IRC-Galleria

vastauksia:

kyllä, olen muuttanut ikaalisiin.
ei, en ole hullu. (tai siis entistä hullumpi)
kyllä, minua näkee edelleen.
ei, en katoa maan päältä, olen vain maalla.
ei, en löydä elämäni maajussia täältä, saa kymmentä lasta ja rupea tilan emännäksi.
ei, en aio luopua kaikista kengistäni.
ei, en ala ostaa kaikkia vaatteitani vapaavalinnasta.
kyllä, aion edelleen lakata kynteni ja käydä parturissa.
ei, en nauti shoppailu tauosta.
kyllä, minulle saa edelleen soittaa.
ei, en ajatellut eristäytyä.
kyllä, aion muuttaa täältä pois.
kyllä, olen käyttänyt taas kaikki rahani turhuuteen.
kyllä, minä tykkään pojista.
ei, en osaa kirjoittaa.
kyllä, minulla on kaamea kapula.
kyllä, join eilen, vaikka ei ollutkaan viikonloppu.
ei, minä en ole alkoolisti, vaikka juon viikolla.
ei, en elä kieltämyksessä.
ei, en aio tänäänkään myöntää olevani alkoholisti.
kyllä, lukitsen vastauksen.
ei, en polta liikaa tupakkaa, kun juon.
ei, en juo liikaa.
ei, en ole ajatellut hakea apua.
ei, en aio antaa periksi tässä asiassa

voi, voi kun sitä ollaankin tänään uteliaita..
..anna jo olla..

rakas isäni kuoli torstaina 2.8.2007 varhain aamulla...

(aloitus omistettu henkilölle, joka tietää, ketä tarkoitetaan, jos tuon sattuu lukemaan....) =)

elikkäs tänään on ollut suurien oivallusten päivä,
päätösten päivä!!
ja tämän päivän päätteeksi voi sanoa, että minun elämäni pitää muuttua
ja näin ollen se tuleekin muuttumaan...

minä alan säästämään...
syitä on moninaisia ja tässä niistä aluksi muutama:
#1 minusta tulee opiskelija
ja opiskelijathan ovat tunnetusti jumalattoman köyhiä....
#2 koska käyn koulua toisella paikkakunnalla,
minulla ei jää aikaa iltatöihin koulunkäynnin ohessa...
#3 minulla on unelma (tai useampia...)
eli päätimme erään henkilön kanssa (tietyt tietävät) lähteä joulua pakoon...
ja sehän maksaa hieman (ellei mene turuntien motelliin...)
#4 lisää unelmia...
tarvitsen harrastuksia... yksi hurahdus on liikunnan tapainen toiminta
ja yllättävää, että sekin syö rahaa...
#5 tahdon toteuttaa unelmani ja hakkia tatuointeja...
#6 myös muutama lisä reikä on hankinta listalla...
#7 haluan lisää harrastuksia!!
tiesittekö, että laskuvarjohyppäys on paljon huokeampaa,
kuin saattaisi aluksi kuvitella... sitä minä haluan harrastaa...
#8 minä rakastan kaksipyöräisiä vempeleitä...
pakko siis saada kortti, jolla saisi sellaista ajaa...
#9 ja jos kerran olisi kortti, niin eikö olisi järkevää olla joku jota ajaisi...
#10 olen vakaasti päättänyt, että ensi kesäksi minulle tulee vauva!!!
kyllä luit oikein...
vauvani on hellu, lutuna ja lehmän kokoinen...
aion vihdosta viimein ottaa sen tanskandogin...

että näitä pitäisi nyt sitten lähteä toteuttamaan....
minä olen siis vakaasti päättänyt, että haaveilu riittää
ja nyt alkaisi olla aika toteuttaa....

toivottakaa onnea, sitä saatetaan tarvita!!

kuulkaas nyt kaikki...
onkos tämä nyt sitten laitaa ollenkaan?

minä tässä kirjoitan rauhanomaisesti päiväkirja merkintöjäni,
erittäin tietoisena siitä, että joku käy niitä hetken kuluttua lukemassa....
(ottaen huomioon, että jotakuta jaksaa niin paljon minunkin mietintäni kiinnostaa...)

niin elikkäs siis, haen tässä sellaista huomiontia,
että eikös päiväkirja ole yleensä tarkoitettu omien salaisimpien tuntojen purkuun?
ja jos näin on, eikös tämänkin kansion nimi ole sitten ehkä hieman hakoteillä???

voi toki olla, että olen valmis myöntämään,
ettei työasioiden jatkuva vatvominen ehkä ole minun salaisimpia asioitani...
niitä nyt en ehkä ihan heti tänne tule laittamaan...
vaikkakaan silläkään ei olisi mitään väliä,
koska en ole edelleenkän oppinut pitämään turpaani kiinni yksityisistä asioistani,
joten ihan samahan se on, että mitä kautta te niistä kuulette...

ainoat ihmiset, jotka eivät minusta paljoa loppujen lopuksi tiedä,
tai ainakaan toivottavasti kaikkea, ovat vanhemmat sukulaiseni...
ja niin kauan, kuin isovanhempani, eivät täällä pyöri, voin olla rauhassa...
(sen sijaan viimeksi tänään mietin,
että mitäköhän kaikkea voisi jättää äidilleen kertomatta,
mutta kai sekin on turha vaiva, kun ollaan jo kuitenkin päästy siihen ikään,
että voi väittää olevansa muka aikuinen,
jolloin äidin ei tarvitse enää hermostua ihan kaikesta...

mutta joka tapauksessa, eikö se ole väärin väittää tätä päiväkirjaksi????
onko kukaan kanssani samaa mieltä, vai ajattelevatko muut tämän oleva oikein???
onko päiväkirja vain kirja johon pyritään kirjoittamaan päivittäin jotain, ihan mitä tahansa, jolla ei ole mitään sen suurempaa merkitystä????
mitä tämä tarkoittaa???

mikä on päiväkirjan tarkoitus????

nyt on lapset taas satutuokion aika...
ja koska kyylitäti taisi heittää veivinsä jo hetki sitten
taitaa tämä tarinoiden kertominen jäädä täysi minun kontolleni...
(ja kaikille ihan vaan tiedoksi,
ettei sitten kannata jäädä odottelemaan mitään kuvallista demonstraatiota,
se puoli oli kyllin heiniä ja minun älykkyysösamääräni,
saati sitten käsien ja puheen samanaikainen hallinta eivät siihen millään riitä...
ettekä te mitään minun rustauksistani kuitenkaan tajuaisi....)

elikkäs, koska nykyään jatkoosat ovat niin kovin kovassa huudossa,
palataanpa meille jo niin kovin tuttuun aiheeseen:
päiväni töissä!!!!

nyt kun olen palannut vuokratyöläisen ihmeelliseen arkeen,
saan kiertää jos jonkinmoisia työpaikkoja läpi..
nooh näissä paikoissa törmää jos vaikka millaiseen väkeen
ja aina toistaan kiehtovampiin työnkuviin...

tässä päivänä eräänä menin reippaana tyttönä töihin
ja sain jo tutuksi tulleessa paikassa valita kahdesta työtehtävästä haluamani...
päätin jäädä linjan toiseen päähän, koska kyseisellä paikalla on aina joku seurana
ja päivä sujuu rattoisammin rupatellessa...

ikäväkseni tajusin kovin nopeasti,
että puhuminen kyseisen henkilön kanssa olisi mahdotonta
seuraavan kahdeksan tunnin kuluessa,
sillä tämä tapaus oli jokseensakin ahdistava...
noin viisissäkymmenissä oleva mies,
joka hyräili jatkuvasti kovaan ääneen uskomattoman epävireisesti
ja selvästikin luuli, etten häntä kuullut...
(outoa, koska siinä koneiden vieressä saa jo aika kovaa hyräillä...)

nooh ajattelin sitten, että ei tässä mitään, senkuin ollaan ja odotellaan että päivä loppuisi...
tai että työ vaihtuisi johonkin mielikuvitusta herättävämpään...
(olen kuitenkin tehnyt montaakin tappavan tylsää työtä, joten en kovin helposti säikähdä..)

pikkuhiljaa minulle alkoi kuitenkin selvitä,
että edessä olisi yhdet elämäni pisimmistä tunneista...
eteeni tuli linjaa pitkin tuskastuttavan hidasta vauhtia tex willer pokkareita..
laskin viisi tex willeriä, pinosin ne...
laskin seuraavat viisi, pinosin ne...
laitoin jälkimmäisen pinon edellisen päälle toisin päin...
ja aloitin alusta....
viisi texiä, yksi-kaksi-kolme-neljä-viisi, ja toisin päin...

tunnin jälkeen minulla oli tylsää...
kahden tunnin jälkeen olin turhautunut..
kolmen tunnin jälkeen aivoni alkoivat tehdä kuolemaa...
neljän tunnin jälkeen olin varma, että jos vieressäni hyräilevä pappa vielä päästäisi äänenkin,
hirttäisin hänet niputuskoneella, jos vaan mitenkään siinä onnistuisin...
viiden tunnin jälkeen tunsin olevani fiksu, kun ajattelin murtolukuja ja tex willer vaikutti uskomattoman kiehtovalta lehdeltä...
viiden ja puolen tunnin jälkeen olin varma, että minun pitäisi ostaa tex willer...
kuuden tunnin kohdalla tajusin, etten ikinä normaalioloissa haluaisi lukea tex willeriä
ja kirosin vaikutusalttiuttani...
seitsemän tunnin kohdalla ajattelin olevani mahtava työntekijä,
koska en enää laskenut lehtiä vaan niput syntyivät automaattisesti...
(hetken kuluttua tajusin, että se ei tehnyt minusta fiksua, vaan se teki minusta passiivisen idiootin....)
kahdeksan tunnin jälkeen olin jo niin pihalla, etten tajunnut, mikä on kellokortti,
pelkäsin, että tukehtuisin kohta omaan kuolaani, koska en enää osannut mitä muuta, kuin himoita tex willerin ketotilausta ja laskea viiteen...

kurvasin hullua vauhtia kotiin ja toivoin vielä jonain päivänä löytäväni aivoni jostain, vaikka ne olivatkin tuona aikana surkastuneet mikroskooppiseen kokoon...

tarinan opetus:
ihmiset, jotka tekevät kymmeniä vuosia liukuhinatyötä,
eivät voi olla erikoisen kiehtovaa seuraa....

juu-u..
kesä tulee nyt siis oikeasti kovaa vauhtia
(eli siis kukaan ei voi enää tuputtaa typeriä ideoitaan takatalvesta!!!)
joten on aika alkaa valmistautua uuteen kauteen...

elikkäs, mitäs siihen kuuluukaan...??
pitäisi olla luonnollisen päivettynyt
ja tietenkin kauden edetessä kauniin ruskettunut..
mutta miksi?!?!?
erilaisuushan on nykypäivänä kunnioitettava piirre,
se että uskaltaa olla oma itsensä on hienoa....
siispä minun jalkani eivät alistu itseruskettavan hirmuvallan alle...
(tai ainakaan en usko...)

..seuraavana pitäisi kuntoilla itsensä rantakuntoon...
eli omata häviävän pieni vyötärö..
kapinoin myös tätä vastaan...
(enkä ainakaan heti suostu myöntämään, että se johtuisi laiskuudesta...)
minä kannatan turvallisuutta...
siispä olen käyttänyt koko talven oikein kunnon uimarenkaan kartuttumiseen..
ja jos haluan panostaa uskonäköön,
voin aina ostaa vaalean punaista lateksimaalia
ja maalata luontaisen uimarenkaani huomiotaherättävän kauniiksi...
ja ainakin on unelmien prinssille jotain mistä ottaa kii...

kyllä se nyt on niin, että tämä tyttö alkaa olla valmis kesää varten,
ihan ikiomalla tavallaan...

siispä tämä kesä vedetään putkeen vararenkaalla
ja häikäiseminen tapahtuu puhtaanvalkoisilla säärillä...
varokaa kesämiehet, tulossa ollaan!!
(kunhan jaksan nousta sohvalta...)

hohhoijakkaa....

voisin ehkä sanoa että hieman voisi väsyttää....
tänään on taas ollut sellainen mukava päivä,
kun on saanut itsestään jotain irti ja nyt vain pitäisi nukkua,
mutta kun on liian väsynyt edes siihen....

tänään sitten osui ja upposi...
vasta nyt iski päälle se tieto oikeasti,
kuinka nopsaan miedän paapa väsähtää vähitellen....
ja siltihän se edelleen pystyy avaamalla pelkästään toisen silmänsä
tekemään hyvin selväksi, että puhun puuta heinää.... :)
(huvittavaa hävitä väittelyn alku ihmiselle, joka ei paljoa puhu....)

nooh... poltin sitten itseni ensimmäistä kertaa tänä vuonna....
kärräsin isääni ympäri naapurustoa
ja fiksuna ihmisenä nostin paidanhiat ylös...
ajattelin, että olisi vähän viileämpi...

juu-u...
olihan toki, mutta nyt on sitten aurinkoihottumaa...
kai tuo menee luonnonmukaisesta rannekorusta pari päivää....??

(taidan kaivaa aftersun lotionin taas laatikosta....)
niin siis minullahan ei herkkä iho toki ole...

voisiko joku nyt töniä tämän pienen immeisen sänkyyn,
kun tässä ei taas ole mitään järkeä.....

...pontus kuittaa....
ja nukahtaa tähän, jos ei pääse sänkyyn asti....

(vähänkö oli fiksu idea laittaa kone sohvan viereen....
jollain jakkaralla saattaisi olla vittumainen nukkua.....)

miulla on kone...
(tahi siis konehan on ollut jos jokusen aikaa)
eli siis ostin nettipiuhan, löysin konelleeni vihdoin järkevän sijoituspaikan huoneessani
ja sain sen jopa päälle...
erittäin mellevää.... :)

nyt jopa minulla, teknologian perässä epätoivoisesti raahautuvalla kukkaislapsella
on jonkin muukin yhteys ulkomaailmaan,
kuin jumalattoman kalliiksi käyvä puhelin
ja ulko-ovi...

se nyt sitten onkin taas ihan toinen juttu, että kuinka pahasti seuraelämäni
(tässä kohtaa moni kysyy: niin mikä elämä??)
tästä kärsii...???
todennäköisesti ei kovinkaan paljoa,
koska eihän miusta nyt oikein nörttiä saa tekemälläkään...
tietokone on paska kaveri siinä suhteessa, että sillä ei ole omia mielipiteitä...
ja jos kerrankin luulet, että sillä olisikin, niin vitut se on vaan mato koneella, ei kone itse...
että sinänsä...

tänään on muuten ollut niin über-rento päivä, ettei mitään rajaa....
uskomatomman mukavaa vaan olla...
pitää varmaan alkaa harrastamaan tällaista useamminkin....
ehdottoman totta...

aivo ei pelitä.. ei pykee jatkaan..
ei olis välttis ollenkaan paskempi idea mennä tutimaan..
jos vaikka valkoparta-matti heittäis vähän valkoista glitterjauhetta mulle,
ottais sinisen vaahtomuoviautonsa kyytin ja ajettais kohti superlandiaa...

....kuittaa ja kumartaa....
...niiaa ja niskuroi...

auttakaa nyt joku, edes vähän...
miulla on aivan kaamea kapula...

ja eilinen oli vasta se päivä,
kun vähän harjoitellaan suurempaa koitosta, eli tätä iltaa varten...
ehkä olisi pitänyt lopettaa jo silloin neljän maissa,
mutta minkäs sille teet, kun vielä kuudeltakin janotti...

herra grandin ollessa hukassa,
janoisten sielujen piti turvautua kuningas alkoholin apuun...
ja sekös oli hassun hauskaa....
nyt ei enää sitten olekaan...

olen siis nukkunut viime yön yhteensä ehkä melkein kaksi tuntia..
väsy painaa, olo on kamala, haju kuvottava ja kuvajainen peilissä pelottava..

tämän illan tarkoitus oli mennä tytöissä ulos, pitää kivaa,
nostattaa tunnelmaa nestemäisellä avustuksella
ja näyttää syntisen hyvältä...
(tai edes kaukaisesti muistuttaa ihmislajin edustajaa,
koska eihän tässä nyt mihinkään ihmeisiin kuitenkaan kyetä...)

mutta nyt alkaa vaikuttaa hieman huonolta..

tytyjä väsyttää.. kotoa poistuminen kuulosta kovin ikävältä..
olo ei ole kovin juhlallinen, kaikki nestemäinen lähinnä pelottaa,
ja tästä hieman turpeasta ilmestyksestä ei saa viehättävää pienillä ihmeilläkään...
(myös haju, joka ympärilleni leviää saattaa karkottaa ihmisiä..)

eli pitäisikö jäädä vaan tähän...???
nooh.. unelmien prinssihän pitää sinusta aitona ihmisenä,
eli ulkonäön ei pitäisi olla ongelma...
muta mitä tehdään, kun valkoinen polle pelkä sinua,
kuin itse antikristusta, koska hajuaistmuksen vahvuus on kestämätön...??

taidan kävellä kotiin....

hyvää huomenta...
tervetuloa taas ihmeelliseen satujen valtakuntaan....

tänään kyllitäti kertoo upouudesta työpaikastaan
ja kaikesta muustakin ihmeellisestä...
valmiina lapset!!!

eli tänään on perjantai,
minä olen töissä ja ihmettelen, että kuinka olenkaan tähä päätynyt...
ympärilläni pyörii neljä alle kouluikäistä lasta kiljuen
ja kysellen yllättävän vaikeita yleimaallisia kysymyksiä....
kuten, että miksi minulla on ystäviä, jotka juovat kaljaa?
enkö minä usko jumalaan?
joudunko minä helvettiin?
ja minä yritä keksiä jotain päteviä vastauksia,
kuitenkaan loukkaamatta lasten vanhempien uskoa,
tai pelästyttämättä lapsia ajatuksella siitä,
kuinka johanna joutuu riettaitten tapojensa takia ikusieen kiirastuleen...

tämä päivä on siis alkanut erittäin... hmm.. mielenkiintoisesti....

pitkä tietoliikenteestä eristäytymisjaksoni aikana
olen löytänyt muutenkin uusia ulottuvuuksia elämääni...
olen löytänyt ensimmäisen ihmisen, jotan voin puhtaasti vihata....
olen huomannut vakavasti harkitsevani, että voisin joskus harkita seurustelevani...
ja olen alkanut kaivata vanhoja hyviä aikoja...
eli: minusta on tullut vanha!!!!!!

eiiiiiih!!!!

mutta nyt pitää lähteä taistelemaan lapsille haalareita niskaan,
jos vaikka saisi nuo raahattua (kenties väkivalloi) ulos...

toivottakaa onnea....... sitä saatetaan tarvita....

..ai niin.. lapset lähettää kaikille terveisiä....