IRC-Galleria

nyt on lapset taas satutuokion aika...
ja koska kyylitäti taisi heittää veivinsä jo hetki sitten
taitaa tämä tarinoiden kertominen jäädä täysi minun kontolleni...
(ja kaikille ihan vaan tiedoksi,
ettei sitten kannata jäädä odottelemaan mitään kuvallista demonstraatiota,
se puoli oli kyllin heiniä ja minun älykkyysösamääräni,
saati sitten käsien ja puheen samanaikainen hallinta eivät siihen millään riitä...
ettekä te mitään minun rustauksistani kuitenkaan tajuaisi....)

elikkäs, koska nykyään jatkoosat ovat niin kovin kovassa huudossa,
palataanpa meille jo niin kovin tuttuun aiheeseen:
päiväni töissä!!!!

nyt kun olen palannut vuokratyöläisen ihmeelliseen arkeen,
saan kiertää jos jonkinmoisia työpaikkoja läpi..
nooh näissä paikoissa törmää jos vaikka millaiseen väkeen
ja aina toistaan kiehtovampiin työnkuviin...

tässä päivänä eräänä menin reippaana tyttönä töihin
ja sain jo tutuksi tulleessa paikassa valita kahdesta työtehtävästä haluamani...
päätin jäädä linjan toiseen päähän, koska kyseisellä paikalla on aina joku seurana
ja päivä sujuu rattoisammin rupatellessa...

ikäväkseni tajusin kovin nopeasti,
että puhuminen kyseisen henkilön kanssa olisi mahdotonta
seuraavan kahdeksan tunnin kuluessa,
sillä tämä tapaus oli jokseensakin ahdistava...
noin viisissäkymmenissä oleva mies,
joka hyräili jatkuvasti kovaan ääneen uskomattoman epävireisesti
ja selvästikin luuli, etten häntä kuullut...
(outoa, koska siinä koneiden vieressä saa jo aika kovaa hyräillä...)

nooh ajattelin sitten, että ei tässä mitään, senkuin ollaan ja odotellaan että päivä loppuisi...
tai että työ vaihtuisi johonkin mielikuvitusta herättävämpään...
(olen kuitenkin tehnyt montaakin tappavan tylsää työtä, joten en kovin helposti säikähdä..)

pikkuhiljaa minulle alkoi kuitenkin selvitä,
että edessä olisi yhdet elämäni pisimmistä tunneista...
eteeni tuli linjaa pitkin tuskastuttavan hidasta vauhtia tex willer pokkareita..
laskin viisi tex willeriä, pinosin ne...
laskin seuraavat viisi, pinosin ne...
laitoin jälkimmäisen pinon edellisen päälle toisin päin...
ja aloitin alusta....
viisi texiä, yksi-kaksi-kolme-neljä-viisi, ja toisin päin...

tunnin jälkeen minulla oli tylsää...
kahden tunnin jälkeen olin turhautunut..
kolmen tunnin jälkeen aivoni alkoivat tehdä kuolemaa...
neljän tunnin jälkeen olin varma, että jos vieressäni hyräilevä pappa vielä päästäisi äänenkin,
hirttäisin hänet niputuskoneella, jos vaan mitenkään siinä onnistuisin...
viiden tunnin jälkeen tunsin olevani fiksu, kun ajattelin murtolukuja ja tex willer vaikutti uskomattoman kiehtovalta lehdeltä...
viiden ja puolen tunnin jälkeen olin varma, että minun pitäisi ostaa tex willer...
kuuden tunnin kohdalla tajusin, etten ikinä normaalioloissa haluaisi lukea tex willeriä
ja kirosin vaikutusalttiuttani...
seitsemän tunnin kohdalla ajattelin olevani mahtava työntekijä,
koska en enää laskenut lehtiä vaan niput syntyivät automaattisesti...
(hetken kuluttua tajusin, että se ei tehnyt minusta fiksua, vaan se teki minusta passiivisen idiootin....)
kahdeksan tunnin jälkeen olin jo niin pihalla, etten tajunnut, mikä on kellokortti,
pelkäsin, että tukehtuisin kohta omaan kuolaani, koska en enää osannut mitä muuta, kuin himoita tex willerin ketotilausta ja laskea viiteen...

kurvasin hullua vauhtia kotiin ja toivoin vielä jonain päivänä löytäväni aivoni jostain, vaikka ne olivatkin tuona aikana surkastuneet mikroskooppiseen kokoon...

tarinan opetus:
ihmiset, jotka tekevät kymmeniä vuosia liukuhinatyötä,
eivät voi olla erikoisen kiehtovaa seuraa....

juu-u..
kesä tulee nyt siis oikeasti kovaa vauhtia
(eli siis kukaan ei voi enää tuputtaa typeriä ideoitaan takatalvesta!!!)
joten on aika alkaa valmistautua uuteen kauteen...

elikkäs, mitäs siihen kuuluukaan...??
pitäisi olla luonnollisen päivettynyt
ja tietenkin kauden edetessä kauniin ruskettunut..
mutta miksi?!?!?
erilaisuushan on nykypäivänä kunnioitettava piirre,
se että uskaltaa olla oma itsensä on hienoa....
siispä minun jalkani eivät alistu itseruskettavan hirmuvallan alle...
(tai ainakaan en usko...)

..seuraavana pitäisi kuntoilla itsensä rantakuntoon...
eli omata häviävän pieni vyötärö..
kapinoin myös tätä vastaan...
(enkä ainakaan heti suostu myöntämään, että se johtuisi laiskuudesta...)
minä kannatan turvallisuutta...
siispä olen käyttänyt koko talven oikein kunnon uimarenkaan kartuttumiseen..
ja jos haluan panostaa uskonäköön,
voin aina ostaa vaalean punaista lateksimaalia
ja maalata luontaisen uimarenkaani huomiotaherättävän kauniiksi...
ja ainakin on unelmien prinssille jotain mistä ottaa kii...

kyllä se nyt on niin, että tämä tyttö alkaa olla valmis kesää varten,
ihan ikiomalla tavallaan...

siispä tämä kesä vedetään putkeen vararenkaalla
ja häikäiseminen tapahtuu puhtaanvalkoisilla säärillä...
varokaa kesämiehet, tulossa ollaan!!
(kunhan jaksan nousta sohvalta...)

hohhoijakkaa....

voisin ehkä sanoa että hieman voisi väsyttää....
tänään on taas ollut sellainen mukava päivä,
kun on saanut itsestään jotain irti ja nyt vain pitäisi nukkua,
mutta kun on liian väsynyt edes siihen....

tänään sitten osui ja upposi...
vasta nyt iski päälle se tieto oikeasti,
kuinka nopsaan miedän paapa väsähtää vähitellen....
ja siltihän se edelleen pystyy avaamalla pelkästään toisen silmänsä
tekemään hyvin selväksi, että puhun puuta heinää.... :)
(huvittavaa hävitä väittelyn alku ihmiselle, joka ei paljoa puhu....)

nooh... poltin sitten itseni ensimmäistä kertaa tänä vuonna....
kärräsin isääni ympäri naapurustoa
ja fiksuna ihmisenä nostin paidanhiat ylös...
ajattelin, että olisi vähän viileämpi...

juu-u...
olihan toki, mutta nyt on sitten aurinkoihottumaa...
kai tuo menee luonnonmukaisesta rannekorusta pari päivää....??

(taidan kaivaa aftersun lotionin taas laatikosta....)
niin siis minullahan ei herkkä iho toki ole...

voisiko joku nyt töniä tämän pienen immeisen sänkyyn,
kun tässä ei taas ole mitään järkeä.....

...pontus kuittaa....
ja nukahtaa tähän, jos ei pääse sänkyyn asti....

(vähänkö oli fiksu idea laittaa kone sohvan viereen....
jollain jakkaralla saattaisi olla vittumainen nukkua.....)

miulla on kone...
(tahi siis konehan on ollut jos jokusen aikaa)
eli siis ostin nettipiuhan, löysin konelleeni vihdoin järkevän sijoituspaikan huoneessani
ja sain sen jopa päälle...
erittäin mellevää.... :)

nyt jopa minulla, teknologian perässä epätoivoisesti raahautuvalla kukkaislapsella
on jonkin muukin yhteys ulkomaailmaan,
kuin jumalattoman kalliiksi käyvä puhelin
ja ulko-ovi...

se nyt sitten onkin taas ihan toinen juttu, että kuinka pahasti seuraelämäni
(tässä kohtaa moni kysyy: niin mikä elämä??)
tästä kärsii...???
todennäköisesti ei kovinkaan paljoa,
koska eihän miusta nyt oikein nörttiä saa tekemälläkään...
tietokone on paska kaveri siinä suhteessa, että sillä ei ole omia mielipiteitä...
ja jos kerrankin luulet, että sillä olisikin, niin vitut se on vaan mato koneella, ei kone itse...
että sinänsä...

tänään on muuten ollut niin über-rento päivä, ettei mitään rajaa....
uskomatomman mukavaa vaan olla...
pitää varmaan alkaa harrastamaan tällaista useamminkin....
ehdottoman totta...

aivo ei pelitä.. ei pykee jatkaan..
ei olis välttis ollenkaan paskempi idea mennä tutimaan..
jos vaikka valkoparta-matti heittäis vähän valkoista glitterjauhetta mulle,
ottais sinisen vaahtomuoviautonsa kyytin ja ajettais kohti superlandiaa...

....kuittaa ja kumartaa....
...niiaa ja niskuroi...

auttakaa nyt joku, edes vähän...
miulla on aivan kaamea kapula...

ja eilinen oli vasta se päivä,
kun vähän harjoitellaan suurempaa koitosta, eli tätä iltaa varten...
ehkä olisi pitänyt lopettaa jo silloin neljän maissa,
mutta minkäs sille teet, kun vielä kuudeltakin janotti...

herra grandin ollessa hukassa,
janoisten sielujen piti turvautua kuningas alkoholin apuun...
ja sekös oli hassun hauskaa....
nyt ei enää sitten olekaan...

olen siis nukkunut viime yön yhteensä ehkä melkein kaksi tuntia..
väsy painaa, olo on kamala, haju kuvottava ja kuvajainen peilissä pelottava..

tämän illan tarkoitus oli mennä tytöissä ulos, pitää kivaa,
nostattaa tunnelmaa nestemäisellä avustuksella
ja näyttää syntisen hyvältä...
(tai edes kaukaisesti muistuttaa ihmislajin edustajaa,
koska eihän tässä nyt mihinkään ihmeisiin kuitenkaan kyetä...)

mutta nyt alkaa vaikuttaa hieman huonolta..

tytyjä väsyttää.. kotoa poistuminen kuulosta kovin ikävältä..
olo ei ole kovin juhlallinen, kaikki nestemäinen lähinnä pelottaa,
ja tästä hieman turpeasta ilmestyksestä ei saa viehättävää pienillä ihmeilläkään...
(myös haju, joka ympärilleni leviää saattaa karkottaa ihmisiä..)

eli pitäisikö jäädä vaan tähän...???
nooh.. unelmien prinssihän pitää sinusta aitona ihmisenä,
eli ulkonäön ei pitäisi olla ongelma...
muta mitä tehdään, kun valkoinen polle pelkä sinua,
kuin itse antikristusta, koska hajuaistmuksen vahvuus on kestämätön...??

taidan kävellä kotiin....

hyvää huomenta...
tervetuloa taas ihmeelliseen satujen valtakuntaan....

tänään kyllitäti kertoo upouudesta työpaikastaan
ja kaikesta muustakin ihmeellisestä...
valmiina lapset!!!

eli tänään on perjantai,
minä olen töissä ja ihmettelen, että kuinka olenkaan tähä päätynyt...
ympärilläni pyörii neljä alle kouluikäistä lasta kiljuen
ja kysellen yllättävän vaikeita yleimaallisia kysymyksiä....
kuten, että miksi minulla on ystäviä, jotka juovat kaljaa?
enkö minä usko jumalaan?
joudunko minä helvettiin?
ja minä yritä keksiä jotain päteviä vastauksia,
kuitenkaan loukkaamatta lasten vanhempien uskoa,
tai pelästyttämättä lapsia ajatuksella siitä,
kuinka johanna joutuu riettaitten tapojensa takia ikusieen kiirastuleen...

tämä päivä on siis alkanut erittäin... hmm.. mielenkiintoisesti....

pitkä tietoliikenteestä eristäytymisjaksoni aikana
olen löytänyt muutenkin uusia ulottuvuuksia elämääni...
olen löytänyt ensimmäisen ihmisen, jotan voin puhtaasti vihata....
olen huomannut vakavasti harkitsevani, että voisin joskus harkita seurustelevani...
ja olen alkanut kaivata vanhoja hyviä aikoja...
eli: minusta on tullut vanha!!!!!!

eiiiiiih!!!!

mutta nyt pitää lähteä taistelemaan lapsille haalareita niskaan,
jos vaikka saisi nuo raahattua (kenties väkivalloi) ulos...

toivottakaa onnea....... sitä saatetaan tarvita....

..ai niin.. lapset lähettää kaikille terveisiä....

lukiessani vanhempia kirjoituksiani, huomasi, että olen hulluuksissani luvannut kertoa tarinoita ja legendoja asioista, jotka ovat kiehtovia....
olen tämän kuitenkin aina päässyt unohtamaan, joten aloitetaanpa nyt edes vähän korjaamaan tätä suurta erehdystä...

eli:
legenda lukutaidottomista työntekijöistä....

kuvittele olevasi töissä..
päivä on tavallista kiireisempi ja juokset kuin mieletön...
varaat tarvitsemiasi työtarvikkeita omalle työpisteellesi, koska tiedät tarvitsevasi niitä muita enemmän ja myös muiden työntekijöiden pitäisi tietää tämä...
olet saanut suurella vaivalla kasaan suurinpiirtein kaikki perustarvikkeet, mitä tulet tarvitsemaan päivän aikana ja voit olla tyytyväinen itseesi...
jatkat puuhasteluasi ja palaat välillä pisteellesi hakemaan tarpeita...

huomaat äkkiä, että ollessasi poissa, joku idiootti käy nyysimässä tavaroitasi...
huokaat syvään ja lähdet jälleen täydentämään varastojasi...
palaat pisteellesi ja kirjoitat lapun, jossa ilmoitat, että tavarat ovat varattuja...
jatkat töitä... kun palaat taas, saat huomata, ettei pieni kohtelias lappusi ole tehnyt vaikutusta..
kirjoitat isomman lapun, jossa mainitset, mitkä kaikki tavarat ovat sinulle varattuja...
haet tavarat taas uudestaan ja jatkat muualla...

seuraavan kerran, kun palaat ja huomaat tavaroiden jälleen vähentyneen, olet hermoromahduksen partaalla... käytä vähintään puolituntia kirjoittaen mahdollisimman ison ja vihaisen lapun, jossa selität, kuinka paljon tarvitset tavaroita ja seuraavat puoli tuntia kuluukin sitten korostustussi kätösessä, kun korostat mielestäsi tärkeitä kohtia kyltissäsi...
puuskahdat, liimaat lapun näkyvälle paikalle ja olet varma tehokkuudestasi..

kun seuraavan kerran palaat takaisin ja tajuat, ettei mikään lappu saa tavaroiden nyysimistä loppumaan, alat pärisemään keskenäsi... kiroilet jokusen tunnin ja puuskutat raivoasi...

.. ja mitä tästä opimme...??? emme mitään muuta, kuin sen, että jotkut ihmiset eivät vaan osaa lukea...

..ja ne muut jotka osaavat lukea, ovat niin härskejä, että ne nyysii tavaroita muuten vaan...

jeps.

juu-u....

tänään aloitin uudessa työssäni....
kuka tietää, mikä minä olen?!?!?
nyt moni sanoo siivooja tai jotain muuta yhtä hohdokasta...
mutta ei! minä olen iloinen pieni perhepäivähoitaja....

kyllä se on todellakin totta!
joku on uskonut lapsikatraansa minun hoiviini ja minulle vielä maksetaan siitä ilosta....

ensimmäinen työpäivä oli jokseenkin yllättävän rauhallinen ja hauska..
hieman totuttelua ajatukseen pysyvästä työstä..
vähän enemmän totuttelua lapsiin..
ja jumalattoman paljon totuttelua siihen, että lastenhoito onkin hauskaa!!!

se ei ole jatkuvaa kiljumista ja mieletöntä kiirettä...
ei, sain juoda kahvini rauhassa, lapset kuuntelivat, mitä sanotaan
ja leikkivät nätisti keskenään...

tästä voi tulla vielä hauska puolivuotinen!!!

ja ai niin...
kirjoitan ensimmäistä kertaa omalta koneeltani, jonka höyrähtänyt veljeni tänne raahasi joulunpyhinä.... koska eihän sitä ihminen nyt voi ilman konetta elää...
tai no voi, mutta eihän sitä kukaan usko...
tästä tapahtumasta lisää joskus...

ja vielä uskomattomampi uutinen!!!
minulla on tipaton tammikuu käynnissä!!!!
kyllä, kuulit oikein, minullapa hyvinkin...
kun kerran niin menin kännissä lupaamaan... :D

minäpä en enää asukaan kotona...
lälläslää.... :P
minä asun pieni muotoisessa kommuunissa hyvinkin pitkälti keskustassa...
meitä on kolme ah niin ihanan ihmeellistä tytteliä mukavan kokoisessa kämpässä...
pelottavaa tässä kuitenkin on se, että teemme harvinaisen paljon asioita yhdessä..
syömme (paljon), möllötämme, katsellaan telsua, poltetaan tupakkaa, juodaan kahvia....

tästä tuli mieleeni, että jos tämä jatkuu, voi tapahtua outoja asioita...
tulin siihen tulokseen, että jos yhdessä olo jatkuu tiiviinä, tai kenties vielä lisääntyy,
meistä muodostuu yhtenäinen möykky, joka höllyy keittiöstä telsulle ja takaisin..

näin ollen ei pdä ihmetellä, jos kotoamme ei enää löydy kolmea erillistä yksilöä...
mutta möykkynä toivottavasti omaksumme toivottavasti toistemme parhaat ominaiuudet....
tai siten meistä tulee vittumaisuuden suurin kulminoituma...
tätä odotellessa siis...

...eikä väsytä yhtään....

tässä joku aika sitten kirjoitin siitä millaisiin lappuihin
tai lausahduksiin töissä voikaan törmätä..
nyt kun olen hienosti pakkaamassa,
työhöni kuuluu oleellisena osana kyseisten lappujen lukeminen ja tulkitseminen....

..ja kuten meistä jokainen, minäkin olen ollut joskus väsyneenä töissä.....
olen kirjoittanut mm. vihaisia lappuja rullakoita nyysiville ihmisille (kannattaa käyttää korostustussia, se TOIMII!!!!!)
kirjoittanut muovipussiin vääpelin vastaanotto...
kirjoittanut lsitaan tuotteen kohdalle äitiys väline....
ja muitakin kommelluksia löytyy...

samalla, kun kirjoittelen uusia lapuja, minun pitää repiä vanhat pois,
ettei rekkakuskien pienet päät menisi ihan sekaisin, liian monesta eri osoitteesta...
olen keksinyt, että vanhat laput on helppo taipete paitaan kiinni siksi aikaa,
että sattuu sopivasti roskiksen ääreen...
valitettavaa kuitenkin on, että satun aina touhutessani unohtamaan,
että paidassani on mitä mielenkiintoisimpia teippejä ja taaperran ympäri hallia onnellinen hymy naamallani tajuamattani, että näytän ehkä aavistuksen typerältä teipattuna...
nooh.... olen siis tallustanut tuntikaupalla, vaikka mahassani on lukenut mm :
pelastusarmeija, työ-teho:00, omat vaatteet!, poistoon!!! ja kaikkea muuta mukavaa...

olen myös tullut siihen tulokseen, että joillakin ihmisillä ei ole aivoja laisinkaan....
jos yrität päästä ohi, tuijotat vittuuntuneena, naputat jalkaa ja huokailet, eikä toinen käsitä tarkoitustasi, on jossain vikaa ja pahasti...
se ei silti riso yhtä paljon, kuin se että edellä mainittu henkilö viisi sekuntia myöhemmin, kun olet päässyt hänet kiertämään ja omiin hommiisi seisoo vierelläsi ja odottaa sinun väistävän, eikä todellakaan osoita minkäänlaisia aikeita kiertää sinua....
mikä näitä ihmisiä vaivaa...
voin kertoa joskus muulloin aivottomien ihmisten legendaa, jotka muuten ovat myös lukutaidottomia...

nyt pitää mennä, koska nukkumatin poskipäät alkavat punertaa siihen malliin, että olen jo myöhässä... huomenna ei kuitenkaan tarvi olla kuin vaivaiset 12 tuntia töissä.... eipä mitään... rahaa!!!!

öitä lapset.....