa koko illaks, puhutaan tulevaisuudesta ja menneisyydestä. Ei voi korvata. Nauran pitkästä aikaa vaikka kuinka sattuuki.

Ketuttaa kun kaikki valehtelee päin naamaa.

Perjantai 14.4.

Tytöt tulee tuomaan mulle
- punasen Maija Vilkkumaa-teepaidan
ja mä pääsen lopultakin ulos kattomaan kevättä! Loppupäivän sitte yskin himassa.

Lauantai 15.4.

Astun totaalisesti ulkomaailmaan, käyn Sellossa kaupassa ja Aurorakodilla. Aurorakodilla meininki on kamala ja mä juoksen sieltä ulos heti ku pääsen, venaan dösää sitte 20 minuuttia. Ihan ku joku tekis tän kaiken tahallaan, kaikki kaatuu vaan mun niskaan. Mut onneks on sentään kevät, rakastan sitä jos en muuta.

Illalla lähetään Riikan kanssa pitkästä aikaa ulos, on tosi kivaa. Kuvia otetaan paljon ja jutellaan ja kävellään. On hienoa olla ulkona, hienoa jutella jonkun kanssa taas, nauraa. Joskus on hei hyvä huomata näitä elämän pieniä asioita! ;D

Sunnuntai 16.4.

Ida juoksentelee päivällä meille ja mennään ulos leikkimään, Heidi, Illu ja Waltte tulee myöhemmin. Ollaan meillä ja sitten mut jätetään tänne taas niinku en ois tarpeeks täällä yksin istunu, välipalaks Mignonia ja angstia. Lähen pyörällä ulos vaik ei mun pitäny, sit tullaan taas meille. Myöhemmin illalla on tosi kivaa, muistellaan Heidin ja Niilan kanssa viime kesää ja kaikenlaista. Niin tosiaan Niila liitty seuraan myös jo aikasemmin.

Jossain vaiheessa mä suoritan onginnan joka jäi lauantailta ku olin sairas, paikalla ei tosin läheskään kaikki. Vaatikaa korvausta sitte, kaikki muut. :D En tiiä tuleeko mut silti.

Ja äh-pöh.

Maanantai 17.4.

Siivotaan ja laitetaan ruokaa, mä teen jopa koulujuttuja. Niitä kirjoja ei ookaan vähään aikaan mihinkään tarvinnu, löysin ne sentään vielä. Maalataan kananmunia, joka on muuten tajuttoman vaikeeta. :D Mä osaan toivottaa hyvää pääsiäistä vaan kolmella kielellä. En tiiä miten selviän tästä. Tai siitä, et oon kuulemma jääny taloustietokilpailussa puolella pisteellä neljännelle sijalle! Niin siis ihan oikeesti ylhäältäpäin mitattuna, ei alhaalta niinku ois voinu kuvitella. Sinne jäi Nordean kakkukahvit ja avainnauhat. :'( SIJS, tää muistetaan.
Siitä en kyl aidosti selvii, et vanhukset tuli himaan. Uutiset kaikuu taas, millon mikäki on hukassa. Sain tuliaisiks KAKS PYYHETTÄ ja sit yhteisenä jotain karkkia. Äide tekee jotain ihme uunijuustoa. Landelandelande, sydän.

Huomenna mä luulisin meneväni kouluun. En tiiä osaanko enää.

Mut tiiättekö mikä tää juttu on? Täähän on ilmiselvä Muumi-ilmiö. Kevät ei saavu Muumilaaksoon, ennen ku Nuuskamuikkunen on palannut retkiltään. Selkeesti kevät ei saavu myöskään Pihlajarinteeseen, ennen ku mä oon sairastanu pari päivää sängyn pohjalla. Viime vuonna tosin jo vähän aikasemmin, mut tulihan kevätkin aikasemmin sillon. Mutta nyt; Nuuskamuikkunen on palannut, mä olen flunssani sairastanut, Muumipeikko on iloinen ja luokkatoverini kärsivät;

kevät on saapunut Pihlajarinteeseen.

Ah, mun piti lopettaa tää elegantisti tähän, mut mul on viel sanottavaa. Muistanette kun joskus tammikuussa inisin siitäkin, ettei kukaan oo kehittäny salmiakkimehua, -limua tms? En nyt jaksa etsiä päivää, teen sen ehkä kohta, myöhemmin tai en koskaan. Nythän salmiakkilimua on siis olemassa! Olvin tuotekehittelijät on kuullu mun salmiakin perään kaihertavan huutoni. Mut se oli vähän pettymys. Ensin ihan jees, sitte tosi hyvää, mut hyvin äkkiä pelkästään yskänlääkkeen makusta. TUOTEKEHITTELIJÄT HOI, paremman makusta kehiin!

Ei sulle kans mikään kelpaa.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.