IRC-Galleria

naurakaa,
se on vain rakkautta,
joka koskettaa.

naurakaa,
se saa sydämenne
kaipaamaan.

naurakaa,
ja tiedätte miksi
on paha olla.

naurakaa,
ja pysytte aina
rakkaana

tavoille meidät opetettiin.
"kiitos","ole hyvä",
ja sitten niiattiin.
"ole kiltti toisille",
meille sanottiin,
"ota kaikki mukaan"
muistutettiin.

Nykyään olemme
tapamme uudet luoneet.
"vittu","haista paska",
ja syljetään.
"painu helvettiin,
tai kohta me
lyödään"

opettaja pyysi mua osallistumaan johonkin runokilpailuun.

vaikkei se toivottavasti ole näitä täällä nähny..

kuitenkin, siinä pitäs runojen kautta saada selville muoto, mutta mikä, ja miten ?

ei niinku mun aivoilla. sit siinä sanottiin että mielikuvitusta.. muttakun ei mulla sellasta ole.

angst. mä oon kipee :s

no voi helvetti ku tuli taas fiksua :D:D äää

mietis vähä mitä meet tekemään.
ja sen jälkeen tuut vast kerjäämään.
en mä kauaa sua jaksa kattella.
että koitas painua vittuun siitä saatana.

kyl mä huomaan et oot viel kakara,
etkä jaksa mistää murehtia.
mut yks kerrallaan, hei pliis saatana.
niin mäkin voisin sua viel hetken katsella.

mietitäänpäs.

kyllä.

no ei tosiaan.

Aika kuluu.
Kello ei liiku.
Katson sitä,
mutta se ei liiku.

Odotan.

Pian se tulee.
Kohta taas.
Ei vain jaksa odottaa.

Unelmaa,
Päiväunia.
Yötöntä yötä.

Koska taas,
milloin ?
Vielä aikaa
niin paljon.

Pitäisikö
soittaa?
Tai edes
laittaa viestin?

Ei.

Minä odotan.
Unelmaa.
Unelmaa,
jota ei voi rakastaa.

Päiväunta,
jota ei voi koskettaa.
Päivänvalo sitä satuttaa,
säteitä ei voi
rakastaa.

sunnuntai pvä huomenna takasin penkille.
vkl pulkassa. satakunnas pyörein jällee.
ja perkele ku kaikkia taas kiinnostaa.
mun kissa synnytti enneaikasesti
ja ne pennut kuoli. siksi kotona jo nyt.
ens vkl rauhallisesti.
(kiinnostaa ku kilo paskaa)

öit.

Susta selän takana puhutaan,
sua yritetään kaikin avuin auttaa.
On sulla monta ystävää,
monta vihollista.
Monta surullista,
monta onnellista.
Sä meet miten tykkäät,
et rauhotu lainkaan.
Oot vaan sä,
ja se saa riittää.

Se tulee taas
kävelee tuolla.
Sen kasvot on kylmät,
ja ilme pelottava.
Se huutaa mun nimee,
en kuule sanaakaan.
En nää muuta,
ei mitään katsottavaa.

Se tulee tuolta,
mä kohtaan sen katseen.
Se hymyilee.
Mä sulan siihen,
mun kiukku valuu.
Sä oot taas siinä,
mä en saa sua
siks miks haluun.

Oot oma ittes,
et koskaan kukaan muu.
Sul on kuin kaks persoonaa,
mitä mä vihaan ja haluun.
Oot kuin aave,
tuut ja meet.
Ja mä vaan seuraan vierest,
mihin sä meet ?

Siellä se menee.
Ei katso päinkään.
Kaljakori taas kädessään.
Mä oon hiljaa,
se ei huomaa.
Nyt jätän katseen,
ja hän katoaa.