IRC-Galleria

Hmm...

Elämme ihmeellisiä aikoja ystäväiseni..
Tai no ainakin kovin erikoisia....
En oikein tiedä mitä sitä ajattelisi tai mitä sitä sitten tekisi...
Aluksi uskoin kovinkin vahvasti siihen,
että jos annan asioiden vaan mennä kaikki järjestyy ihan itsestään...
Mutta nyt alkaa harmittavasti vaikuttaa siltä,
että loppujen lopuksi neuroottinen tapani kontrolloida elämääni
onkin melko hyvä tapa olla ja elää..
Silloin minulla on edes jonkinlainen käsitys siitä mitä seuraavaksi saattaa tapahtua
ja se taas helpottaa oloani..
Sillä nyt olen aivan hukassa, kaikki on kaaosta, eikä mikään tunnu toimivan...

Eli lapset, muistakaa yksi asia:
jos minä olen neuroottinen,
antakaa minun hyvä jumala olla, näpertää, kotrolloida ja organisoida rauhassa!!!
Se tekee minut onnelliseksi...
Ja jos minä tössötän, hosun ja hemoilen,
älkää yrittäkö rauhoitta minua!
Siitä seuraa vain hermoromahdus...
Ja etenkin, jos minä joskus satun olemaan humalassa,
(mitä ei toki koskaan tapahdu!)
älkää ihmeessä holhotko tai yrittäkö puhua minulle järkeä!
Koska siitä nyt ei vaan ole paskankaan hyötyä!!!

kiits, kumrus, pontus menee ja kiillottaa hanan...