IRC-Galleria

Olipa kerran, tai ehkä toisenkin.Eräs ulkomaalainen paimen, vaikkakin sisämaasta Kaukasuksesta kotoisin. Oli tuo paimen maahamme eksynyt etsimään eksyneitä lampaitaan. Kävi hän ovella, kävi toisella muttei omiaan löytänyt.
Oli paimen kaukasuksen uupunut ja nälkäinen, kun saapui ovelle tän maan inhotuimman ihmisen.Inhosi tuon talon asukasta lähes jokainen, ken sitä myöntänyt ei, olivat nekin selkään puukottaneet ja herjanneet kylällä.
paimen sitä tiennyt ei, eikä ollut kukaan hälle tuosta maininnut siks oli ennakkoluulottomasti ovelle kolkuttanut.
Otettiin paimen avosylin vastaan tupaan ja laittoipa talon yksinäinen asukki paimenelle pedin takan äärelle ja valmisti maittavan aterian kahdelle. Siinä syödessään juttelivat he niitä näitä, nauroivat ja itkeäkkin hiukan saattoivat , nuo kaksi veljessielua tuvassa joka muuten oli niin hiljainen, pimeä ja surullinen.Meni tänä iltana tuossa talossanukkumaan kilttiä ja hyväsydämmistä, kuitenkin kovin yksinäistä tämän ja toisen maan eläjää.
Tuli aamu ja oli paimen jälleen menossa lampaitaan etsimään maailmalta. Oli mieli maassa pienen ihmisen kun aatteli hän miten yksin taas on paimenen mentyä. ja mietti hän miten ikinä oli yksin jäänyt ja vihatuksi tullut mielissä niiden kelle avun ja ystävyyden oli tarjonnut ja miten saattoivatkaan kammota häntä nekin jotka koskaan ei olleet tavanneet. Oli paimenkin ihmeissään kun kuuli ettei ystävää yhtäkään ollut tuolla niin rehdillä, mukavalla ja tuntemattomallekkin avuliaalla hyvän mielen antajalla.haikein mielin lähti paimen matkaan, hymy kuitenkin huulillaan, sillä oli niin onnekas ollut mielestään, vaikka lampaita sai tyytyä laskemaan vain nukahtaakseen.
Oli sanonut hälle tuo rehti ja niin mukava auttaja ettei lammasta ollut nähnyt ainokaistakaan joka olisi paimenta vailla ollut. meni päivä ja meni toinen kunnes saapui paimen kotiinsa kaukasukseen..yksin.. kun ei ollut lampaistaan jälkeäkään nähnyt.
Nousi taas hymy huulille uudelleen kun muisto lämmin mieleen palasikun oli esiin tullut tuo lahjaksi saatu villapaita. oli sen antanut tuo yksinäinen kun hyvästit toisillen heittivät. Mietti paimen sitä maistuvaa lammaskaalipataa jota oli tuvassa yöpyessään syönyt. Muisteli lämmintä pehmoista lampaantaljaa, minkä päällä tuvassa oli nukkunut. Muisti myös villa pipon ja lapaset jotka oli kutonut talveksi ,tuo niin yksinäinen kaukaisen maan asukki jolla kuitenkaan ei lampaita ollut maillaan kuunapäivänä ollut, eikä lammaspaimentakaan ollut kukaan tuossa maassa tavannut.
Nyt levisi kauhu paimenen kasvoille ja valtasi suru ja viha sydämen. Suri hän lampaitaan ja vihasi tuota lammas varasta, kieroa lurjusta joka suojan ja leposijan antoi vaillapuhdasta omatuntoa. Oli paimen niin vihainen että puukon vain mukaansa otti ja kohti kaukaisia maita lähti, vain tuo tupa ja surma aikeet hirveät oli mielessään. puki paimen villapaidan päälleen jonka oli lahjaksi saanut, silloin ei tuvan asukki heti luulisi et oli kiinni jäänyt tuo voro.
kaukasuksesta luulisi se vieraan ystävämielisen saaneen, vaan onkin susi lampaanvilloissa ovella ja silloin sai tuta puukon selässään, tuo lurjus ja nähndä ketkun itsensä kaltaisen

(by the way...jos et lukiessas vielä tajunnu ni olen ihan ite tän keksiny...)