IRC-Galleria

marzwin

marzwin

mennee pussilla

Blogi

- Vanhemmat »

RUSKETUSRAIJAT!Tiistai 09.05.2006 00:21


On nyt kyllä Raija ja Pirkkokin ihmeissään että mitä! kun on ihan ruskeita.

Eipä menny kuukautta niinku uhosin vähän.
Kun pakko oli tännekin julistaa, että...

OHO!

hui kun minä olen ollut kiireinen.Keskiviikko 03.05.2006 02:23

niin.
mutta tuntuu taas, että mitään ei oo saatu aikaan.

nytkin pitäisi kirjoittaa englannin ainetta mutta enpä jaksa,
taidankin vain jauhaa tähän vähän p*skaa.
kävin siis suomessa ja kaikkee kivaa
täällä alko taas koulu.

koko kesä koulussa ja sitten taas! epistä.

ja jos jollain on elokuusta kämppä mulle turusta niin otan sen mielelläni
pientä (rahallista) korvausta vastaan.
tietysti mieluisampi olisi lämmin käsi.
tai vastaava ei-niin-taloudellisesti-kuormittava toiminto.

no mutta,
kerron seuraavassa teille vähän itsestäni.
vaikka olen yleensä niin kriittinen että itseäkin ällöttää, tää oli pakko tehdä.
oli niin söpsö.

here we go, bye bye dignity..

*********

Ohjeistus:

* Nimesi (2. nimesi ja lähimmän naapurisi sukunimi)
* Asuinpaikkasi (kaupunki, jossa viimeksi kävit junalla)
* Ikäsi (lisää oikeaan ikääsi lohjenneiden sormikynsiesi lukumäärä)
* Ammattisi (naiskäyttäjä kirjoittaa äitinsä ammatin, mieskäyttäjä isänsä)
* Harrastuksesi (harrastukset, joita et ikinä voisi harrastaa/sietää)
* Lapsiesi lukumäärä (montako hiusta lähtee päästäsi, kun vedät)
* Hiustenvärisi (tämän hetkinen paidanväri)
* Silmienvärisi (tämän hetkinen housujen väri)
* Musiikkimakusi (genre, jota et siedä)
* Lempiartistisi (tyyppi, kenen biisin kuuntelit viimeksi)
* Itseäsi parhaiten kuvaava adjektiivi (se adjektiivi, mikä lukee ensimmäisenä, kun kirjoitat googleen 2. nimesi ja ”adjektiivi”)"

Lopputulema:

Heippa, olen Emilia Schuhmacher ja asun Helsingissä. Olen 22 vee ja ammatiltani yksityisyrittäjä. Työnkuvaani kuuluu jatkuva stressaaminen ja työnarkkaaminen, sillä työtehtäväni ovat niin tärkeitä, ettei niitä kenelle tahansa tumpelolle sovi delegoida. Suhtaudun hyvin intohimoisesti kaikkiin harrastuksiini, joihin kuuluvat mm. aitojen orgaanisten pesusienten kasvatus kylpyammeessani, mieheni selkäkarvoituksen trimmaaminen puutarhasaksien avulla sekä pienten porsliiniananasten keräily, noin nyt muutamia mainitakseni. Minulla on kolme lasta, mutta he ovat aika pätkiä, joten en ole varma pitäisikö heitä nyt tässä ottaa ollenkaan huomioon. Hiukseni ovat mustat pienillä timanteilla ja silmäni tietenkin silkkisen vaaleanpunaiset. Lempimusiikkiani on suomi-iskelmä, mutta kun todella haluan hemmotella itseäni pyöräytän gramofonistani ilmoille todella rankkaa mättöheviä. Tästä huolimatta (tai pienellä miksauksella) lempiartistini on Johann Sebastian Bach. Ja loppuhuipennukseksi paljastettakoon minua hyvinkin osuvasti kuvaava adjektiivi: hidasliikkeinen.

*********

siinäpä sitä taas pariksi kuukaudeksi luulen ma.
terve.

kuNmallistaTorstai 02.03.2006 01:24

soitin suomeen 3 kertaa.
kahdella kerralla soitto kesti 9 minuuttia ja 11 sekuntia.
onkohan sisälläni ajastin?
kolmannella kerralla soitin jonnalle.
tällä kertaa soitto kesti 9 minuuttia mutta vain 10 sekuntia.
ajastin on varmaan rikki.
tai sitten jonnalla ei vaan kertakaikkiaan ollut enempää asiaa.
tiedä häntä.
silti, aika kuNmallista...

ei oo etes todellista!!!Maanantai 27.02.2006 10:34


ei pystyny etes kirjottaa aiemmin. shokki.

ok. siis kaks mahdollisuutta kultaan. oli vielä.
kurlinki jee ja lätkä.
kumma homma, että molemmat kusi. hmm.
pistää kyllä vähän miettimään tätä "suomalaista sisua"
mun mielestä kun se näyttää vähän siltä,
että suomi-pojalla menee pupu pöksyyn aina just siinä vaiheessa, kun pitäis jotain OIKEITA ratkaisuja saada aikaseks.
ainaki näin viimesen 11 vuoden aikana..

ekana kurlinki siis.
ei hermo kestäny ja sitte vielä!
tsiisus mitä kielenkäyttöä.
vaikka kuka mä oon siitä saarnaamaan...
mut enivei! sentään TASAVAVVAN PVESIDENTIN edessä!!!
en mäkään nyt sentään NIIN frech ois. ni.

ok sitte lätkä.
on se nyt kumma prkl.
saksijuontajan mielestä ois ekan maalin jälkeen suomen pitäny tehdä toinen,
sitte ois ollu kaikki jo ratkaistu.
se ei varmaan muistanu, että
suomalaisille ei ruotsia vastaan riitä edes 5-1-johto.
ON SE NYT MERKIN KUMMA PAIKKA!!!!!!!!!!

pitäiskö tässä vaihtaa kansallisuutta, niinku erinäisille tahoille jo uhkailin,
vai mikä ******** siinä oikeen on!?!?!?!!!

PRKL. mää vaan sanon.

vaikka ok. en ite osaa sitä kurlinkia taikka myöskään lätkää sen kummemmin, että mitäpä sitä tässä päätänsä aukomaan.

mutta on se silti kivaa.

mää en alaTorstai 23.02.2006 07:28

vähän hävisin, ja hiuksetki on solmusa :/

onneks suomi sentään hakkas ne toiset pojat.
siis silleen kuvaannollisesti.
parasta.

ne toiset pojat otti sen kuitenki liian tosissaan :(
ne kanssa hakkas vähän suomi-poikaa.
mailalla.
, mikä oikeastaan oli vielä enemmän parasta.


se selänne on ihan sika.

settle schmettleKeskiviikko 22.02.2006 08:06

Tyytyminen on p*askaa.
Se ei jotenkin vaan oo ikinä ollu mun juttu...
Nyt täytyy kuitenkin tyytyä. Isommat voimat jyllää.

No, ei laittanu kuitenkaan pahaa tilalle, Tsekki-Slovakia.
Se on jotenkin aina kiva kattoo kun vanhat kaverit mättää toisiaan turpaan ;)

...eikö kenenkään muun mielestä muka? :/

Niin ja menin vahingossa lyömään vetoa lopputuloksesta.
Fak. Pakko varmaan alkaa rukoilemaan tässä, että se S tekis pari maalia etes,
sillä åhå, tuli sovittua myös melkoisen korkeista panoksista.
Tää ei ole enää normaalia. Menenpä heti maanantaina lääkärisejälle.

...

Hep. Kohta katotaan kuin kiltisti jenkki ottaa selekään!

saatanan salaliittoTorstai 16.02.2006 21:32

saatanan saatana ku on menny taas sekaantumaan asioihin, jotka eivät hänelle oikeastaan edes kuulu. järkkäili KUITENKIN asiat niin, että olympialaisissa italia ja slovakia ovat lätkässä eri alkulohkoissa. tämä on selvä salaliitto yleistä tiedonhalua ja sananvapautta vastaan!

mua ainakin henkilökohtaisesti olisi kiinnostanut tietää kumpi ottelussa voittaisi. ei niinkään sen takia, että minulla jotain intressejä kyseisiä maita kohtaan olisi, vaan siksi, että ottelussa olisivat vastakkain olleet slovakian tähtipelaaja Satan ja italian maalivahti Hell. eikö se nyt ole ihan normaalia, että mielenkiinto tulosta kohtaan on melko mittava? kumpi on loppujen lopuksi voimakkaampi: itse pimeyden ruhtinas vaiko ikuiseen kadotukseen tuomitut? Satan vaiko Hell? minulla on oikeus tietää!!!

tämä oikeus minulta on kuitenkin riistetty, vaikkakaan pelin toteutuminen ei vielä ole täysin mahdotonta. silti, suomi antoi italialle turpaan tänään sen verran pahasti, että he eivät siitä varmaan vähään aikaan toivu. jatkoon pääsy taitaa olla toiveajattelua.. saatanan/helvetin (en tiedä kumman puolella olisitte olleet, kiitos itsenne) suomalaiset! olisitte nyt jättäneet tiedonjanolle edes pienen toivon, ettekä olleet noin itsekkäitä!

mutta loppujen lopuksi en tästä syytä suomalaisia, vaan jo otsikossa mainittua tahoa, joka näköjään on tuloksesta niin kauhuissaan, että on laittanut kaiken voimansa peliin jottei kyseistä ottelua tulla pelaamaan. olisihan se nyt tietysti pieni kolaus itsetunnolle, jos yksissä maailman seuratuimmista kisoista ottaisi tuolla tavalla ja mainitulta vastustajalta turpaan mutta kamoon! ei voi olla niin pieni ******, että tarvitsee tämän luokan toimenpiteisiin ryhtyä!

no, ehkä jatkan kisojen seuraamista peukut pystyssä ja toivon parasta. saatanan saatana.

Tänään on se päivä...Tiistai 22.11.2005 03:36

.., jona SE tapahtui!

Heräsin aamulla kello seitsemän (tähän asti kaikki suunnitelman puitteissa).
Yhtäkkiä huomasin, että kello on puoli kymmenen.
En ollut saanut aikaiseksi mitään.
Minun olisi pitänyt olla paikallisessa byrokratiahelvetissä puoli tuntia SITTEN.
Tarvitsisin välttämättä paperilapun, jota varten minua on tarkoituksenmukaisesti juoksutettu kymmenessä eri huoneessa pyytämässä lipareeseen seitsemänkymmentä eri leimaa!!!
Suoraan sanoen vitutti, vaikka yritänkin vähentää vulgäärien sanojen viljelyä.

Tässä vaiheessa oli siis aika selvää, että byrokratian ihmenaiset ehtivät sulkea ovensa ennen kuin meikäläinen ehtii mestoille ilmestyä.
Kello yhdentoista sulkemisaika kun täällä tarkoittaa KELLO YHDENTOISTA sulkemisaikaa.
Sen jälkeen on turha kolkutella.
En viitsinyt niin aamutuimaan lähteä uhmaamaan saksalaista toimistokäytäntöä, joten suunnitelmaan oli tehtävä hienoinen muutos.

No, onneksi aikoinaan tuli luettua jokunen sana markkinoinnin jalosta taidosta.
Ehkä kaikki ei vielä ollutkaan hukkaan heitettyä.
Paskanjauhanta kun näköjään on hallussa.
Joten, päätin tarttua härkää sarvista.
Uusi määränpää.

Astuin ulos ovesta ja kävelin bussipysäkille. Sateessa.
Odotin kymmenen minuuttia. Sateessa.
Ja toiset. Sateessa.
Vihdoin suvaitsi bussi saapua paikalle, 15 minuuttia myöhässä.
Hyppäsin pois S-Bahn-asemalla ja kävelin laiturille.
Odotin, tällä kertaa onneksi katoksen alla.
15 minuuttia.
Juna tuli ja päätti lähteä vasta kymmenen minuutin jälkeen.
Alle kahden kilometrin matkaan oli kulunut 45 minuuttia.
Onneksi ei ollut edes kiire..

Vatsassa pyöri kymmenkunta perhosta.
Tässä tarvittaisiin radikaaleja toimenpiteitä.
Ilman edellä mainitulla tavalla hankittuja asianmukaisia dokumentteja on tässä maassa kyllä turha kitistä.
Prkleen ihmenaiset!
Taikojako tässä pitäisi osata tehdä?!
Porsaanreiän löytäminen tästä viidakosta on liian suuri pala yhdelle naiselle.
Eli, turvautuminen Suuriin Oppeihin oli tarvittava toimenpide.
Poistuessani junasta päässäni olivat kyllä puurot ja Kotlerin 4 P:tä sekaisin.

Löysin oikean kadun ja lähdin kävelemään puolta numero 1.
Tämä vaikutti sopivan tarkoitusperiini kuin puolukka... metsään, sillä tällä puolella talojen numerot pienenivät.
Ensimmäinen numero oli 146.
Etsin numeroa 66.
Kävelin siis eteenpäin.
Kävelin eteenpäin kunnes huomasin, että myös puolella numero 2 talojen numerot pienenevät.
Lähtien n. numerosta 80.
Tämä kirottu maa!

Onneksi numero 65 oli kuitenkin kohdallani kadun toisella puolella.
Onneksi keskellä katua oli myöskin huomattavan suuri tietyö.
Ainoat paikat ylittää katu olivat pisteessä, josta lähdin sekä 500 metriä edessäpäin.
Onneksi ei edelleenkään ollut kiire..

Pääsin lopulta näkemäni numeron luo.
Menin seuraavan talon edustalle.
Numero 67.
Voi #%!?& !!!
Talo numero 66 oli TIETENKIN löydettävissä talojen numero 65 ja 67 takaa.
Meni vähän aikaa.

Mutta: vihdoin!
I was THERE!
Totuuden hetki: tästä tulisi elämäni kettumaisin päivä taikka sitten se ihanaisin.

Kapusin portaat neljänteen kerrokseen.
Oven avasi saksalainen ummikko, jolle yritin sitten henkihieverissä selittää asiani kaikilla mahdollisilla kielillä (paitsi sillä kansainvälisellä, jota ei onneksi loppupeleissä tarvittu), mutta mikään ei tuntunut kelpaavan.
Ystävällisesti hän kuitenkin ohjasi minut seuraavan henkilön huoleksi.
Ei olisi uskonut...

...
...
...

..lopulta löysin henkilön, joka oikeasti osasi/halusi/jolla oli aikaa kahvittelulta, tehdä työtään.
Nyt olisi sitä mustaa valkoisella pitänyt pöytään lyödä.
Mutta.
Vedin hihasta kaikki ässät ja hatusta hienoimmat valkoiset valheet, mitä voitte IKÄPÄIVINÄ kuvitella!
Ois ollu Luttinenkin vihreänä.

En ehkä kadu.
..mitä sitä on, jos ei tiedä, miten saada mitä haluaa?

En tiedä, en ole kokeillut.

Ainakaan tänään:

SAIN SEN!!!

Unelmien kämppä on mun!

Tervetuloa visiitille :)

P.S. sori tuli nyt vähän lyhennetty versio tän mun nykyisen ö''ö-inttärnetin takia. Ei onneks tiltannu just ku painoin hyväksy-nappia. Että tää nyt oli sitte toinen kerta ku tän selostuksen tähän kirjotin. Toivottavasti osaatte arvostaa tätä. :)

--> nukkuun
- Vanhemmat »