IRC-Galleria

Mä en voi käsittää yökerhokulttuurissa tota "suuri on kaunista" -ajattelumallia. Mutta palaan siihen kohta. Pääsin eilen töistä iltapäivällä ja otin päikkärit. Sitten päätin lähteä ulos ja Raita eli kukkaruukkupait venas mua puoltoistatuntia Vanhan portailla jeesustelijoiden riepoteltavana ku mulla oli kännykkä ja avaimet ja huulikiilto ja sukat hukassa. Oltiin siis menossa Vallilaan istuskelemaan. Siellä oli kaikkia kivoja ihmisiä ja niitä tuli vielä lisääkin. Käytiin yhellä ja sitten mut muilutettiin Royal Onnelaan. Voi juma.

Paikka oli kyseenalaisesti sisustettu, sokkeloinen ja kamalan iso. Katselin ympärilleni ja noin joka toinen tyyppi siinä ravintolassa käveli yksin ympyrää kännykkä korvallaan etsien tuttuja. Seuraavana aamuna voi miettiä sitten että olipas mukava ravintolailta. Mitä teinkään? Ai niin, etsin kavereitani! Seuraavassa otteita puhelimeni "saapuneet" ja "lähetetyt" -kansioista eilisillalta:

"En minä tiedä millä puolella olen. Tässä mista lahdit."
"Oletteko vielä baarissa?"
"Olen nyt siellä mihin jätin sut."
"No voi Vittu. Tää on niin tätä. Mennään vaan..."
"Tää on niin tätä" Missä sä olet! Mun on sua jo ikävä. Mä olen siellä mihin sä mut jätit."
"Okei mä tulen siihen ihan just. Älä katoa."
"Missäpäin?"
"Hei mä lähden tästä ravintolasta nyt. Mulla on tapaaminen sovittu mun lakimieheni kanssa."
"Oon. Etsin tuttuja niinkuin tässä baarissa ilmeisesti on tapana. Nyt rock. Missä?"
"Pane sitä rajusti. Kerro einolta terveisiä."

Viimeisin katkelma ei varsinaisesti liity kontekstiin, mutta mitäpä muuta voi onnistuneelta ravintolaillalta odottaa? Voi juma.
Nyt otan päikkärit ja sit meen siskon kaa Itikseen. Se aikoo syöttää mulle kiinalaista vaikken tykkää siitä.