Silti se repii mut kappaleiksi joka ikinen kerta mä en edes tiedä miten
se sen tekee ja hajottaa mut ja saa mut suuttumaan.
mun sisällä kiehuu ja mä vaan hymyilen sievästi vaik voisin tappaa sen.
mä muistan sen kun suudeltii pihalla. muistan sen liian selvästi.
sä lämmitit kun mua paleli ja satoi hiljaa lunta.
muistan kun tulit mun luo suudeltiin hyvät yöt pääsin sun ihan lähelle.
muistan myös senkin kun halailin sun tuoksuisia tyynyjä ja mietin missä oot.
kun et vastaa.
muistan sen kun suutelit toista tyttöä mun silmien alla.
muistan sen kun soitin samaisena iltana ystävälle etten jaksa enää. etten kestä et tää repii ja hajottaa JA SÄ VITTU ET TAJUA ET MÄ VÄLITIN!!!!!!!
Muistan myös sen kun panit tuota kyseistä "ystävää" sitten myöhemmin.
mä muistan, muistan niin helvetin hyvin.
ja aina, aina vaan uudelleen....
"miksi kuvittelen että kaipaan sua, katson taakse mitään kaipaa sieltä en"
Uusimmat blogimerkinnät
- Muumini :) 29.08.
- "Jokaisella meillä on muistoja" 03.07.
- [Ei aihetta] 13.06.
- :/ 12.06.
- OLUT VS. PIMPPA 20.05.
- Tilannekatsaus 19.05.
- Kuka tv-kundi sopisi poikaystäväksesi? 14.05.
- [Ei aihetta] 10.05.
- [Ei aihetta] 06.05.
- [Ei aihetta] 06.05.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (1)
- ▶ 2008 (23)
- ▶ 2007 (32)
-
▼
2006 (39)
- ▶ joulukuu 2006 (16)
- ▶ marraskuu 2006 (5)
- ▶ lokakuu 2006 (1)
- ▶ heinäkuu 2006 (5)
- ▶ kesäkuu 2006 (6)
- ▶ toukokuu 2006 (1)
- ▶ huhtikuu 2006 (3)
- ▶ maaliskuu 2006 (1)
- ▶ helmikuu 2006 (1)
Blogi
siit on jo melkee vuos...Tiistai 28.11.2006 23:31
Fintelligens - LuottamusLauantai 25.11.2006 02:06
''En kaipaa uusii ystävii enkä keskusteluseuraa, tai stalkkereit jotka keskustas mua seuraa.
Tarviin mun cruun, omaa tilaa ja etäisyyttä, oman himan ja tuhdisti yksityisyyttä.
Monet sanoo mua kusipääks eikä vissii syyttä, koitan välttää tuntemattomien läheisyyttä.
Paranoiat ja luottamuksen puute mua rassaa,en tiiä keneen voin luottaa, tai kuka mut vassaa.
Siks suljen jengii helpommin pois ku päästän sisään, ja kokemuksii täst paskast saan joka päivä lisää.
Jengi jauhaa shaissee, niin et henki haisee, suurin syy jokaiseen biiffiin paskamaiseen.
Vieraille ehkä pelle mut mun frendeille lojaali, ens kerral ku kyräilet, ni paina se kaalii.
Frendei ei jätetä tai petetä, sääntö numero uno, mut puhun nyt ystävist en tutuist tai kavereist you know?
Haluun mun ympärille vaan ihmisii joihin voi luottaa, eikä kerta toisensa jälkee tuu pettymyksii tuottaa.
Vaan luottoystävii, keille ei tarvi kertaa, et meijän jutuist ei puhuta, Capische? Omerta!!
Luotettavan porukan löytämine vaikeint, siks mul ei oo monta kenelle voi kertoo sen kaiken.
Uskollisuudel ei oo hintaa, siks hakkaan "luottamus" sydämen kohdalle mun rintaan.
On siistii saada uusi frendei jos vaa pystyy, liian usein on kuitenki virhe ystävystyy.
Maailma täyn kummallist sakkii, kääntää takkii, hoitaa sut ongelmii ja sit jättää fakkii.
En anna massin enkä naisten tulla välii, elän näiden sääntöjen mukaa, kävi miten kävi.
Vaan vaihtokauppaa, mun luottamust ei voi ostaa, jos crossaat mut kerran, tiet ei tuu crossaa enää koskaa!
Oon nähny dudei jotka hävii yhtä nopeesti ku tulee, ja oikeit ystävii joiden puolest astuisin tuleen.
Joskus jonku muun kädes voi olla mun henki, sillo ei ehi kelaa kuka ketjus on heikoin lenkki.
Ja haluun huoletta pystyy laskee sen varaan, et kukaan mun crewst ei vaihda ystävyyttä tavaraan.
Näit ihmisii on vaan valitettavan harvas ja joka petos on yhtä valitettavan karvas.
Se on helppo puhuu, kun tsiigaa ulkopuolelt ineen,mut minä ja Hookin ollaan kumpikin ihminen.
Ja petturuus sattuu, vaa bitchit snitchaa, yhest palost poikki, saat kaveripiiriis switchaa.
Jos et frendeihis voi luottaa, niin keneen sitte, jos et oo valmis rullaan mun kaa nii lähe menee sitte.
Mieti ite omii rivejäs ja tutki sun squadii,koska sneikit saattaa lähipiireissäki vaanii.''
Tarviin mun cruun, omaa tilaa ja etäisyyttä, oman himan ja tuhdisti yksityisyyttä.
Monet sanoo mua kusipääks eikä vissii syyttä, koitan välttää tuntemattomien läheisyyttä.
Paranoiat ja luottamuksen puute mua rassaa,en tiiä keneen voin luottaa, tai kuka mut vassaa.
Siks suljen jengii helpommin pois ku päästän sisään, ja kokemuksii täst paskast saan joka päivä lisää.
Jengi jauhaa shaissee, niin et henki haisee, suurin syy jokaiseen biiffiin paskamaiseen.
Vieraille ehkä pelle mut mun frendeille lojaali, ens kerral ku kyräilet, ni paina se kaalii.
Frendei ei jätetä tai petetä, sääntö numero uno, mut puhun nyt ystävist en tutuist tai kavereist you know?
Haluun mun ympärille vaan ihmisii joihin voi luottaa, eikä kerta toisensa jälkee tuu pettymyksii tuottaa.
Vaan luottoystävii, keille ei tarvi kertaa, et meijän jutuist ei puhuta, Capische? Omerta!!
Luotettavan porukan löytämine vaikeint, siks mul ei oo monta kenelle voi kertoo sen kaiken.
Uskollisuudel ei oo hintaa, siks hakkaan "luottamus" sydämen kohdalle mun rintaan.
On siistii saada uusi frendei jos vaa pystyy, liian usein on kuitenki virhe ystävystyy.
Maailma täyn kummallist sakkii, kääntää takkii, hoitaa sut ongelmii ja sit jättää fakkii.
En anna massin enkä naisten tulla välii, elän näiden sääntöjen mukaa, kävi miten kävi.
Vaan vaihtokauppaa, mun luottamust ei voi ostaa, jos crossaat mut kerran, tiet ei tuu crossaa enää koskaa!
Oon nähny dudei jotka hävii yhtä nopeesti ku tulee, ja oikeit ystävii joiden puolest astuisin tuleen.
Joskus jonku muun kädes voi olla mun henki, sillo ei ehi kelaa kuka ketjus on heikoin lenkki.
Ja haluun huoletta pystyy laskee sen varaan, et kukaan mun crewst ei vaihda ystävyyttä tavaraan.
Näit ihmisii on vaan valitettavan harvas ja joka petos on yhtä valitettavan karvas.
Se on helppo puhuu, kun tsiigaa ulkopuolelt ineen,mut minä ja Hookin ollaan kumpikin ihminen.
Ja petturuus sattuu, vaa bitchit snitchaa, yhest palost poikki, saat kaveripiiriis switchaa.
Jos et frendeihis voi luottaa, niin keneen sitte, jos et oo valmis rullaan mun kaa nii lähe menee sitte.
Mieti ite omii rivejäs ja tutki sun squadii,koska sneikit saattaa lähipiireissäki vaanii.''
LisäystäPerjantai 24.11.2006 23:30
Kaipaus kuvottaa ikävä oksettaa
Miks aina kaipaa sellasta, joka on ollut ja mennyt? En nyt puhu ihmissuhteista, tai niistäkin. Mutta miksei voi kulkea lapsuuden maisemissa ilman että rintaa puristaa ja on paha olla, menetetty viattomuus, sokea usko, lapsuuden ystävät ja turva. Ja miksi tuntuu kurjalta mennä uuteen työpaikkaan tai kouluun, vaikka on itse halunnut lähteä aikoinaan vanhasta vapaaehtoisesti ja myöhemmin pakosta? Siellä sit miettii ja muistelee, millasta vanhassa oli. Tai ei niinkään millaista vanhassa oli,vaan millanen elämä silloin oli.
Muistan ku alotin aikoinaan 5 vuotta (2001) sitten Steinerissa ja kaikki oli niin uutta. Sekin loppu jo 2 vuotta sitten. Sit tapasin sen uuden ihmisen jonka luulin olevan se oikee, mut olin väärässä. Vieläkin surettaa ja itkettää sen ihmisen menetys, mutta lohduttavaa on se, että näin on parempi. En oo varmaan koskaan ollu niin huonona kuin silloin. Muistan miten paha olla on joskus ollut. 2 vuotta Kauppiksessa, se tuo mieleen vaan kaikki surulliset ajat vaikka hyviäkin aikoja oli, mutta tuntuu että enemmän ollut vain niitä huonoja. Kauppiksen aikana mä myös muutin pois kotoa, joka ei mennyt niin kuin oisin halunnut. Nyt alkanut vasta omassa kodissa menemään niinkuin haluan. Enää ei ikävöi kotiin vaan osaa jo nauttia siitä omasta rauhasta. Vaikka välillä alkaa ahistaa mennä käymään äidin luona, kun siellä ei ole mitään mun omaa niin en kyllä edelleenkään tiedä mitä tapahtuu kun äitiä ei enää ole. <3 Tärkein vaikka sitä usein osoitakkaan sille. Mut se tietää.
Inhoon kaikkia isoja muutoksia, koska silloin siirrytään nykyhetkestä tulevaan ja eilinen jää muistoihin. Joskus inhoon kävellä niitä vanhoja reittejä. Ja on ollu aikaa, milloin oli tosi tosi tosi vaikeeta. Maannut vaan sängyssä ja itkenyt. Ja silti mulla on ikävä sitä miltä silloin tuntui - sentään tuntui!
Ja miks kaikki ystävyys suhteet ei kestä ikuisesti? Miks mä olen 10 vuotiaana tehnyt veri valoja ja haaveillut yhteisestä tulevaisuudesta, kun tänään en edes moikkaa sitä ihmistä kadulla?
Ja kertonut suurimmat salaisuudet ihmiselle, joka ei enään muista nimeäni 12 vuoden jälkeen.
Ja mä inhoon Äänekoskea ja Alajärveä, ihan tosi inhoon, vaikka vielä puoli vuotta en muusta haaveillutkaan kun seuraavasta Alajärven reissusta. Ja olin jopa valmis muuttamaan sinne kun koulusta valmistun. Nyt mä haluisin matkustaa mummon luo Viitasaarelle niin, että mun ei tarviis matkustaa Äänekosken ohi. Ja miks tuntuu kurjalta tavata entinen poikaystävä sattumalta? (Toivottavasti ei tarvii) Ei siks, että olis ikävä tai että tulis ikävä, vaan siks, että se ihminen ei oo sama kun ennen. Se on kasvanut ja se on erilainen kun oli mun kanssa olessa. Se on parempi ja onnellisempi, mutta se ei ole sama. Tajunnut että en ole menettänyt siinä ihmisessä yhtään mitään. Mulla oli sen kanssa vaan paha olla.
Ja miksei musta enää tunnu samalta, kuin ensi kertaa suudellessa, ensi kertaa juopuessa, ensi kertaa tassiessa ja ensi kertaa onnellisena? Ja miksen pääse takas enää?
Ja miksi kasvan ihmisenä - tykkäsin siitä keskeneräisestäkin? Ja mikseivät kaikki ystävyydet kestä ikuisesti, ja mistä tiedän kestävätkö tämänhetkiset? Vaikka onneks ne perhoset pysyy mahassa pitkään sen uuden ihmisen kanssa. Se on mukava tunne. <3
**************************************************************
Ja miks ihmiset lupailee toisilleen kaikkea mutta sit kummiskaan enää muista niitä jälkeenpäin?!
Ja miks joku ystävä jonka on tavannu jo ala-aste aikoina alkaa seurustelemaan ja yht´äkkiä ei olekkaan enää aikaa nähä muita ystäviä? Mulle on ainakin ihan turha tulla vinkumaan ja itkemään JOS ero tulee, vaiks pahalt tuntuukin et yli kymmenen vuoden ystävyys kaatuu yhteen mieheen, että sen jälkeen ei ole enää aikaa tavata muita ystäviä.
Muutenkin ahistaa tällä hetkellä koko tää oma elämä, että ei oikeasti ole mitään positiivista sanottavaa.. kaikki menee juuri päinvastoin kuin ite haluaa ja ihan kypsä tähän kaikkeen.
Hassua tosiaan kuinka sitä rakentaakin suojamuurin ympärilleen, kulissin, jota pitää pitää pystyssä väkisinkin. Itselläni muuri on ruvennut halkeilemaan ja eilen se halkesi taas hiukan enemmän, raottaen tätä maailmaani. Pian aika alkaa loppumaan, aika jolloin yritän rikkoa tämän muurini ja puhua kaiken ulos. Kaiken kaikesta. Vaikka tällä hetkellä onkin olo, joka on varmaan silloinkin, että rakennan entistä tukevamman muurin sitä varten. Että en uskallakkaan. Ehkä unohdan senkin miten sanoja lausutaan. Pidän kulissia yllä.
Kun on rakentanut jotain niin voimakasta ympärilleen, muurin minkä läpi ei mikään menisi, niin uskaltaako sitä enää rikkoa, raaskiiko sitä? Sittenhän kaikki näkisivät sen muurin sisään. Olisi toisaalta sääli heittää hyvä muuri hukkaan, kun kaikki on vielä kesken, vaikka se onkin tehtävä. On vaikea hajottaa jotain kun on tottunut siihen ja kasvanut kiinni, tottunut elämään varjoissa että auringon valo satuttaa silmään paistaessaan, että väkisinkin pakoilee valoa. Pakoilee pääsyä vapauteen. Koska täällä pimeydessä olen turvassa, koska täällä tiedän kaiken, tässä maailmassa olen tottunut jo elämään, missä jokainen hymy on valhetta. Kun päivätkin menevät ohi humauksessa, ja tuntuu kuin eilinen ja muut päivät ovat olleet vain sumua, kuin tunnit menevät ohi huomaamatta kun ajatukset täyttää vain yksi ajatus, ei jaksa mennä mihinkään, tai nähdä ketään, kun päässä pyörii vain yksi asia mihin kiinnittää joka ikiset ajatukset. Maailma on usvainen, takaa sumuisten silmien..
Sinua ikävöiden. Ja sitä pientä joka loppu ennen ku kunnolla edes alkoikaan. :( Töissä sen tajuaa mitä itel ois voinu vähän ajan päästä olla <3 Ei niit voita mikään <3 Parhaimpia olentoja tän maapallon päällä <3 Saispa sen takas :(
Eilen oli vaihteeks maailman kauhein päivä ja ne muurit todellakin murtu ihan kokonaan taas vaihteeks tärkeimmän edessä. Ja koitti piristää mielialaani vaikka eikö kaikki äidit jotka OIKEESTI välittää tee niin? Vaikka ihanat sanat eivät pysyisikään mielessäni niin tuoreina kuin nyt, mutta yritän pitää ne jossain aivolohkossa, "Mira sä oot niin spesiaali et ei kukaan ole sun luotasi lähtemässä" sanat pysyvät muistissa ihanissa sanoissa, sekä myös päiväkirjassa. Oli ihanaa. Kiitos siitä! Tuntuu kyllä edelleen pahalta kaikki täällä.
Ja tosissani vihaan tätä kaupunkia ja olen suunnitellut lähteväni pois etelä-suomeen, mutta onko sielläkään hyvä olla? Tuskin! Ei ne ongelmat siel hävii päästä vaikka kuinka haluis. Tää on silti mun koti-kaupunki AINA ja mulla tulee olemaan ikuinen rakkaus-viha-suhde tätä kaupunkia kohtaan.
Little angel learned to fly
But she fell down, her wings were broken
Every day she dies insied
Can't close her eyes and shut it out
Little angel hear her cry
She's calling you, her heart is broken
Miks aina kaipaa sellasta, joka on ollut ja mennyt? En nyt puhu ihmissuhteista, tai niistäkin. Mutta miksei voi kulkea lapsuuden maisemissa ilman että rintaa puristaa ja on paha olla, menetetty viattomuus, sokea usko, lapsuuden ystävät ja turva. Ja miksi tuntuu kurjalta mennä uuteen työpaikkaan tai kouluun, vaikka on itse halunnut lähteä aikoinaan vanhasta vapaaehtoisesti ja myöhemmin pakosta? Siellä sit miettii ja muistelee, millasta vanhassa oli. Tai ei niinkään millaista vanhassa oli,vaan millanen elämä silloin oli.
Muistan ku alotin aikoinaan 5 vuotta (2001) sitten Steinerissa ja kaikki oli niin uutta. Sekin loppu jo 2 vuotta sitten. Sit tapasin sen uuden ihmisen jonka luulin olevan se oikee, mut olin väärässä. Vieläkin surettaa ja itkettää sen ihmisen menetys, mutta lohduttavaa on se, että näin on parempi. En oo varmaan koskaan ollu niin huonona kuin silloin. Muistan miten paha olla on joskus ollut. 2 vuotta Kauppiksessa, se tuo mieleen vaan kaikki surulliset ajat vaikka hyviäkin aikoja oli, mutta tuntuu että enemmän ollut vain niitä huonoja. Kauppiksen aikana mä myös muutin pois kotoa, joka ei mennyt niin kuin oisin halunnut. Nyt alkanut vasta omassa kodissa menemään niinkuin haluan. Enää ei ikävöi kotiin vaan osaa jo nauttia siitä omasta rauhasta. Vaikka välillä alkaa ahistaa mennä käymään äidin luona, kun siellä ei ole mitään mun omaa niin en kyllä edelleenkään tiedä mitä tapahtuu kun äitiä ei enää ole. <3 Tärkein vaikka sitä usein osoitakkaan sille. Mut se tietää.
Inhoon kaikkia isoja muutoksia, koska silloin siirrytään nykyhetkestä tulevaan ja eilinen jää muistoihin. Joskus inhoon kävellä niitä vanhoja reittejä. Ja on ollu aikaa, milloin oli tosi tosi tosi vaikeeta. Maannut vaan sängyssä ja itkenyt. Ja silti mulla on ikävä sitä miltä silloin tuntui - sentään tuntui!
Ja miks kaikki ystävyys suhteet ei kestä ikuisesti? Miks mä olen 10 vuotiaana tehnyt veri valoja ja haaveillut yhteisestä tulevaisuudesta, kun tänään en edes moikkaa sitä ihmistä kadulla?
Ja kertonut suurimmat salaisuudet ihmiselle, joka ei enään muista nimeäni 12 vuoden jälkeen.
Ja mä inhoon Äänekoskea ja Alajärveä, ihan tosi inhoon, vaikka vielä puoli vuotta en muusta haaveillutkaan kun seuraavasta Alajärven reissusta. Ja olin jopa valmis muuttamaan sinne kun koulusta valmistun. Nyt mä haluisin matkustaa mummon luo Viitasaarelle niin, että mun ei tarviis matkustaa Äänekosken ohi. Ja miks tuntuu kurjalta tavata entinen poikaystävä sattumalta? (Toivottavasti ei tarvii) Ei siks, että olis ikävä tai että tulis ikävä, vaan siks, että se ihminen ei oo sama kun ennen. Se on kasvanut ja se on erilainen kun oli mun kanssa olessa. Se on parempi ja onnellisempi, mutta se ei ole sama. Tajunnut että en ole menettänyt siinä ihmisessä yhtään mitään. Mulla oli sen kanssa vaan paha olla.
Ja miksei musta enää tunnu samalta, kuin ensi kertaa suudellessa, ensi kertaa juopuessa, ensi kertaa tassiessa ja ensi kertaa onnellisena? Ja miksen pääse takas enää?
Ja miksi kasvan ihmisenä - tykkäsin siitä keskeneräisestäkin? Ja mikseivät kaikki ystävyydet kestä ikuisesti, ja mistä tiedän kestävätkö tämänhetkiset? Vaikka onneks ne perhoset pysyy mahassa pitkään sen uuden ihmisen kanssa. Se on mukava tunne. <3
**************************************************************
Ja miks ihmiset lupailee toisilleen kaikkea mutta sit kummiskaan enää muista niitä jälkeenpäin?!
Ja miks joku ystävä jonka on tavannu jo ala-aste aikoina alkaa seurustelemaan ja yht´äkkiä ei olekkaan enää aikaa nähä muita ystäviä? Mulle on ainakin ihan turha tulla vinkumaan ja itkemään JOS ero tulee, vaiks pahalt tuntuukin et yli kymmenen vuoden ystävyys kaatuu yhteen mieheen, että sen jälkeen ei ole enää aikaa tavata muita ystäviä.
Muutenkin ahistaa tällä hetkellä koko tää oma elämä, että ei oikeasti ole mitään positiivista sanottavaa.. kaikki menee juuri päinvastoin kuin ite haluaa ja ihan kypsä tähän kaikkeen.
Hassua tosiaan kuinka sitä rakentaakin suojamuurin ympärilleen, kulissin, jota pitää pitää pystyssä väkisinkin. Itselläni muuri on ruvennut halkeilemaan ja eilen se halkesi taas hiukan enemmän, raottaen tätä maailmaani. Pian aika alkaa loppumaan, aika jolloin yritän rikkoa tämän muurini ja puhua kaiken ulos. Kaiken kaikesta. Vaikka tällä hetkellä onkin olo, joka on varmaan silloinkin, että rakennan entistä tukevamman muurin sitä varten. Että en uskallakkaan. Ehkä unohdan senkin miten sanoja lausutaan. Pidän kulissia yllä.
Kun on rakentanut jotain niin voimakasta ympärilleen, muurin minkä läpi ei mikään menisi, niin uskaltaako sitä enää rikkoa, raaskiiko sitä? Sittenhän kaikki näkisivät sen muurin sisään. Olisi toisaalta sääli heittää hyvä muuri hukkaan, kun kaikki on vielä kesken, vaikka se onkin tehtävä. On vaikea hajottaa jotain kun on tottunut siihen ja kasvanut kiinni, tottunut elämään varjoissa että auringon valo satuttaa silmään paistaessaan, että väkisinkin pakoilee valoa. Pakoilee pääsyä vapauteen. Koska täällä pimeydessä olen turvassa, koska täällä tiedän kaiken, tässä maailmassa olen tottunut jo elämään, missä jokainen hymy on valhetta. Kun päivätkin menevät ohi humauksessa, ja tuntuu kuin eilinen ja muut päivät ovat olleet vain sumua, kuin tunnit menevät ohi huomaamatta kun ajatukset täyttää vain yksi ajatus, ei jaksa mennä mihinkään, tai nähdä ketään, kun päässä pyörii vain yksi asia mihin kiinnittää joka ikiset ajatukset. Maailma on usvainen, takaa sumuisten silmien..
Sinua ikävöiden. Ja sitä pientä joka loppu ennen ku kunnolla edes alkoikaan. :( Töissä sen tajuaa mitä itel ois voinu vähän ajan päästä olla <3 Ei niit voita mikään <3 Parhaimpia olentoja tän maapallon päällä <3 Saispa sen takas :(
Eilen oli vaihteeks maailman kauhein päivä ja ne muurit todellakin murtu ihan kokonaan taas vaihteeks tärkeimmän edessä. Ja koitti piristää mielialaani vaikka eikö kaikki äidit jotka OIKEESTI välittää tee niin? Vaikka ihanat sanat eivät pysyisikään mielessäni niin tuoreina kuin nyt, mutta yritän pitää ne jossain aivolohkossa, "Mira sä oot niin spesiaali et ei kukaan ole sun luotasi lähtemässä" sanat pysyvät muistissa ihanissa sanoissa, sekä myös päiväkirjassa. Oli ihanaa. Kiitos siitä! Tuntuu kyllä edelleen pahalta kaikki täällä.
Ja tosissani vihaan tätä kaupunkia ja olen suunnitellut lähteväni pois etelä-suomeen, mutta onko sielläkään hyvä olla? Tuskin! Ei ne ongelmat siel hävii päästä vaikka kuinka haluis. Tää on silti mun koti-kaupunki AINA ja mulla tulee olemaan ikuinen rakkaus-viha-suhde tätä kaupunkia kohtaan.
Little angel learned to fly
But she fell down, her wings were broken
Every day she dies insied
Can't close her eyes and shut it out
Little angel hear her cry
She's calling you, her heart is broken
[Ei aihetta]Torstai 23.11.2006 22:52
Tiesitkö että joskus välitin,
mutta en enää.
Luulin että sinäkin välitit.
Tai niinhän sä välititkin mut eritavalla ku minä.
Ahdistaa ajatus siitä että pistin itse
kaiken mukaan mutta sinä vaan "leikit"
mutta en minä sinua syytä
oma vikani
omat tunteeni
kätkin ne
vaikka ei olisi pitänyt.
mutta en enää.
Luulin että sinäkin välitit.
Tai niinhän sä välititkin mut eritavalla ku minä.
Ahdistaa ajatus siitä että pistin itse
kaiken mukaan mutta sinä vaan "leikit"
mutta en minä sinua syytä
oma vikani
omat tunteeni
kätkin ne
vaikka ei olisi pitänyt.
Päivän vinkki (#13/30)Maanantai 13.11.2006 19:00
Satutko muistamaan, milloin rekisteröidyit gallerian käyttäjäksi? Tietokannan syövereistä löytyykin tieto! Päivämäärä oli 6.4.2004. Käyttäjänä olet ollut noin 2 vuotta ja 7 kuukautta. :)
[Ei aihetta]Perjantai 06.10.2006 01:03
jos mä oisin sun päivänsäde ni oisit sä mun männynkäpy? <3
kaipaus kuvottaa ikävä oksettaa Torstai 13.07.2006 12:39
Miks aina kaipaa sellasta, joka on ollut ja mennyt? En nyt puhu ihmissuhteista, tai niistäkin. Mutta miksei voi kulkea lapsuuden maisemissa ilman että rintaa puristaa ja on paha olla, menetetty viattomuus, sokea usko, lapsuuden ystävät ja turva. Ja miksi tuntuu kurjalta mennä uuteen työpaikkaan tai kouluun, vaikka on itse halunnut lähteä aikoinaan vanhasta vapaaehtoisesti ja myöhemmin pakosta? Siellä sit miettii ja muistelee, millasta vanhassa oli. Tai ei niinkään millaista vanhassa oli,vaan millanen elämä silloin oli.
Muistan ku alotin aikoinaan 5 vuotta sitten Steinerissa ja kaikki oli niin uutta. Sekin loppu jo 2 vuotta sitten. Sit tapasin sen uuden ihmisen jonka luulin olevan se oikee, mut olin väärässä. Vieläkin surettaa ja itkettää sen ihmisen menetys, mutta lohduttavaa on se, että näin on parempi. En oo varmaan koskaan ollu niin huonona kuin silloin. Muistan miten paha olla on joskus ollut. 2 vuotta Kauppiksessa, se tuo mieleen vaan kaikki surulliset ajat vaikka hyviäkin aikoja oli, mutta tuntuu että enemmän ollut vain niitä huonoja. Kauppiksen aikana mä myös muutin pois kotoa, joka ei mennyt niin kuin oisin halunnut. Nyt alkanut vasta omassa kodissa menemään niinkuin haluan. Enää ei ikävöi kotiin vaan osaa jo nauttia siitä omasta rauhasta. Vaikka välillä alkaa ahistaa mennä käymään äidin luona, kun siellä ei ole mitään mun omaa niin en kyllä edelleenkään tiedä mitä tapahtuu kun äitiä ei enää ole. <3 Tärkein vaikka sitä usein osoitakkaan sille. Mut se tietää.
Inhoon kaikkia isoja muutoksia, koska silloin siirrytään nykyhetkestä tulevaan ja eilinen jää muistoihin. Joskus inhoon kävellä niitä vanhoja reittejä. Ja on ollu aikaa, milloin oli tosi tosi tosi vaikeeta. Maannut vaan sängyssä ja itkenyt. Ja silti mulla on ikävä sitä miltä silloin tuntui - sentään tuntui!
Ja miks kaikki ystävyys suhteet ei kestä ikuisesti? Miks mä olen 10 vuotiaana tehnyt veri valoja ja haaveillut yhteisestä tulevaisuudesta, kun tänään en edes moikkaa sitä ihmistä kadulla?
Ja kertonut suurimmat salaisuudet ihmiselle, joka ei enään muista nimeäni 12 vuoden jälkeen.
Ja mä inhoon Äänekoskea ja Alajärveä, ihan tosi inhoon, vaikka vielä puoli vuotta en muusta haaveillutkaan kun seuraavasta Alajärven reissusta. Ja olin jopa valmis muuttamaan sinne kun koulusta valmistun. Nyt mä haluisin matkustaa mummon luo Viitasaarelle niin, että mun ei tarviis matkustaa Äänekosken ohi. Ja miks tuntuu kurjalta tavata entinen poikaystävä sattumalta? (Toivottavasti ei tarvii) Ei siks, että olis ikävä tai että tulis ikävä, vaan siks, että se ihminen ei oo sama kun ennen. Se on kasvanut ja se on erilainen kun oli mun kanssa olessa. Se on parempi ja onnellisempi, mutta se ei ole sama. Tajunnut että en ole menettänyt siinä ihmisessä yhtään mitään. Mulla oli sen kanssa vaan paha olla.
Ja miksei musta enää tunnu samalta, kuin ensi kertaa suudellessa, ensi kertaa juopuessa, ensi kertaa tassiessa ja ensi kertaa onnellisena? Ja miksen pääse takas enää?
Ja miksi kasvan ihmisenä - tykkäsin siitä keskeneräisestäkin? Ja mikseivät kaikki ystävyydet kestä ikuisesti, ja mistä tiedän kestävätkö tämänhetkiset? Vaikka onneks ne perhoset pysyy mahassa pitkään sen uuden ihmisen kanssa. Se on mukava tunne. <3 Mut se kun ikävöi toista ja itse elää siinä tilassa, että ei tiedä haluaako se toinen musta mitään?! Taidan olla ikisinkku. Ja mieheks hommaan koiran joskus.
Muistan ku alotin aikoinaan 5 vuotta sitten Steinerissa ja kaikki oli niin uutta. Sekin loppu jo 2 vuotta sitten. Sit tapasin sen uuden ihmisen jonka luulin olevan se oikee, mut olin väärässä. Vieläkin surettaa ja itkettää sen ihmisen menetys, mutta lohduttavaa on se, että näin on parempi. En oo varmaan koskaan ollu niin huonona kuin silloin. Muistan miten paha olla on joskus ollut. 2 vuotta Kauppiksessa, se tuo mieleen vaan kaikki surulliset ajat vaikka hyviäkin aikoja oli, mutta tuntuu että enemmän ollut vain niitä huonoja. Kauppiksen aikana mä myös muutin pois kotoa, joka ei mennyt niin kuin oisin halunnut. Nyt alkanut vasta omassa kodissa menemään niinkuin haluan. Enää ei ikävöi kotiin vaan osaa jo nauttia siitä omasta rauhasta. Vaikka välillä alkaa ahistaa mennä käymään äidin luona, kun siellä ei ole mitään mun omaa niin en kyllä edelleenkään tiedä mitä tapahtuu kun äitiä ei enää ole. <3 Tärkein vaikka sitä usein osoitakkaan sille. Mut se tietää.
Inhoon kaikkia isoja muutoksia, koska silloin siirrytään nykyhetkestä tulevaan ja eilinen jää muistoihin. Joskus inhoon kävellä niitä vanhoja reittejä. Ja on ollu aikaa, milloin oli tosi tosi tosi vaikeeta. Maannut vaan sängyssä ja itkenyt. Ja silti mulla on ikävä sitä miltä silloin tuntui - sentään tuntui!
Ja miks kaikki ystävyys suhteet ei kestä ikuisesti? Miks mä olen 10 vuotiaana tehnyt veri valoja ja haaveillut yhteisestä tulevaisuudesta, kun tänään en edes moikkaa sitä ihmistä kadulla?
Ja kertonut suurimmat salaisuudet ihmiselle, joka ei enään muista nimeäni 12 vuoden jälkeen.
Ja mä inhoon Äänekoskea ja Alajärveä, ihan tosi inhoon, vaikka vielä puoli vuotta en muusta haaveillutkaan kun seuraavasta Alajärven reissusta. Ja olin jopa valmis muuttamaan sinne kun koulusta valmistun. Nyt mä haluisin matkustaa mummon luo Viitasaarelle niin, että mun ei tarviis matkustaa Äänekosken ohi. Ja miks tuntuu kurjalta tavata entinen poikaystävä sattumalta? (Toivottavasti ei tarvii) Ei siks, että olis ikävä tai että tulis ikävä, vaan siks, että se ihminen ei oo sama kun ennen. Se on kasvanut ja se on erilainen kun oli mun kanssa olessa. Se on parempi ja onnellisempi, mutta se ei ole sama. Tajunnut että en ole menettänyt siinä ihmisessä yhtään mitään. Mulla oli sen kanssa vaan paha olla.
Ja miksei musta enää tunnu samalta, kuin ensi kertaa suudellessa, ensi kertaa juopuessa, ensi kertaa tassiessa ja ensi kertaa onnellisena? Ja miksen pääse takas enää?
Ja miksi kasvan ihmisenä - tykkäsin siitä keskeneräisestäkin? Ja mikseivät kaikki ystävyydet kestä ikuisesti, ja mistä tiedän kestävätkö tämänhetkiset? Vaikka onneks ne perhoset pysyy mahassa pitkään sen uuden ihmisen kanssa. Se on mukava tunne. <3 Mut se kun ikävöi toista ja itse elää siinä tilassa, että ei tiedä haluaako se toinen musta mitään?! Taidan olla ikisinkku. Ja mieheks hommaan koiran joskus.
[Ei aihetta]Sunnuntai 09.07.2006 21:23
Tänää heitin sit sen talviturkin pois ja vesi oli KYLMÄÄ :/
Eikä purru kala varpaasta tai iilimato käyny kimppuun ;D
Eikä purru kala varpaasta tai iilimato käyny kimppuun ;D
Asioita joita voi oppia vain pieniltä pojilta...Keskiviikko 05.07.2006 01:15
- Tupla leveässä
vesisängyssä on tarpeeksi
vettä peittämään 100m2
asunnon lattiat 8 cm
paksuudelta.
- Jos pölyvillakoiriin
suihkuttaa runsaasti
hiuslakkaa ja
niiden yli luistelee
rullaluistimilla ne voivat
kipinöidä ja syttyä.
-. Hammastahnatuubin
sisältö on yli 5 metriä.
- Yhden kolmevuotiaan pojan
ääni on voimakkaampi kuin
200:n aikuisen yhteensä,
kun testipaikkana on täysi
ravintola.
- Kun kiinnität koiran
talutushihnan
kattotuulettimeen, ei
moottori
jaksa pyörittää 15 kiloista
poikaa joka on pukeutunut
Batman
yöpukuun ja pyyhkeestä
tehtyyn viittaan. Kuitenkin
sama moottori on riittävän
voimakas levittääkseen
maalin tasaisesti kaikille
neljälle seinälle
6x5metrisessä huoneessa,
kun talutushihnaan
kiinnitetään maalipurkki.
-. Ikkunat, edes
kolmikerroksiset, eivät
pysäytä
kattotuulettimen lyömää
golfpalloa.
-. Kun kuulet vessasta
vetämisäänen sekä sanan
"Oho", on jo liian
myöhäistä.
-. Jarruneste sekoitettuna
Kloriittiin tuottaa savua.
Paljon.
- Kuusivuotias poika saa
tulen aikaan tuluksilla
vaikka 36-vuotias
mies väittää sen onnistuvan
vain elokuvissa.
-. Tietynmuotoiset
Lego-palikat kulkevat
helposti
neljävuotiaan pojan
ruuansulatuskanavan läpi.
- Pikaliima on ikuista.
- Jätesäkistä ei saa
toimivaa laskuvarjoa.
-Marmorikuulat
bensatankissa pitävät kovaa
ääntä
ajon aikana.
- EI, sinä et halua tietää
mistä se haju tulee.
- Katso aina uuniin ennen
kuin laitat sen päälle.
Muovilelut eivät pidä
uuneista.
- Palokunta saapuu
keskimäärin 12 minuutissa.
- Pyykikoneen nopeinkaan
linkous ei pyörrytä
kastematoja.
Kuitenkin sama nopeus
pyöryttää kissaa.
- 80% miehistä jotkä
lukevat tämän kokeilevat
sekoittaa
jarrunestettä ja
Kloriittia.
vesisängyssä on tarpeeksi
vettä peittämään 100m2
asunnon lattiat 8 cm
paksuudelta.
- Jos pölyvillakoiriin
suihkuttaa runsaasti
hiuslakkaa ja
niiden yli luistelee
rullaluistimilla ne voivat
kipinöidä ja syttyä.
-. Hammastahnatuubin
sisältö on yli 5 metriä.
- Yhden kolmevuotiaan pojan
ääni on voimakkaampi kuin
200:n aikuisen yhteensä,
kun testipaikkana on täysi
ravintola.
- Kun kiinnität koiran
talutushihnan
kattotuulettimeen, ei
moottori
jaksa pyörittää 15 kiloista
poikaa joka on pukeutunut
Batman
yöpukuun ja pyyhkeestä
tehtyyn viittaan. Kuitenkin
sama moottori on riittävän
voimakas levittääkseen
maalin tasaisesti kaikille
neljälle seinälle
6x5metrisessä huoneessa,
kun talutushihnaan
kiinnitetään maalipurkki.
-. Ikkunat, edes
kolmikerroksiset, eivät
pysäytä
kattotuulettimen lyömää
golfpalloa.
-. Kun kuulet vessasta
vetämisäänen sekä sanan
"Oho", on jo liian
myöhäistä.
-. Jarruneste sekoitettuna
Kloriittiin tuottaa savua.
Paljon.
- Kuusivuotias poika saa
tulen aikaan tuluksilla
vaikka 36-vuotias
mies väittää sen onnistuvan
vain elokuvissa.
-. Tietynmuotoiset
Lego-palikat kulkevat
helposti
neljävuotiaan pojan
ruuansulatuskanavan läpi.
- Pikaliima on ikuista.
- Jätesäkistä ei saa
toimivaa laskuvarjoa.
-Marmorikuulat
bensatankissa pitävät kovaa
ääntä
ajon aikana.
- EI, sinä et halua tietää
mistä se haju tulee.
- Katso aina uuniin ennen
kuin laitat sen päälle.
Muovilelut eivät pidä
uuneista.
- Palokunta saapuu
keskimäärin 12 minuutissa.
- Pyykikoneen nopeinkaan
linkous ei pyörrytä
kastematoja.
Kuitenkin sama nopeus
pyöryttää kissaa.
- 80% miehistä jotkä
lukevat tämän kokeilevat
sekoittaa
jarrunestettä ja
Kloriittia.
[Ei aihetta]Tiistai 04.07.2006 19:06
MÄ SAAN TÄNÄÄN UUDEN SOHVAN JA PYÖRÄN <333