IRC-Galleria

Blogi

- Vanhemmat »

She knows... Sunnuntai 10.12.2006 21:03

Kirjoita kymmenen tuttusi/kaverisi nimet, ja käy kysymässä ORAAKKELILTA (http://lintukoto.net/viihde/oraakkeli/) kuka on ___?

Päivi:"Ystäväsi serkku joka sulaa suussa"
Eve:"Se josta näit viimeksi märkiä unia."
Wein:"Sydämesi valittu, vaikka itsekin epäilin asiaa kunnes otin siitä selvän."
Mia:"Se ihme hyypiö joka ei muuta teekään ku nettailee."
Toni:"Asematunnelin Valintatalon söpö kassa."





Ikkunaan piirretty sydänTorstai 02.11.2006 22:49

"äiti, en enää tunne kipua!"
Hän huusi nalle puh peittoansa rutistaen,
tyhjyyttä haroen.
Eihän löytänyt äidinsä kättä, ei saanut lohduttavaa lausetta.
"Minua pelottaa äiti!"
Ikkunaan piirretty sydän haalistui näkymättömiin,
niin sen piirtäjäkin.

"Katso, minähän hymyilen!" Hän sanoi ja osoitti
valokuvaa menneiltä ajoilta. Ne ajat ovat enää
vain paperilla, ruttuisina, melkein unohdettuina.

"Äiti, sinäkin olit onnellinen!" Hän huomauttaa peiton
alta kurkistaen, vaikka ei ketään näekään!
Kuitenkin hän tuntee onnen sydämessään, ja äitinsä
vieressään.
Nyt hän voi nukahtaa, nähdä unta prinsessoista.
Nyt hän on onnellinen.
"kiitos, äiti!"
Kuiskaus hukkuu pimeyteen..

Sinisen meren hengettäretTorstai 02.11.2006 22:48

Joen rannassa, kaislikossa kuiskii ääni elämän.
Hämärässä taivaan rakastaessa,
Keijun siipi hipaisi maata.
Ollaan kärsivällisiä, rukoillaan.
Ystävällinen, suhiseva, kaunein ruusu maailmankaikkeuteen.
Sinisen meren hengettäret itkee kuolemaa,
kun olen onnellinen, ehkä opin kauneuden säännön.

mitä sanoa, kun ei ole mitään sanottavaa?

Hellästi, sinne minne polku johdattaa.
sydämen syke, kun aurinko pimentyy kotona; herkullinen, onnellinen, rauhaisa onnistuminen

elämän ylämäet kokee kuu-ukko emäntänsä kanssa!

Runoja taas... PIENINTÄ PIENTÄTorstai 02.11.2006 22:46

Uskallanko sanoa sanat sen,
sanat kauneimmat tulevan huomisen.
Painatko ne syvälle sydämeesi,
kannatko hellästi matkalla unelmaasi.
Niillä minä sinua hoivaan ja suojelen,
rakkauttasi suurinta varjelen.
Niille minä uhraan päiväni ja yöni,
jokaisen tulevan sydämen lyönnin.

"Ei tyttönen sinua rakkauden jumalat huomaa,
he eivät pysty antamaan sitä suojaa.
Suojaa, jota jokainen tarvitsee.
Omaa kotia, jota rakkaus varjelee.
Eivät he sitä syliisi lennätä,
ei todellakaan
ei mikään ole kannettavaksi niin keveä."

Mutta, entäs jos, vaikka.. Miten?
Miten jaksan, kuinka selvitän
asiat jotka kurittaa pientä elämääni,
vaikeudet jotka raastavat rakkauttani?
Hymyilenkö kaikille iskuille naamaan,
nauranko kaikille sanoille jotka vain satuttaa?
Itkenkö vain ilooni
ja nauran loputtomaan suruuni?
En minä siitä viisastu vaikka kuinka opettelen,
en minä sitä opi, en edes ta-vail-len.



Ja en minä ole pieni tyttönen,
joka vain rakkautta tarvitsee.
Olen iso ja vahva nainen,
melkein jo oppinut aikuinen.
En minä halaja sanojasi,
ymmärrätkö,
sinä minut jo hukkasit!


"Eikä kadotettua takaisin saa"

RunonenTorstai 25.05.2006 20:16

Pisara elämää
Siellä missä minua tarvitaan ei kuulu elämän ääniä.
Raikas kesä kaikkoaa.
Sieluni kahlittu lintu nauraa
vapaalle kirkkaudelle, joka on kuitenkin kiven heiton matkan liian kaukana.
Neiti usva itkee.
Sen hetken, vain sen haluaisin olla rauhassa...

"huomenna auringon hipoessa aamukasteisia piharuusuja":kuuluu kaukainen sydäntä raastava ääni.

Heti kaikkialle, heti sinne missä olenkin.
Hiljaisuus silloin, kun on aikaa elämälle - pehmeälle, hieman kostealle, lämpimälle, herkkälle rakkaudelle.

Ylpeä kaipaus on osa kulkuani!

Runo kaukaa jostain.. Sunnuntai 09.04.2006 03:08

Päivät ja yöt

Olen huomannut päivisin olevani yksinäinen.
Päivisin, valossa sieluni ei jaksa hymyillä.
Mutta öisin, kun olen oikeasti yksin, olen unieni haltijatar, jumalatar.
Öisin koko maanpäällinen valtakunta on vain minun.
Öisin sydämeni nauraa ja laulaa, tietämättä kumpaa pitäis tehdä.

"Viimeisin säe kertoo aina julman totuuden."

Hiljaa he hengittävät, toisin kuin muut.
Saisimpa jäädä ikuisesti unien maahan.
Olisin sen prinsessa, ilman prinssiä
Olisin sen kuningatar, ilman kuningasta

- Vanhemmat »