IRC-Galleria

Maalta mä kaupunkiin
unesta haaveisiin
sateesta aurinkoon
polun mä hävitin
kaiken puolivälissä

Kohta se lakki päähän saadaan
ja päästään juhlimaan
Silloin on onni myötä
ja hymy huulilla korvia myöten

Väsyneet jalat mua kotiin kantaa
kun mieli tekis mennä nukkumaa
arvet olalla verta vuotaa
ja minä tyhjää ilmaa pihalle huokaan
kylmä keli varpaita nipisti
ja tajusin olevani vain joku saakutin turisti

Katselen sitä tähtitaivasta
josta minä unelmoin laivassa
tuhansia valopilkkuja mustalla
voitko jo uskaltaa nukkua?

Ehkä kukaan mua ei tunne
ei kaipaa jos täältä häviän
kasvatan siivet ja lennän muualle
lentää lämpimään ja viileään
ristiaallokkoon selviämään

Kohta me sateessa ravataan
huivia heilutellaan ja ilmaan huudetaan
Ehkä kaipuusta ja kivusta
tai maailman menosta

Jos meitä nuoria kuunnellaan
sanat väärennetään
ja mediaan levitetään
Sitten ehkä viisaana sanomme
olisimmepa ottaneet oppimme

Vettä sataa
se maalaa kadut tunteillaan
Aina se sama taivas itkeä saa
ja muut samalla siinä kastella vaan
Ei aina sittä ehdi muistaa
et sateenvarjo suojaa antaa
Kun viime hetkellä sen löydät
ja silloin jo aurinko paistaa

Musaa mun korviin kantautuu
se tanssijalkaa kovasti kaipaa
Miksi aina tekisi mieli tanssia
musasta nauttia ja muuten vain irrotella?

En haluaisi yksin tätä kivistä tietä kulkea
ilman muiden tärkeää tukea.
Yksin rämpiä syvissä vesissä
ja vaattensa kastella, tyhjän takia.
Muista että kyllä sä pärjäät
kunhan asenne on oikea
samoin päämäärä.
Sut on tehty tulesta ja kivestä
eikä mikään sua estä sitä tekemästä.
Nauti siis elämästä.

Ilo pintaan pulppusi,
vesilähteen tavoin läikytteli
Kotkan lailla liihoitteli
ja lopuksi lähenteli