IRC-Galleria

Vastaanotolla oli eilen n.200 potilasta, tänään oli 10. Ehdin nokosille jo puolenpäivän jälkeen.
Päätin mennä punttisalilla käymään koska haluan hauikset, tissit sekä hyvän perseen. .... HAHHAHHAHHAAAH!!! :D ... Noniin, nyt mua tuijotetaan kun aloin nauramaan ajatukselle.
Otin kuitenkin tossut ja pyyhkeen mukaan tänne sotilaskotiin, on seki jo jotain! Niin ja nappailin apteekista Duact-kapseleita, se helpottaa hapenottoa (?) ja on VADAn kiellettyjen listalla, no mua ei ehkä testata.

Viimeinen leiri takana. Satakunta potilasta, muutama tupakka-aski, neljä siirtymistä raskaan joukkosidontapaikan kanssa, yks kuollut, kuus haavoittunutta. Riitti tälle alikersantille.
Päivystän prikaatin sairaalassa joulunaluspäiviin saakka. Viime- ja toissalomat oli hienoja. Ostin tipunkeltaisen untuvatakin ja KoneHelsinki-farkut sekä käytin määrittelemättömän määrän rahaa ravintola- ja taksitoimialojen tukemiseen. Karpalolonkero on hyvää.
Nyt olo on epävarma. Tuntuu siltä että mun pitäisi olla tällä hetkellä jossain muualla.
Tekemässä jotain muuta. Elämässä o m a a elämääni. Alan saada tarpeekseni huomattavan monista asioista.

CMX oli hyvä. Perjantaina Grandessa ja la. Doriksessa. Ei siitä reissusta sen enempää.
Tunnin päästä lähtö Rovajärvelle pariksi viikoksi.
Ajalla on massa. Näinä aikoina se painaa paljon.

Cooperissa meni 2800m, lopetin juoksemisen vissiin puoli minsaa liian aikasin ku luulin että aika loppu jo. Aivansama.
Nyt oon Rollossa cmx:n keikan jälkitunnelmissa, oli ehkä paraskeikka ikinä.
Notkun Sinkkusin ja Daiyan nurkissa ku en jaksanut kotona katsoa kaikkia tekemättömiä töitä... niin ja eihän siellä ole nettiäkään. Joulukuu menee hyvinkinpitkälti kiinni armeijan iloissa.
Tänään en oo vielä tehnyt mun "tätä en ole tehnyt koskaan aiemmin" -asiaa, kokeilen korjata asian jotenkin.

Kasarmilla vahtimassa sotilaskarkuria kun muut kirmaa raikkaassa ulkoilmassa keskellä vehreää syysluontoa... epäreilua ja vääryyttä. No toisaalta on kuivaa ja lämmintä.
Kirjoitin tänään elämäni ensimmäisen oikean kirjeen ja huomenna juoksen elämäni ensimmäisen cooper-testin. Päätin, että aion lähiaikoina tehdä muitakin merkittäviä asioita ensimmäistä kertaa elämässäni kun nyt olen kerran vauhtiin pääsemässä.

Lääkintäaliupseerin osa ei aina ole niin kaksinen. Jaan mömmöjä ja pillereitä varuskuntasairaalan apteekissa ja piirtelen suttupapereille tulevaa henkistäminäkuvaani.

Nautin huomattavia määriä alkoholia perjantaina, suorastaan ällistyttävän paljon viinaa lauantaina ja vedin perseet olalle sunnuntaina. Myöhästyin tavallaan junasta ja tulin vasta tänään käymään nivalassa porukoiden luona. Illalla pitää lähteä Kajaaniin. Varuskuntasairaalan lääkkeenjakajana ensviikko, vkonloppu kiinni ja seuraavana viikonloppuna kotiin rovaniemelle.