IRC-Galleria

Onkohan maailmassa olemassa sellasia, joiden on tarkotus epäonnistua koko elämässä? Vai onks muka olemassa niitä, joille elämä vaan hymyilee?
Musta on alkanu tuntua, et maailman ihmiset on oikeesti jaettu kahteen kategoriaan. Niihin hannuhanhiin, jotka onnistuu kaikessa mitä tekee ja on onnellisia aamusta iltaan, ja niihin akuankkoihin, jotka yrittää yrittämistään, mut mistä seuraa vaan kurjuutta muille ja ennenkaikkea itelle.
Voiko onnistua sähläämään niin että yrittää auttaa mutta pahentaaki tilannetta? Joo, kyllä voi ehdottomasti. Niin monesti on ollu täysin rinnoin auttamassa ja mitä siit on seurannu... Tilanne on riistäytyny käsistä ja menny niin huonoon suuntaan että! Sitä ku ei osaa ilmasta niitä asioita mitä haluais. Eikä tää nyt koske vaan muitten auttamista, vaan koko elämän saa mullin mallin ku ei osaa sanoa ääneen mitä miettii. Yritys on kova, ja suusta tulee ulos vaan sammakoita vaik on tarkottanu vaan hyvää.. Minkä takia ihmisten pitää aina vetää herne nenään millon mistäki? Onko pakko olla niin herkkähipiäinen, et pienestäki asiasta suuttuu.. Ja sitte, sitä menee lukkoon eikä osaakkaan enää sanoo mitään. Ja lopulta kaikki menee vituiks.
Ihan joka asiassa, ja koko elämässä.! Toinen ääripää, tai no enemmänki samaa sarjaa, toinen vastaava tapaus, on et ei osaa kertoo oikein et mitä kaipaa.. Sanoo sen väärin ja sit on taas paska fiilis.
Mutta toisaalta, onko kivaa onnistua aina kaikessa. Jossain vaiheessa se alkaa tympiä eikä onnistumiset tunnu enää miltään jos ei oo kokenu onnettomia aikoja. Nii, et sitte ku onnistuu , ni sitä onnistumista on odotettu niin kauan et siitä osaa nauttia täysin rinnoin, rinta rottingilla. Mut ehkä, ehkä jonain päivänä mäki onnistun.
Toivottavasti kuitenki ennen ku mä jään eläkkeelle..