Hieman epämukavat vaatteet kiristävät, hikinoro valuu selkää pitkin ja valonheittimet häikäisee niin, ettei näe eteensä. On vähä niinku rusakko ajovaloissa: Sokaistunut, hölmistynyt ja tekisi mieli juosta pois, muttei oikein tiedä mihin suuntaan. Hiuslakan, hien ja puuterin haju sekoittuu sieraimissa ja tekee hengittämisestä vaikeaa. Juuri sillä hetkellä kun ei jaksaisi enää yhtään, yleisö alkaa taputtaa ja valot nousevat. Se on se hetki kun masokismi lyö kättä hedonismin kanssa tavalla, jollaista ei tiennyt olevankaan.
Viimeyönä tuli kauhea halu ja tarve tulla isona hyväksi näyttelijäksi. Ajatus valvotti pitkälle aamuyöhön, mutta teki mut samalla aika onnelliseksi. Onnesta ei kannata tinkiä, siitä kun pitää huolen, kaikki muu on taustahälinää.
Söin muuten ihan helvetisti karkkia äsken. Ihanan huono olo!
Uusimmat blogimerkinnät
- Osoite muuttuu 12.05.
- Työ, työ, työ, harrastus, työ, loma 12.03.
- Maailmantila 27.02.
- Loputtomasti samaa 15.12.
- Geeniburgeri 28.10.
- Mielentilaharjoitus 15.10.
- "Teatteri on palturin puhumista merki... 10.10.
- Teletapiaa 30.09.
- Yö 25.09.
- Silikonitiivistettä ja hampurilaisia 09.09.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2010 (3)
-
▼
2009 (73)
- ▶ joulukuu 2009 (1)
- ▶ lokakuu 2009 (3)
- ▶ syyskuu 2009 (6)
- ▶ elokuu 2009 (4)
- ▶ heinäkuu 2009 (4)
- ▶ kesäkuu 2009 (7)
- ▶ toukokuu 2009 (9)
- ▶ huhtikuu 2009 (4)
- ▶ maaliskuu 2009 (9)
- ▶ helmikuu 2009 (8)
- ▶ tammikuu 2009 (18)
- ▶ 2008 (91)
- ▶ 2007 (72)
- ▶ 2006 (111)
- ▶ 2005 (17)