IRC-Galleria

auttakaa nyt joku, edes vähän...
miulla on aivan kaamea kapula...

ja eilinen oli vasta se päivä,
kun vähän harjoitellaan suurempaa koitosta, eli tätä iltaa varten...
ehkä olisi pitänyt lopettaa jo silloin neljän maissa,
mutta minkäs sille teet, kun vielä kuudeltakin janotti...

herra grandin ollessa hukassa,
janoisten sielujen piti turvautua kuningas alkoholin apuun...
ja sekös oli hassun hauskaa....
nyt ei enää sitten olekaan...

olen siis nukkunut viime yön yhteensä ehkä melkein kaksi tuntia..
väsy painaa, olo on kamala, haju kuvottava ja kuvajainen peilissä pelottava..

tämän illan tarkoitus oli mennä tytöissä ulos, pitää kivaa,
nostattaa tunnelmaa nestemäisellä avustuksella
ja näyttää syntisen hyvältä...
(tai edes kaukaisesti muistuttaa ihmislajin edustajaa,
koska eihän tässä nyt mihinkään ihmeisiin kuitenkaan kyetä...)

mutta nyt alkaa vaikuttaa hieman huonolta..

tytyjä väsyttää.. kotoa poistuminen kuulosta kovin ikävältä..
olo ei ole kovin juhlallinen, kaikki nestemäinen lähinnä pelottaa,
ja tästä hieman turpeasta ilmestyksestä ei saa viehättävää pienillä ihmeilläkään...
(myös haju, joka ympärilleni leviää saattaa karkottaa ihmisiä..)

eli pitäisikö jäädä vaan tähän...???
nooh.. unelmien prinssihän pitää sinusta aitona ihmisenä,
eli ulkonäön ei pitäisi olla ongelma...
muta mitä tehdään, kun valkoinen polle pelkä sinua,
kuin itse antikristusta, koska hajuaistmuksen vahvuus on kestämätön...??

taidan kävellä kotiin....

hyvää huomenta...
tervetuloa taas ihmeelliseen satujen valtakuntaan....

tänään kyllitäti kertoo upouudesta työpaikastaan
ja kaikesta muustakin ihmeellisestä...
valmiina lapset!!!

eli tänään on perjantai,
minä olen töissä ja ihmettelen, että kuinka olenkaan tähä päätynyt...
ympärilläni pyörii neljä alle kouluikäistä lasta kiljuen
ja kysellen yllättävän vaikeita yleimaallisia kysymyksiä....
kuten, että miksi minulla on ystäviä, jotka juovat kaljaa?
enkö minä usko jumalaan?
joudunko minä helvettiin?
ja minä yritä keksiä jotain päteviä vastauksia,
kuitenkaan loukkaamatta lasten vanhempien uskoa,
tai pelästyttämättä lapsia ajatuksella siitä,
kuinka johanna joutuu riettaitten tapojensa takia ikusieen kiirastuleen...

tämä päivä on siis alkanut erittäin... hmm.. mielenkiintoisesti....

pitkä tietoliikenteestä eristäytymisjaksoni aikana
olen löytänyt muutenkin uusia ulottuvuuksia elämääni...
olen löytänyt ensimmäisen ihmisen, jotan voin puhtaasti vihata....
olen huomannut vakavasti harkitsevani, että voisin joskus harkita seurustelevani...
ja olen alkanut kaivata vanhoja hyviä aikoja...
eli: minusta on tullut vanha!!!!!!

eiiiiiih!!!!

mutta nyt pitää lähteä taistelemaan lapsille haalareita niskaan,
jos vaikka saisi nuo raahattua (kenties väkivalloi) ulos...

toivottakaa onnea....... sitä saatetaan tarvita....

..ai niin.. lapset lähettää kaikille terveisiä....

lukiessani vanhempia kirjoituksiani, huomasi, että olen hulluuksissani luvannut kertoa tarinoita ja legendoja asioista, jotka ovat kiehtovia....
olen tämän kuitenkin aina päässyt unohtamaan, joten aloitetaanpa nyt edes vähän korjaamaan tätä suurta erehdystä...

eli:
legenda lukutaidottomista työntekijöistä....

kuvittele olevasi töissä..
päivä on tavallista kiireisempi ja juokset kuin mieletön...
varaat tarvitsemiasi työtarvikkeita omalle työpisteellesi, koska tiedät tarvitsevasi niitä muita enemmän ja myös muiden työntekijöiden pitäisi tietää tämä...
olet saanut suurella vaivalla kasaan suurinpiirtein kaikki perustarvikkeet, mitä tulet tarvitsemaan päivän aikana ja voit olla tyytyväinen itseesi...
jatkat puuhasteluasi ja palaat välillä pisteellesi hakemaan tarpeita...

huomaat äkkiä, että ollessasi poissa, joku idiootti käy nyysimässä tavaroitasi...
huokaat syvään ja lähdet jälleen täydentämään varastojasi...
palaat pisteellesi ja kirjoitat lapun, jossa ilmoitat, että tavarat ovat varattuja...
jatkat töitä... kun palaat taas, saat huomata, ettei pieni kohtelias lappusi ole tehnyt vaikutusta..
kirjoitat isomman lapun, jossa mainitset, mitkä kaikki tavarat ovat sinulle varattuja...
haet tavarat taas uudestaan ja jatkat muualla...

seuraavan kerran, kun palaat ja huomaat tavaroiden jälleen vähentyneen, olet hermoromahduksen partaalla... käytä vähintään puolituntia kirjoittaen mahdollisimman ison ja vihaisen lapun, jossa selität, kuinka paljon tarvitset tavaroita ja seuraavat puoli tuntia kuluukin sitten korostustussi kätösessä, kun korostat mielestäsi tärkeitä kohtia kyltissäsi...
puuskahdat, liimaat lapun näkyvälle paikalle ja olet varma tehokkuudestasi..

kun seuraavan kerran palaat takaisin ja tajuat, ettei mikään lappu saa tavaroiden nyysimistä loppumaan, alat pärisemään keskenäsi... kiroilet jokusen tunnin ja puuskutat raivoasi...

.. ja mitä tästä opimme...??? emme mitään muuta, kuin sen, että jotkut ihmiset eivät vaan osaa lukea...

..ja ne muut jotka osaavat lukea, ovat niin härskejä, että ne nyysii tavaroita muuten vaan...

jeps.

juu-u....

tänään aloitin uudessa työssäni....
kuka tietää, mikä minä olen?!?!?
nyt moni sanoo siivooja tai jotain muuta yhtä hohdokasta...
mutta ei! minä olen iloinen pieni perhepäivähoitaja....

kyllä se on todellakin totta!
joku on uskonut lapsikatraansa minun hoiviini ja minulle vielä maksetaan siitä ilosta....

ensimmäinen työpäivä oli jokseenkin yllättävän rauhallinen ja hauska..
hieman totuttelua ajatukseen pysyvästä työstä..
vähän enemmän totuttelua lapsiin..
ja jumalattoman paljon totuttelua siihen, että lastenhoito onkin hauskaa!!!

se ei ole jatkuvaa kiljumista ja mieletöntä kiirettä...
ei, sain juoda kahvini rauhassa, lapset kuuntelivat, mitä sanotaan
ja leikkivät nätisti keskenään...

tästä voi tulla vielä hauska puolivuotinen!!!

ja ai niin...
kirjoitan ensimmäistä kertaa omalta koneeltani, jonka höyrähtänyt veljeni tänne raahasi joulunpyhinä.... koska eihän sitä ihminen nyt voi ilman konetta elää...
tai no voi, mutta eihän sitä kukaan usko...
tästä tapahtumasta lisää joskus...

ja vielä uskomattomampi uutinen!!!
minulla on tipaton tammikuu käynnissä!!!!
kyllä, kuulit oikein, minullapa hyvinkin...
kun kerran niin menin kännissä lupaamaan... :D

minäpä en enää asukaan kotona...
lälläslää.... :P
minä asun pieni muotoisessa kommuunissa hyvinkin pitkälti keskustassa...
meitä on kolme ah niin ihanan ihmeellistä tytteliä mukavan kokoisessa kämpässä...
pelottavaa tässä kuitenkin on se, että teemme harvinaisen paljon asioita yhdessä..
syömme (paljon), möllötämme, katsellaan telsua, poltetaan tupakkaa, juodaan kahvia....

tästä tuli mieleeni, että jos tämä jatkuu, voi tapahtua outoja asioita...
tulin siihen tulokseen, että jos yhdessä olo jatkuu tiiviinä, tai kenties vielä lisääntyy,
meistä muodostuu yhtenäinen möykky, joka höllyy keittiöstä telsulle ja takaisin..

näin ollen ei pdä ihmetellä, jos kotoamme ei enää löydy kolmea erillistä yksilöä...
mutta möykkynä toivottavasti omaksumme toivottavasti toistemme parhaat ominaiuudet....
tai siten meistä tulee vittumaisuuden suurin kulminoituma...
tätä odotellessa siis...

...eikä väsytä yhtään....

tässä joku aika sitten kirjoitin siitä millaisiin lappuihin
tai lausahduksiin töissä voikaan törmätä..
nyt kun olen hienosti pakkaamassa,
työhöni kuuluu oleellisena osana kyseisten lappujen lukeminen ja tulkitseminen....

..ja kuten meistä jokainen, minäkin olen ollut joskus väsyneenä töissä.....
olen kirjoittanut mm. vihaisia lappuja rullakoita nyysiville ihmisille (kannattaa käyttää korostustussia, se TOIMII!!!!!)
kirjoittanut muovipussiin vääpelin vastaanotto...
kirjoittanut lsitaan tuotteen kohdalle äitiys väline....
ja muitakin kommelluksia löytyy...

samalla, kun kirjoittelen uusia lapuja, minun pitää repiä vanhat pois,
ettei rekkakuskien pienet päät menisi ihan sekaisin, liian monesta eri osoitteesta...
olen keksinyt, että vanhat laput on helppo taipete paitaan kiinni siksi aikaa,
että sattuu sopivasti roskiksen ääreen...
valitettavaa kuitenkin on, että satun aina touhutessani unohtamaan,
että paidassani on mitä mielenkiintoisimpia teippejä ja taaperran ympäri hallia onnellinen hymy naamallani tajuamattani, että näytän ehkä aavistuksen typerältä teipattuna...
nooh.... olen siis tallustanut tuntikaupalla, vaikka mahassani on lukenut mm :
pelastusarmeija, työ-teho:00, omat vaatteet!, poistoon!!! ja kaikkea muuta mukavaa...

olen myös tullut siihen tulokseen, että joillakin ihmisillä ei ole aivoja laisinkaan....
jos yrität päästä ohi, tuijotat vittuuntuneena, naputat jalkaa ja huokailet, eikä toinen käsitä tarkoitustasi, on jossain vikaa ja pahasti...
se ei silti riso yhtä paljon, kuin se että edellä mainittu henkilö viisi sekuntia myöhemmin, kun olet päässyt hänet kiertämään ja omiin hommiisi seisoo vierelläsi ja odottaa sinun väistävän, eikä todellakaan osoita minkäänlaisia aikeita kiertää sinua....
mikä näitä ihmisiä vaivaa...
voin kertoa joskus muulloin aivottomien ihmisten legendaa, jotka muuten ovat myös lukutaidottomia...

nyt pitää mennä, koska nukkumatin poskipäät alkavat punertaa siihen malliin, että olen jo myöhässä... huomenna ei kuitenkaan tarvi olla kuin vaivaiset 12 tuntia töissä.... eipä mitään... rahaa!!!!

öitä lapset.....

tänään minua väsyttää..
tai kuten minulla on usein tapana sanoa:
vähänkö väsnyttäis, tahtoo tutimaan...

kyllä, jos et ole sitä ennen huomannut,
minä olen todellakin kosketuksissa sisäiseen lapseeni....
ja aion pysyäkin, koska aikuseksi kasvaminen kuulostaa jotenkin kovin tylsältä....

olen myös löytänyt itsestäni sen feminiinisen puolen,
joka rakastaa shoppailua,
odottaa kampaajalla käyntiä, kuin pieni lapsi joulua,
tuhlaa aikaansa miettien, mitkä asusteet sopisivat parhaiten yhteen
ja kuinka monet valkoiset kengät voisi vielä ostaa,
vaikka omistaa vain yhden valkoisen vyön....
(onneksi yksissä on keltainen pohja, joten ne menee hyvin keltaisen vyön kanssa...)

ja pitkän aikaa luulin tietyn äijämäisyyteni takia
olevani sujut myös maskuliinisen puoleni kanssa...
....ja vitut!!!!
minä en ymmärrä miehiä...
tulipahan sekin taas sanottua...
ne haluaa tietää, mitä haluat ja ajattelet...
kun kerrot sen suoraan, ne ovat tyytymättömiä...
aina joku valittaa, kuinka:"naiset vaan haluavat sitoutua ja perustaa perheen...."
napu, napu, napu....

huomio!!!
kaikki naiset eivät halua seurustella..
kaikki naiset eivät halua perustaa perhettä....
kaikki naiset eivät halua viettää söpöjä koti-iltoja...
kaikki naiset eivät halua kokea jatkuvaa liimaantumista...
kaikki naiset eivät halua pitää kädestä kiinni....

olenko minä muka ainoa ihminen tällä planeetalla, joka on toisinaan ihan tyytyväinen,
jos voi vaan olla ja puhua paskaa?
ainoa, joka haluaa aamulla nukkua rauhassa ja juoda kahvinsa sanomatta sanaakaan?
ainoa, joka ei todellakaan nauti lääpinnästä krapula-aamuisin?
ainoa, joka osaa olla yksin ilman, että epätoivo iskee?

..jos olen, niin voihan sviddu.....

....ei pykee ymmärtämään...
..sorppa, jos joku otti itseensä...
sanoin vain, mitä ajattelin, vaikka kaikki sen jo tiesivätkin....

no niin...

viimeksi lupasin kirjoittaa legendaarisesta puidenhakureissusta äitini kanssa....
ja nyt kun vielä jotenkuten muistan tärkeimmät käännekohdat voin toteuttaa uhkaukseni ja kertoa mitä tapahtui, kun talvi teki tuloaan, viima kävi ja koti kylmeni...

..kuten sanottu ensimmäisten yöpakkasten aikaan omakotitalomme alkoi vähitellen kylmetä, joka tarkoittaa jo vuosien kokemuksella sitä, että pitää alkaa käyttää puulämmitystä.. tämä edellyttää, että on puita,mitä polttaa.... nooh,meillä niitä ei ollut ja useista kehoituksista huolimatta äitini ei suostunut pyytämään veljiäni niitä hakemaan....

no ajellessani eräänä päivänä erittäin väsyneenä töistä, ajattelin käydä kavereiden luona nauttimassa kupposen kuumaa, mutta äitini päätti toisin.. lyhyellä puhelulla minulle ilmoitettiin, että tänään haettaisiin puita... nooh, kai se käy.. kotona oli nälkä ja vitutti... äitini päätti kiskoa peräkärryn pusikon läpi kadulle, vaikka se olisi ollut mahdollista saada auton perään jo pihassa.. pyysin äitiäni ajamaan, koska halusin torkkua matkan.. äitee hyppäsi puikkohin ja minä kiskomaan kärryä kohti autoa... kun olin jo melkein autolla syttyi peruutusvalot ja takapuskuri alkoi lähestyä huolestuttavaa vauhtia.. nostin kärryn aisan pystyyn, ettei se rysähtäisi lasista sisään ja toivoin, että äiti tajuaisi jo pysähtyä.. jarrut polkaistiin kiinni, ovi heitettiin auki ja äiti huudahti, ettei ollut tajunnut katsoa peiliin.... kiitos, ei ne ole kuin yhdet polvilumpiot ja takalasi nyt onkin aivan turha keksintö...

en torkkunut matkalla, koska kuski tuntui olevan hysteerinen kärry perässään.... päästässämme vihdoin perille kaasu polkaistiin pohjaan, ettei jäätäisi mäkeen ja poljettiin vielä huolellisemmin, kun alkoi sutia (sillähän siitä pääsee!!!) (tai sitten ei...)

sen jälkeen tuli ilmoitus, että kärry pitää ottaa perästä irti, koska äitini ei osaa pruuttaa kärryn kanssa.... no tein työtä käskettyä...

tämän jälkeen muutama peruutus alamäkeen (jotka melkein päätyivät kiveen, koska kärry piti kiertää mahdollisimmaan kaukaa..) ja vihdoin ylös... sitten kärry käsipelillä ylös... ihanaa!!! vitutti hieman..

ylhäällä meinasin heittää halolla äitiäni ja tämän koiraa.. haukku myös katosi muutaman kerran, jolloin minun olisi pitänyt tehdä asialle jotain... eipä ole minun koirani, jos ei tule takaisin, niin kyllä joku sen syö...

pressu paikalleen ja hysteerinen kotimatka... kärry ja auto poikittain pihaan ja vaihtamaan vaatteita....

tiesin, etten pääse lähtemään, ellei kärryä oteta auton perästä pois... (eihän nyt sentään bussilla voi mennä...) joten päätin vitutuksen puuskassa siirtää sen paska yksin... hyvin meni siihen asti, kun äiti tuli ulos ja päätti auttaa... en tajunnut puhistessani, että se alkoi työntää ja kärry työnsi minut kumoon.. aisa rysähti jaloille, jumalaton tuska, vitutuksen nousu ja housut paskana...

hetken istuin ja tuhisin.. äiti kysyi mitä oikeastaan tein ja kerroin haluavani helvettiin täältä.. vihdoin kärry saatiin pois ja minä katosin horisonttiin....

sellainen oli se kerta sitten... saattaa olla, etten ihan heti lähde äidin kanssa hakemaan puita...
saattaa olla...

yleinen tappiomieliala vallitsee....

tai ainakin uskon niin, kun vituttaa koko ajan...
ainoa asia, joka tässä tilanteessa oikeasti on häiritsevää, on jatkuva hymyily....
kyllä, luit oikein: min hymyilen jatkuvasti, tai ainakin yllättävän usein, ottaen huomioon kestovitutuksen ja hermoromahduksen uhkaavan lähestymisen....
äskenkin taisin haistatella äidilleni..... oho....

nyt palaa oikeasti hermo....
en kestä enää...

olin tänään ensin töissä ja hermo kiristyi....
tulin äitini kyydillä kotiin ja oletettavasti pinna kiristyi lisää....
äitini päätti taas puuttua tulevaisuutteeni ja huomauttaa, kuinka minunkin olisi jo aika hakea apua, että löytäisin oman paikkani maailmassa, koska onhan jo kerrassaan kamalaa, jos ikäiseni ihminen ei tiedä mitä haluaa tehdä lopunelämäänsä.....
olin kotona hetken ja jatkuva naputus sai pienen "piiiiiiiiiiiiip" äänen soimaan päässäni...
tein koneella lupaamaani hommaa ystävälleni, kun äitini oli tarpeeksi ärsyttävästi todennut, etten ole sitäkään tehnyt....
isäni ilmoitti hysteerisellä äänellä, että lähtisin hänen kanssaan kaatopaikalle.....
vittuunnuin lisää, koska hommani oli kesken....
menin silti pihalle saadakseni tuskani taivaisiin.....
kärsin jo ajatuksesta kaatopaikkareissusta, koska ne eivät ole tähänkää mennessä olleet mitään suurta nannaa...
usen 'ruman' sanan saattelemina pääsimme illan hämärtyessä kaatikselle...
kävi ilmi, että lehtikuorma oli alkanut jo maatua ja höyrysi ja tuoksahteli mukavasti..
sitten kävi ilmi, ettei mukana ollut lapiota, talikkoa, lumikolaa tai mitään muutakaan, millä lapata lehdet kärrystä... ei!!! korjaus edelliseen: isälläni oli mukanaan harjanvarsi....

toistan: harjanvarsi...

mitä vittua tekee harjanvarrella, kun purkaa kuormaa peräkärrystä?!?!?
nooh... eihän hätä ole tämä näköinen..... se on vaan lämmin ja haisee paskalta.... eli johanna sitten reippaana tyttönä lappasi kuorman käsin ulos kärrystä.... ai että, kun oli hauskaa....
taas suustani pääsi muutama 'ruma' sana ja lähdettiin kotia kohti...

haisin hetken pahalta ja vihdoin vaivauduin suihkuun... ajattelin, ettälämmin suihku rauhoittaa mukavasti ja sitten onkin hyvä mennä nukkumaan.... olipa mukava suihkureissu... ei tippaakaan lämmintä vettä, kun lämmintin oli hienosti väännetty pois päältä....siti oli pakko yrittää peseytyä, koska haju oli kuvottava..... nyt kun olen hengittänyt hetken ja rauhoittunut onkin hyvä hetki mennä vaihtamaan renkaita..

pitää vaan ottaa peili mukaan... olen aina halunnut nähdä livenä, kun ihmisen pää räjähtää....
onko mahdollista nähdä, kun oma pää räjähtää, vai meneekö ennen taju???

...vielä joskus kerron legendaarisesta puidenhakureissusta äitini seurassa....

jutun juju, eli tiivistys:---> vituttaa

yleinen tappiomieliala vallitsee....

tai ainakin uskon niin, kun vituttaa koko ajan...
ainoa asia, joka tässä tilanteessa oikeasti on häiritsevää, on jatkuva hymyily....
kyllä, luit oikein: min hymyilen jatkuvasti, tai ainakin yllättävän usein, ottaen huomioon kestovitutuksen ja hermoromahduksen uhkaavan lähestymisen....
äskenkin taisin haistatella äidilleni..... oho....

nyt palaa oikeasti hermo....
en kestä enää...

olin tänään ensin töissä ja hermo kiristyi....
tulin äitini kyydillä kotiin ja oletettavasti pinna kiristyi lisää....
äitini päätti taas puuttua tulevaisuutteeni ja huomauttaa, kuinka minunkin olisi jo aika hakea apua, että löytäisin oman paikkani maailmassa, koska onhan jo kerrassaan kamalaa, jos ikäiseni ihminen ei tiedä mitä haluaa tehdä lopunelämäänsä.....
olin kotona hetken ja jatkuva naputus sai pienen "piiiiiiiiiiiiip" äänen soimaan päässäni...
tein koneella lupaamaani hommaa ystävälleni, kun äitini oli tarpeeksi ärsyttävästi todennut, etten ole sitäkään tehnyt....
isäni ilmoitti hysteerisellä äänellä, että lähtisin hänen kanssaan kaatopaikalle.....
vittuunnuin lisää, koska hommani oli kesken....
menin silti pihalle saadakseni tuskani taivaisiin.....
kärsin jo ajatuksesta kaatopaikkareissusta, koska ne eivät ole tähänkää mennessä olleet mitään suurta nannaa...
usen 'ruman' sanan saattelemina pääsimme illan hämärtyessä kaatikselle...
kävi ilmi, että lehtikuorma oli alkanut jo maatua ja höyrysi ja tuoksahteli mukavasti..
sitten kävi ilmi, ettei mukana ollut lapiota, talikkoa, lumikolaa tai mitään muutakaan, millä lapata lehdet kärrystä... ei!!! korjaus edelliseen: isälläni oli mukanaan harjanvarsi....

toistan: harjanvarsi...

mitä vittua tekee harjanvarrella, kun purkaa kuormaa peräkärrystä?!?!?
nooh... eihän hätä ole tämä näköinen..... se on vaan lämmin ja haisee paskalta.... eli johanna sitten reippaana tyttönä lappasi kuorman käsin ulos kärrystä.... ai että, kun oli hauskaa....
taas suustani pääsi muutama 'ruma' sana ja lähdettiin kotia kohti...

haisin hetken pahalta ja vihdoin vaivauduin suihkuun... ajattelin, ettälämmin suihku rauhoittaa mukavasti ja sitten onkin hyvä mennä nukkumaan.... olipa mukava suihkureissu... ei tippaakaan lämmintä vettä, kun lämmintin oli hienosti väännetty pois päältä....siti oli pakko yrittää peseytyä, koska haju oli kuvottava..... nyt kun olen hengittänyt hetken ja rauhoittunut onkin hyvä hetki mennä vaihtamaan renkaita..

pitää vaan ottaa peili mukaan... olen aina halunnut nähdä livenä, kun ihmisen pää räjähtää....
onko mahdollista nähdä, kun oma pää räjähtää, vai meneekö ennen taju???