IRC-Galleria

Voi jumankauta, kun tekee mieli valittaa, vaikken nykyisin juuri muuta tee. Oikeasti kaikki on ihan hyvin ja lähestulkoon paremmin kuin koskaan, vaikka olen jatkuvasti tyytymätön itseeni. Jos olisin tyytyväinen, olisin luultavasti myös maaninen.

Koulussa oleminen on jostain kumman systä tuntunut ihmeen hyvältä, vaikka usein on pata jumissa ja mielummin olisi tietysti kotona. Mutta sekin aika, kun hunovointisena viruin viime viikolla kotona, otti minua päähän.

Onneksi harrastetoimintaani olen saanut uutta puhtia ja niissä tuskin mikään keljuttaa. Ehkä ainut asia, josta ei tee mieli sanoa mitään.

Ylihuomenna lähtee lentokone Bremeniin ja sieltä tullessnai onkin jo suloinen syysloma ja viikko Kajaanissa. Voin leikkiä Terhin ja Leiskan kanssa. Toivottavsasti myös nämä muut emännät on tavattavissa silloin <3
Poden tällä hetkellä käsittämätöntä ikävää ihan kummallisiin ihmisiin, joiden en arvannut olevan minulle niin tärkeitä.

Alkaa olla jo hieman parempi olo, vaikka edelleen tulee hetkiä, kun tahtoisi paeta peiton alle maailman näkyvistä. Reippaana menin tänään töihin, vaikka mielessä kävi, ettei pää kestä olla töissä. Kesti kuitenki jotenkuten, vaikka onnistuin kusemaan koko keittiön toiminnan ollessani siellä yksin. Mutta sitäpä se alottelijalla tahtoo vähän olla.

Tuska ja yksinäisyys on helpottaneet. Ahdistus välillä virittää narua kaulaan, mut sit se löystyy. Alakuloinen olen edelleen, kun meni taas kaikki hymy, nauru ja jaksaminen töissä. Jospa tämä tasottuisi, kun lääkkeet palasivat joka aamuuni. Huomenna ryhmäterapia, sen jälkeen olen todennäköisesti astetta iloisempi taas, ellen sitten ahdistu, koska se yksi jamppa siellä tuntuu ahdistavalta. Ihan kun se olisi ihastunut. Minä olen huono sanomaan suoraan, että vetäisi vitun päähän ja pakenisi vuorille. Perkele, kun pitää olla lapatossu.

On tainnut tämä nakki olla liian kauan liian kuumalla teholla, sillä se eilen poksahti. Helvetti mua hävettää. Vaikka minkäs sitä ihminen neurologiselle sairaudelleen mahtaa. No sen sille voi ainakin, että huolehtisi lääkityksestään ajoissa. Noh, tiedänpähän ensi kerralla mitä voi sattua.

Tänään on onneksi vapaapäivä. En olisi kyennyt tänään menemään töihin. Olo tuntuu muutenkin siltä, kuin kituisin.
Psykkarille, apteekkiin, ruokakauppaan ja kirjastoon. Siinä on päivän suunnitelma. Illalla pitäisi mennä megazoneen, melkein tekisi mieli perua, mutta en sitä tee. Voi tehdä ihan hyvää nähdä mahtavia kavereita.

Pitkästä aikaa mulla on jälleen helvetin hyvä olo. se voi johtua siitä, että venyttelin äsken kunnolla tai sit se johtuu siitä, et mun asiat alkaa olla kunnossa, enkä olekaan ehkä korviani myöten kusessa. Edelleen mua vituttaa eräskin puhelu, joka yllätti minut viime lauantaina, että se sai minut lähestulkoon itkemään. Mut lopputuloksena oli helvetin hyvät perseet enkä murehtinut ollenkaan. Onha mullaki vielä elämä aikaa unohtaa. Toivottavasti. Mut vois nyt silti seuransa paremmin poika valita. Vaikka eihän mun pitäis valittaa, mut ammatti-valittaja mun on jonnekki vinguttava. Meistä ei nyt sit varmaan ikinä voi tulla mitään. Mun tyhmän reaktion vuoksi tuskin edes enää ystäviä.

Kaksi pahaa krapulaa olen kärsinyt viimeisen viikon aikana. Nyt on tullut hetki rajottaa hieman. Ihan oikeasti. Kun olen koko ajan köyhempi kuin neekeripakolainen. Ja pitäisi pyykkikonettakin maksaa.

Mä olen silti niin onnellinen. Vaikka ensi viikosta olisi saanut parilla pienellä konstilla vieläkin onnellisemman. Mutta kun ei äitillä ole rahaa, niin ei sitten. Palkkapäivää odotellessa. Milloinkas sekin nyt taas olikaan...

Elämä ei oikeasti makaa mulla just nyt hyvin. Perusasiat on kusemassa enkä edes jaksa ahdistua niille jotain tehdäkseni. Joka päivä vakuutan itselleni, että huomenna on hyvä päivä.

Kaikesta huolimatta olen ollut iloinenkin joistain asioista, joita en juuri nyt viitsi julkaista. Ainakin se on kiva, että taas Kajaaniin pääsen ensi viikolla.

Joku ääliö voisi oikeasti jo lopettaa.

Olen jälleen ymmärtänyt asioita. Kaikkien torspojen ei missään nimessä pidä sitten olettaa itsekeskeisesti tämän liittyvän heihin. On ollut taas aika terveyttävää miettiä juttuja perinpohjin. Toisaalta minua harmittaa, että muistoni harmaantuvat, eikä asiat enää muistikuvissanikaan voi olla niin suloisia, kuin ne olivat. Tiedostan tämän ja minun tekisi mieli huutaa. Ananaspurkki ei varmaan koskaan menetä merkitystään, mutta kuitenkin.
Mä haluan takaisin Kajaaniin. Vaikkei mulla ole pahaa oloa ollutkaan sitten torstain, niin ei tämä maailma ole minua varten. Tai voihan se ollakin. En ole ehkä vain tehnyt riittävästi töitä oman viihtymiseni ja onnellisuuteni eteen. Tunnen vain olevani laatikollinen ongelmia, joita en osaa ratkaista ja vaikka tietäisinkin ratkaisun avaimet, en jaksa hakea avaimia saati käyttää niitä. Ehkä aika ratkaisee ongelmat. Asioilla on tapana järjestyä. Joskus paremmin ja joskus huonommin. Joskus ihan perseelleen ellen jopa sanoisi.
Eilen soitti mamma ja olisin voinut rupatella sen kanssa puhelimessa vaikka koko illan. Minulla ei selvästikään ollut eilen tarpeeksi ihmiskontakteja, kun olisin jaksanut paapattaa vaikka kuinka.

Vittu mitä paskaa. Kaikkea sitä joutuu sietämään. Joko saa suuttua elämälle ja haistattaa pitkän paskan. Minä en varmaan jaksa enää. Kaikki menee päin seiniä. Onko se sitten elämisen arvoista elämää? Onko se kaikki todella vain minusta itsestäni kiinni.
Voi jumalauta, miten taas vituttaa, raivostuttaa, palelee ja masentaa.

Ja se, joka lukee on hyvä ja haistaa paskan. Sen jälkeen voi harkita oman elämän hankkimista.

Voe voe. Tänään oli taas sellainen päivä, kun kemian tunnillä yököttää. Ja kun labrassa ärsyttää. Näitä päiviä on siis joka torstai.
Tänään ei edes ollut loppujenlopuksi huono päivä. vielä kun jaksaisi kotonakin tehdä kouluhommia, niin kaikki olisi hyvin.

Ei vaan pysty. Nyt on marraskuu. Äsken meni ikävä lokakuu. Mitä seuraavaksi? Humalainen joulukuu? En tajua. Se on ohitse, se ei ole ohitse.

Mitenköhän säädän itseni jouluksi kotiin, kun minulla ressukalla ei ole talvitakkia?
Mitenköhän jaksa reissata Turussa nyt lähes joka viikonloppu, aina jouluun saakka?

Kuinka jaksan edes koko ensi talven?
Kuinka voin vieläkin olla näin lapatossu?

Mitä söisin tänään?
Mitä sinä ajattelit lukiessasi tätä?