IRC-Galleria

Kävelin tänään vesisateessa kouluun aamuyhdeksäksi todetakseni, ettei luokassa ollut vapaata konetta, eikä senpuoleen yliopistolla lisenssiä 3D-mallinnusohjelmaan, joka olisi ollut kurssin aiheena. Makasin kolmisen tuntia kyljelläni teollisen muotoilun laitoksen loungessa. Unohduin aivokäyrä horisontaalisesti suorassa tuijottamaan lounastamaan tullutta miestä, joka heilutti mulle kättä häiriintyneen oloisesti. Sopersin jotain "anteeks, jäi pitkät päälle" ja aloin tökkimään Hannaa. Paperigiljotiinin löytäminen taiteiden tiedekunnasta on muuten hirveän vaikeaa. Neljä hissimatkaa ja kaksi häirittyä professoria myöhemmin sain ylioppilasteatterin avajaisten kutsuflyerit pilkottua ja tulin kotiin.

Mie en jak-sa tiskata. Yöksi on töitä. Ei fuksiaisia. Ne on Onnelassa. Voi onnea. Aurinko paistaa ja isoveli soitti, ne tulee perheineen Rovaniemelle viikonlopuksi. Katoin eilen kaverin kans alun leffasta "Miehet jotka vihaavat naisia". Sitten tuli uni. Sitä ennen käytiin salilla ja Cómicossa syömässä. Se oli mukavaa. Hannalla oli papiljotit tänään koulussa. Tai papiliotit.

Talonmies kävi tiivistämässä kylpyhuoneen kynnyksen jollain tahnalla. Mulla ei ollut taaskaan housuja jalassa kun se tuli. Luuleekohan se nyt että mie oon aina alasti? ...Tai no toisaalta mie kyllä melkeen aina oon.

Juoksin 20min. ja tein ylävartalotreenin. Olin iloinen eilen ostamistani uusista kengistä. Menin Hannan kanssa Kellariin syömään. Oli kiire töihin. Hampurilaissämpylät ja pihvit olivat loppuneet. Tilasin pannupizzan. Ananasta lukuunottamatta siinä oli listan kaikki täytteet. Myöhästyin vartin töistä. Tosin ilmoitin siitä. Euron illat Tivolissa. Kuudenkymmenenseitsemän tuopin jälkeen pomo sanoi ettei kaljaa voi myydä. Maistoin. Ei voinut myydä. Post-mix pistooli hajosi. Ei voinut myydä limsaa. Nordean kortit ei menneet läpi. Aloin pikkuhiljaa huutaa asiakkaille. Nostin jalat pöydälle ja menin facebookiin. Asiakkaiden silmiin se mahtoi näyttää ärsyttävältä. Kävin tupakalla. Pissaliisalauma tilaamitätilaa. "Maksetaan erikseen". Nordean visa-electronit. Ojennan kuittia allekirjoitettavaksi epähuomiossa asiakkaan vieressä olevalle ystävälleen (kaikki pissikset näyttää samalta humalassa). Asiakas: "Vittu etkö sä ees tiiä kenelle sä oot myymässä, aika amatöörimäi..." Minä: "MÄ EN KUUNTELE MUN TISKILLÄ TUOLLAISTA SUUNSOITTOA NYT SE ALLEKIRJOITUS TUOHON KUITTIIN OLEHYVÄ!!!" Vieläkin sattuu vähän kurkkuun. Asiakkaalla taisi päästä vähän itkua avautuessaan asiasta ovimiehelle. Minulla oli myös uudet farkut jalassa.

Viimeinkin ilta loppui. Kotiin lähtiessä terassin pöydän alta löytyi humalainen. Kengät riisuttu pöydän viereen. Kävelin lähemmäs. Pomo sanoi että henkilö on kakannut juuri siihen missä seison. UUSILLA KENGILLÄNI!!! Aloin huutaa ja kiroilla. Humalainen heräsi siihen. Lähdettiin kukin omia teitämme omiin koteihimme. Humalainen jäi hoipertelemaan. Minua alkoi naurattaa.

Eilen syötiin Nannan, Jossun ja Raitan kans Cómicossa. Mut pakotettiin tilaamaan salaattia. Nanna syytti kaikesta sitä, etten syö salaattia. Jotenki sokaistuin hetkeksi siitä salaatista ja soodavedestä että möläytin ääneen että aion pitää tipattoman syyskuun. Näin kait se sitten on nähtävä. Sit ajattelin että säästän ihan pirusti hilloo ku en käy vapaa-ajalla baareissa humpsuttelemassa niin saan sitten vähän shoppailla. Ostelin lippalakkeja ja pipon ja muutaman vyön ja parit farkut ja treenihousut ja kengät ja sukkia ja alusvaatteita ja pikkuisen kosmetiikkaa ja kenkienhoitoainetta ja muutaman paidan ja kaikkea muuta kivaa pientä.

Hannan kans syötiin tänään(kin) Cómicossa. Zoomitissa kahvilla se päivitteli että olen kamalan aikaavievä kaveri. Lisäsin siihen että "ja kauhen kuluttava!" ...Katevarauksia oli taas tilillä muutaman satasen eestä. Noh se on tää syksy niin rankkaa aikaa, jostain se ilo elämään täytyy repiä.

Lopetan tämän merkinnän niinkuin niin monet muutkin merkinnät: Nyt päiväunet ennen töihin lähtöä!

Kesäloma alkoi mukavasti Don Johnson Big Bandin keikalla. Sit mentiin siskon ja avomiehensä kaa Nivalaan. Kummipojalla oli paristoilla toimiva elektroninen saippuakuplanpuhallin! Voi näitä nykyajan nuoria... Lauantaina Tuomas leikkas mun hiukset Tampereella ja näin isoveljeäkin. Olin matkalla Helsinkiin kun oltiin lähdössä Eetun ja Lassen kaa pariksi päiväksi lomalle. Mulle vain ei kerrottu että mihin, mikä oli kyllä aika jännää.

Sunnuntaina lentokentällä turvatarkastuksen jälkeen Eetu ojensi mulle kirjekuoren jossa oli hieno kutsukirje ja lentoliput Hong Kongiin. Sitte meinas mennä Moëtin vuosikerta väärään kurkkuun ja ennenku ehdin sanoa kiitos kiinaksi, olin jo koneessa. Ehdin just ja just laittaa isälle viestin, että "Hei, lähdin Hong Kongiin, nähdään!" Perillä ku katselin maisemaa hotellin 22. kerroksesta niin tuli hassu olo. Vähemmästäkin. Hong Kong oli upea paikka jee. Söin hulluna mustekaloja ja uima-altaalla jonkin arviolta kämmenenkokoisen litistetyn elukan jolla oli vissiin toista tusinaa jalkaa. Myös se oli hyvää. Kuten kaikki muukin.

Pari päivää meni nopsaan maatessa uima-altaalla palmujen alla keskellä pilvenpiirtäjiä, kauppoja kierrellessä ja ihan vaan ihmetellessä. Kotimatkalla epäilen matkakumppaneideni jotenki hakkeroineen omenatietokoneillaan istuimen viihdejärjestelmän ja olisin voinut vaikka vannoa, että hetken aikaa ne ajoi sitä lentsikkaa niillä kaukosäätimillään. Kotiin päästiin kuitenki suunnilleen suunnitelmien mukaan ja lähdin takaisin Tampereelle.

Matti väritti mun luolamaalaus -tatuoinnin vasemmasta sisäreidestä ja teki oikeaan reiteen Michelangelon Daavidia esittävän tatuoinnin. Siitä tuli aika SUURI! Se on koko mun reiden kokoinen, mutta yhtäkaikki ihan tosi komea.

Maailma on pieni. Toiselle puolelle maapalloa pääsee samassa ajassa kuin junalla täältä Helsinkiin. Väsyttää.

Kuinka vaikeaa voi olla pyyhkiä pölyt? Ylivoimaista, jos minulta kysytään. Kurkku on käheänä. En viitsi mennä salille juoksemaan kun yskittää ja ihmiset luulee että on possunuha. Sisko on käymässä. Istuttiin sen ja Irenen ja Hannan kans Zoomitin terassilla. Se oli mukavaa. Taivasteltiin moneen otteeseen sitä, miten pikkuruisia poikosia varusmiehet nykyään on. Ne on mua viis vuotta nuorempia. Kyllä tässä on jo ihan aiheellistaki käyttää Biothermin Eye force Age refirmiä.

Heräsin päänsärkyyn. Jotenki yleisesti alushousuista korvienväliin saakka kaikki hiersi. Mentiin Hannan kanssa taas markkinoille. Muikut oli paistettu rypsiöljyssä. Terassin pöytä oli kiikkerä. Bändin välispiikit noloja. Kukaan ei hakenu mua tanssiin. Tupakka oli pahaa. Satoi vettä. Näytin möröltä. Törmäsin eilen yhteen tosi ihanaan joka ei tänään enää ollutkaan. En ostanu sepän takomaa sormusta, vaikka se oli hieno. No toisaalta mun takana jonossa olleille ei riittänyt muikkuja laisinkaan. HAH!

Ai niin! Sit menin Pro Ounasvaara -kansalaisjärjestön kojulle. Daamit sielä alkoi tyrkyttämään mulle jotain kaupunkipuisto -aatettaan. Olin eka sillai et iha jees ja sanoin asuvani tässä rannassa ja että kyllähän minun täytyisi tietysti olla aktiivinen oman parvekenäkymäni suhteen. No nää daamit jotenki tulistui siitä ku nimitin maisemaa omakseni ja alkoivat vaahtoaan että "kyllä tämä on kaikkien yhteinen maisema!" Sitte mulla loppu ymmärrys. En tajuu miks jotku sutturat jostain Korkalovaaran perältä tulee meuhkaamaan siitä mitä MUN pitäis nähdä kun katselen ulos MUN parvekkeelta! Helvetti.

Ostin kivan Mie Land -paidan. Sellasen kuosin mitä mulla ei vielä ollut ennestään. Vielä ku ois Pohojosen Posse -huppari mun kokoa niin mulla alkais olla ne lähes kaikki. Hei Mie Landin beibet! Tehkää lisää vaatteita! Hop hop!

Sain uuden passin. Piti hankkia kiireesti ku parin viikon kuluttua mennään Eetun kaa pariksi päiväksi lomailemaan. Jee. Oon totutellut "normaalielämään" eli pelkkiin yötöihin. Kyllä päiväsaikaan nukkuminen vain on sitten mukavaa.

Eilen piti olla tosi reipas ku oli ehdittävä poliisilaitokselle noutaan sitä passia ennen kolmea. Sit menin Dorikseen kattoon Irenen treenejä ja viemään sille tinapillin. Sitte lähettiin sellasella sairaan isolla autolla City-Markettiin, joka on edelleen vähä niinku Särkänniemi: Sielä on hauskaa ja sinne pääsee harvoin. Ostin jogurttia ja leipää. Sitte etsittiin Irenen kaa ympäri kaupunkia esineitä jotka sanoo joko "honk honk" tai "pimpelipom". Pimpelipom löyty kallilla vauvojen elämäntapaputiikista.

Oon alkanut sekoittamaan unen ja valveen ihan todenteolla. Luulen että vaivaan auttaisi säännölliset yö/päiväunet. Heräsin tänään neljältä ja oon markkinoilla käymisen jälkeen ottanut jo yhdet päikkäritkin. Kymmeneltä alkaa duuni JEE! Hannan kaa taivasteltiin moneen otteeseen että "Jo on markkinat!". Alkossa piti käydä myös koska hävisin erään vedon, jonka panoksena oli pullo kuohuvaa. Hanna oli lähdössä liian nopeasti pois, joten piti ostaa itsellekin vielä pullo punkkua.

Eilen ilmestyneessä Lapin Hetki -lehdessä oli kyllä niin kukkea kansikuva, ettei komiammasta väliä. Löytyy osoitteesta http://www.hetki.fi/verkkolehti/a/2009/08/04/ ja otsikon osoitteesta voi lukea myös koko artikkelin. Dippadai. Ihmiset on kehuneet juttua hyväksi. Tähän mennessä hämmentävin palaute on ollut puhelinsoitto tuikituntemattomalta kaappihomolta joka valitteli kotikylänsä ahdasmielisyyttä. Se ei oikein tuntunut tajuavan, etten mie aio ryhtyä kenenkään seksuaaliterapeutiksi sen takia, että mua on pyydetty lörpöttelemään omia mielipiteitäni sanomalehden kuukausiliitteeseen.

Päivätöitä jäljellä kolme päivää. Professoritonttu oli kipeänä joten mie sain kunnian pitää tonttukoulua tittelillä "Korvatunturin tonttuakatemian yliprofessuurin nuorempi viranhaltija ja piparinkoristelun didaktiikan lehtori". Se oli kolmannella kerralla kivaa. Yhdeksän esitystä jäljellä nahkahousurallatuksesta alias peikkoseikkailusta. Yhdeksäänkymmeneen verrattuna se on ihan helvetin vähä. Mun iskuporakone oli Pahassa Kurjessa kun kaveri vei sen sinne. Hienoa, että kaupungin ravintoloita voi käyttää myös omana postitoimistonaan. Ravintolasta puheenollen oltiin eilen Hannan kanssa syömässä Amarillossa. Hannan dippikastikkeesta löytyi ristipääruuvi. Khyl. Eivät ees tulleet kertomaan että mistä se oli peräisin vaikka ilmaisin syvän huoleni, että kohta saattaa keittiöstä hajota joku laite koska tää selkeesti nyt puuttuu jostaki.

Söin tänään Jacky-kinuskivanukasta. En ollu syöny sitä ikuisuuksiin. Se oli hyvää. Täytyy alkaa syömään enemmän vanukasta. Mutta vasta päiväunien jälkeen. Ja töiden. Kohta taas saa mennä ja heilahtaa. Hannan ja mun selibaattipistetilin saldo on 1-1.

Teki mieli mennä keikaroimaan hippeli paljaana parvekkeelle kun jokiristeilijä lipui editse pullollansa vyökaukkukansaa kuin Nooan Arkki ikään. En mennyt. Pahus.

Naapurin Hannan kanssa päätettiin eilen alkaa selibaattiin. Lyötiin oikein vetoa pullollisesta kuohuvaa. En oikein tiedä, toivonko Alkon reissua vaiko en.

Ainiin ja sit kysymys lomaileville suomalaisille: Miks helvetissä te lähette kesälomareissulle, jos ootte jo lähtökohtaisesti niin pahalla tuulella että tiuskitte lapsillenne ja riuhdotte itkeviä jälkeläisiänne niiden pienistä käsistä ettekä anna jäädä hetkeksi juttelemaan tontuille? Rahankäyttöhän on kesälomalla myös täysin poissuljettua. Kuule urpo: Talo EI tarjoa sinulle piparia kaupantekijäisiksi kun se hyvää hyvyyttään tarjoaa sinulle lasin glögiä! KYLLÄ, niin raadolliselta kuin se tuntuukin, Joulupukkikin on liikevoittoa tavoitteleva instituutio, riisi tonttusten puuroon ei sada taivaasta, mantelista nyt puhumattakaan!

Ne kerrat ku oon syönyt kotona viimepäivien aikana, oon syönyt melko hyvin. Niin tänäänkin. Alkoi laiskottaa siinä määrin, että taitaa päiväunet viedä voiton kuntosalireissusta ennen yön työrupeamaa. Välillä hämmästyttää, kuinka suosittua elämä edelleen onkaan valtavista kustannuksistaan huolimatta.

Ajattelin kirjoittaa tänään jotain tajunnanräjäyttävää. Sitten hoksasin, että heräsin tänäänkin, mulla on kotona lämmin Work Lamp ja Block -valaistus enkä tiedä mitä panettaisin päälle huomenna kuvauksiin plus että on iltalääkkeet ottamatta. Vaikuttaa hieman toisinnolta. Tuntuu tosi tylsältä vetää antibioottikuuri loppuun ku tuntuu jo ihan melkein kivuttomalta tuo hammas.

Ostin Ikeasta viherkasvin. Laura keksi sille nimeksi Kjell. Punniskelin myymälässä Kjellin ja toisen kasvin välillä, vaakakuppi kallistui Kjellin puoleen vasta kun hoksasin että se toinen oli muovia. Pirun aidonnäköisiä muovikukkia niillä ruotsalaisilla! Aamulla töistä tullessani olin vähän huolissani Kjellistä, koska se on juonut koko minun luona asumisensa aikana ainoastaan yhden samppanjalasillisen vettä ja on edelleen ihan kostea. Aloin jo epäilemään että Kjell on myös muovia ja mie vain en ole tajunnut sitä! :O ...Se ois vähä noloo. Melkein yhtä noloo kuin se, että olin lauantaina töihin mennessäni jäädä pinkillä skootterilla auton alle, jota ajoi noin satavuotias mummeli pullonpohjasilmälaseissaan. Ja se auto oli Lada. Siihen ei ois ollu hyvä jäädä kitumaan.

Minä haluan kesälomalla Amsterdamiin ja Tukholmaan ja Bulgariaan ja Afrikkaan ja Tampereelle ja Pariisiin ja Tallinnaan. Jotain pitää vissiin karsia.