IRC-Galleria

Olen kotiutunut... 9 päivää sitä oltiin Etelä-Lapin uumenissa tiukasti kurkkusalaattimaailmassa ja voin kertoa, että ei ole varmaan ikinä kellään ollut Rova noin helppo ja löysä kuin mitä meillä oli; ei meinaan tehty yhtikäs mitään siellä! Normaali päivärytmi meni niin, et klo 06.00-06.30 ylös ja vahvuudenlaskentaan, sieltä aamupalalle, sitten takasi nukkumaan telttaan jossa aika kuluikin puoleen päivään kunnes joku herätti syömään. Sit taas nukkumaan tai jotain pientä täyteohjelmaa, kuten roskien keräämistä tai henkilökohtaisen naamioinnin harjoittelua ja sieltä, taas, nukkumaan... Päivälliseen asti unta kupoliin ja sitten olikin jo kello suunnilleen niillä main että voi mennä yöunille, iltapalan jälkeen tietty. :) Sellaiset pyöreet 10h tuli pelkästään nukuttua päivisin. Että zilleen... Toisella viikolla mun johtaman linkkiryhmän pääasiallinen tehtävä oli rakentaa valokaapeliyhteys meidän C1-asemalta tekaan. Pelättiin etukäteen tota hommaa, yks kela kun painaa 17kg et kuinka siitä suoriudutaan, mutta arvatkaas kuinka pitkiä matkoja meidän piti sitä rakentaa? Noin 50m. Tosi rankkaa... :D

Paluumatka alkoi sitten torstaina aamulla, yövyttiin Oulussa ja tänään sitten taas aamulla autoon ja menoksi. Oltiin joskus kahden paikkeilla iltapäivällä Niinisalossa. Oli kyllä hauska matka, kiitos toisen alikin ja kuskin joiden kans matka taittui mukavasti C1 -aseman (asema=eemelin päälle rakennettu viestiasema) hytissä naureskellen. Olis voinu matkaa taittaa pidempäänkin! x)

Ai niin, sattui sitten metsässä hauska tapaus (tai siis tämä vain yksi juttu muiden joukossa)! Lähdettiin rakentamaan kolmen tykkimiehen ja meidän vänrikin kanssa parikaapeliyhteyttä yhteen tulenjohtomonttuun, matkaa vähän reilut 1,5km. Lähdettiin autolla sinne vajaan parin kilometrin päähän klo 22.00 ja sieltä sit "lakua" viljellen takasi meidän komentopaikalle... Vänrikki suunnisti kartan ja GPS:n avulla ja vituiksihan se sitten meni. Seilattiin metikköä ristiin rastiin, välillä tykkimies juoksi kela selässä ja sit kun kierrettiin ympyrää niin ei muuta ku kantolaite vatsapuolelle ja kelaten takasi. Niinku olis positiivia veivannu. Pariin kertaan tultiin takasi kelojen liitoskohdalle ja sieltä uus yritys ja taas takasi. Lopulta vänskä sammutti koko vehkeen ja tykkimiehen avulla lähdettiin oikeaan suuntaan. Noh, matkaa tuli kelojen käytön mukaan noin 1700m ja arvatkaa kauanko kesti tämä kevyt ja helppo rakennusurakka? Kolme tuntia, oltiin meidän teltalla yhden aikoihin yöllä!! Mutta mulla ei kyl oo ollu pitkiin aikoihin niin hauskaa kuin sielä metsäs silloin yöllä, se täytyy myöntää... Huipputiimi, pisti vitsiksi ja meitsi nauroi ihan kippuras! Onneksi ei ollu pimeetä missään vaiheessa. Kaaduinkin sillä reissulla kerran näyttävästi, ihan loppumatkasta kun lähdin juoksemaan niin kompastuin sit parikaapeliin ja mukavasti vedin lähes suoraan turvalleni siihen kiviseen pirunpeltoon. Ihme, etten lyöny päätäni, paitsi rynkky osui takaraivoon mut ei pahasti. Oli kuulemma aika rajun näköinen ilmalento... Näin itekin kun jalat vaan heilahti. Mutta eihän leiri ole leiri jollei HooCee sielä kerran kaadu näyttävästi, se kun on mun yks tavaramerkkini. :)

Jaahans, kello raksuttaa ja nukkumaankin pitäis keretä... Sisko juuri pyysi sen tupareille huomenna illemmalla. Ihan kiva mennä... Olivat kuulemma ostaneet uuden autonkin, Jeepin maasturin. Jos jaksan niin kirjoitan huomenna fiiliksiä, et oliko se auto sit niin ihmeellinen. ;) Yötä!

]l\/l[