miks tarpeeks arvostaa toista vast sit ku se on poissa,
just sillon ku virheit ei voi korjaa enää,
liian helppo pitää kaikkee itsestään selvyytenä,
hassuu, miten yhes hetkes kaikki muuttu
yhes meil oli nii paljo, mut nyt se kaikki puuttuu,
mut kai täst kaikest selvii jotenki
ja kaiken tän jälkee ollaa vahvempii jotenki
ja tuut ain olee mun sydämmes se pala,
mis saan sut taas hymyilee, mis saan sua taas halaa.
ja ainoo mitä toivon et sul on kaikki hyvin
koska sillo mä tiedän et mul on kaikki hyvin,
ja niin monet sanat edellee kaduttaa mua.
oikeesti ikin ei ollu tarkotus satuttaa sua