IRC-Galleria

Vittu mitä paskaa. Kaikkea sitä joutuu sietämään. Joko saa suuttua elämälle ja haistattaa pitkän paskan. Minä en varmaan jaksa enää. Kaikki menee päin seiniä. Onko se sitten elämisen arvoista elämää? Onko se kaikki todella vain minusta itsestäni kiinni.
Voi jumalauta, miten taas vituttaa, raivostuttaa, palelee ja masentaa.

Ja se, joka lukee on hyvä ja haistaa paskan. Sen jälkeen voi harkita oman elämän hankkimista.

Voe voe. Tänään oli taas sellainen päivä, kun kemian tunnillä yököttää. Ja kun labrassa ärsyttää. Näitä päiviä on siis joka torstai.
Tänään ei edes ollut loppujenlopuksi huono päivä. vielä kun jaksaisi kotonakin tehdä kouluhommia, niin kaikki olisi hyvin.

Ei vaan pysty. Nyt on marraskuu. Äsken meni ikävä lokakuu. Mitä seuraavaksi? Humalainen joulukuu? En tajua. Se on ohitse, se ei ole ohitse.

Mitenköhän säädän itseni jouluksi kotiin, kun minulla ressukalla ei ole talvitakkia?
Mitenköhän jaksa reissata Turussa nyt lähes joka viikonloppu, aina jouluun saakka?

Kuinka jaksan edes koko ensi talven?
Kuinka voin vieläkin olla näin lapatossu?

Mitä söisin tänään?
Mitä sinä ajattelit lukiessasi tätä?

Viikonloppu meni tosi loistavasti. Turku on Turku, eikä se petä koskaan.

Kokosin äsken kirjahyllyni ihan itse. Ei tarvinnut kutsua miestä käymään, vaikka vähän olisi mieli tehnyt.

Tänään en mennyt kouluun, kun aamusella oli huono olo. armi, kun alkoi uusi jaksokin.

Elämä on paskaa. Elämä on paskaa Vantaalla. Elän lapsellisessa uskossani, että jossain muualla se ei ehkä olisi. Miksen vittu hakenut vaikka turkuun tälle alalle? Mikseivät ihmiset toimi, niinkuin minulta ensin itse pyytävät? Miksen saanut apua valinnoissani silloin, kun apua kaipasin ja niihin olisi päässyt vaikuttamaan. Turha se on nyt nillittää. Kenenkään, paitsi ehkä minun. Itselleenhän se oma onnellisuus on luonnollisesti tärkeintä.

Milloin eräät lopettavat jatkuvan dissaamiseni? Minulla hajoaa pää. tuntuu, etten ole saanut koskaan arvostusta keneltäkään paitsi ehkä leivonnassa ja sekin meni eilen ihan munilleen.

Joko minustakin olisi aika tulla onnellinen, kun totta puhuen en ole sitä ollut varmaan kesän 2006 jälkeen. Sen jälkeen olen ollut ahdistunut säännöllisesti viikottain ja jopa useammin.

Miehet on universumin alhaisimpia olioita, olen siis feministi jälleen. Olen myös enemmän valveutunut ympärilläni oleviin asioihin. En jaksa tuijottaa omaa napaani, kun se ei siitä häviä kuitenkaan.
Mutta ystävät ovat ystäviä, oli nilla palleja tai ei.

Hajoaa pää, vaikka odotan innolla tulevia kursseja koulussa, odotan vielä innokkaammin joulua, jolloin saan joulupukilta kaikkea tarpeellista, joita ilman on vittumaista asua.

Olen hankala, koska minähän älisen, kun minua ei huomioida. Tai sitten vaan vaikenen ja ahdistun. Pakko välillä päästä purkamaan.

Heräsin aamu-yöllä ja pyöin sängyssä. Minua paleli joten vaihdoin peittoa nukkuvan hampin kanssa, älkää kertoko sille, vaikka sen mielestä kylmä on hyvä. (Tosin eilis ilta oli aivan ihana lämmin pitkästä aikaa.)
Nukahdin aikalailla heti, kun herätyskello soi ja hamppi meni aamukahville. Heräsin kymmenen minuuttia ennekuin hamppi lähti polkemaan töihin.

Pyäräilin kotiin. Söin kaurapuuroa. Soitin Nanetelle. Ruokin Naneten. Nanette lähti. Haravoin pihaa. Mamma tuli. Olen tässä.

Minua masentaa, ahdistaa ja vituttaa. Olen aivan yksin, mitä vain voi sattua.

Tein äsken huomion aiemmista päiväkirjamerkinnöistäni. Huomaatteko te, minut tuntevat ihmiset mistä en ole maininnut juuri lainkaan?

Meen keittää nyt hyvää teetä ja teen kemian läksyt.

Olisipa kiva olla taas onnellinen, siis saada kännykän viestimuisti täyteen ja pussillinen lakritsia.

Söin tänään suklaalevyn ja nypin orvokkia pihalla.

Sain kännykkääni yhden raportin. Kuvitelkaa, vain yhden.

Kostymoin paidan Berliinin reissua varten. Se on äiten vanha aluspaita josta leikkasin hihat ja viiltelen vielä siihen muutaman reijän. Alle valkoinen toppi, ni se on hyvä ku ei valita.

Luovutan kaiketi kiksukarvasäärystimeni lainaksi sillä reissulla. Eräs kaveri pukeutuu samoihin väreihin ja kun kiksukarva kerran on out, ni en käytä.

Tekee mieli laulaa. Olen tosin lauleskellut yksinäni koko eilisen ja tämän päivän. Lauloin lauantaina karaokea, sain siitä kipinän.

Kävin sunnuntaina uimassa Paltaniemellä. Puolitoista vuotias pikkuinen ei halunnut olla vedessä. Tein kuperkeikan ja sain vettä nenääni. Ei tuntunut mukavalta. Vesi oli ihanan lämmintä.

Valkosipulivoipatonki maistuu hyvälle earlgrey teen kanssa tänäänkin, kuten mös eilen.

Pitäisi juosta alennusmyynnit, ei vain huvita mennä kaupungille. Olisi ihanaa lukea taas, mutta syksyn kirjoitukset estävät minua lukemasta. Ei nimittäin koulukirjatkaan kiinnosta liikaa. Pitää mennä kohta nukkumaan ja toivoa, että huomenna olisi parempi päivä, vaikkei tässäkään valittamista ole. Tylsää vaan.

Tänään oli englannin yo-kuuntelu.

Minulla oli kiva viikonloppu. Katselin elokuvia.

Äiti teki penkkaripuvun valmiiksi, se on hieno. Olen biljardipallo. Näette kuvan sitten myöhemmin.

On jotenkin vähän gäh-olo, kun tekisi mieleni olla jossainn muualla ja katsoa Salatut Elämät.

Viikonloppuna en irkannut yhtään.

Ajatukseni eivät pysy kasassa, koska olen väsynyt. Anteeksi. Viikonloppuna nukuin nihkeästi, kosa oli niin kuuma, eikä malttanut nukkua.

Olen onnellinen, koska minulla on pussillinen lakritsia ja kännykän viestimuisti täynnä.