IRC-Galleria

9680g / 73,5cm

Kosti 6kk 9360g/71,5cm

8685g/69,7cm

Kosti 4kk
8045g
68cm

3kk 7090g/65,3cm

paino 5985g
pituus 59,4cm
py 40,8cm

Poika syntyi 28.06.2013 klo 05.16 rv 39+3
4365g, 53,5cm ja 9/9 pistettä.

Elikkäs tosiaan mentiin Kanta-Hämeen keskussairaalaan kasvukontrolliin maanantaina 24.6 sekä mahdolliseen synnytyksen käynnistykseen, mikäli kohdunsuun tilanne olisi yhtään kypsynyt. Lääkäri sai lapsen kokoarvioksi 4kg ja totesi ballonki-laajennuksen olevan mahdollista, sillä kohdunsuu oli kuin olikin sormelle auki. Ballonki asennettiin paikoilleen ja minut lähetettiin osastolle seurattavaksi ja yöksi.
Ballonki sai aikaan supistuksia jopa 4min välein, ja parhain ne oli ottaa vastaan keinutuolissa. Ei siis kuitenkaan niin kivuliaita etteikö niiden kanssa olisi pärjännyt. Yönkin sain nukuttua suhteellisen hyvin.
Seuraavana päivänä lääkäri poisti ballongin ja kertoi kohdunsuun olevan 3cm auki, mutta vauvan pää oli liian korkealla. Siirryin lounaan jälkeen synnytyssaliin oksitosiinitipalle, jonka tarkotuksena oli saada vauvaa laskeutumaan alemmas. Seitsämän tunnin päästä tulin pois salista, kun edes siitä ei niin kipeitä supistuksia tullut etteikö keinutuoli olisi auttanut. Yön nukuin taas hyvin.
Keskiviikkona asennettiin isompi ballonki paikoilleen eikä se tuntunut enää niin häiritsevältä kuin aikaisempi. Torstai-aamuna kuitenkin heräsin 7 aikaan kovaan supistukseen, joita alkoi tulemaan 6-7min välein. Kolmen tunnin päästä ballonki taas poistettiin ja kohdunsuun tilanne 4cm auki, 2cm kanavaa ja pää paremmin tarjolla. Painoarvio ultran mukaan edelleen 4kg. Supistukset jatkuivat itsestään ja keinutuoli ei tuntunut enää hyvältä, yritin nojata seinää vasten aina supistuksen tullessa. Klo 11 pyysin ensimmäistä kivunlievitystä ja sain jotain olkapäähän rokotteen tapaisesti. Siitä meni kuitenkin pää aivan pyörälle, päässä heitti eikä tuntunut enää hyvältä ollenkaan. Soitin hälytyskelloa kesken ruokailun kun olo ei mennyt ohi. Minut kärrättiin sängyllä takaisin huoneeseeni. Pää alkoi selvitä, mutta kivut jatkuivat. Klo 17 siirryttiin synnytyssaliin, jotta kivunlievitys saataisiin kohdilleen. Osastolla kun ei ollut ”väkevämpiä” tarjolla. Ulkona jylläsi ukonilma ja sähköt menivät klo 18.17. Tämän jälkeen en tiedä kuinka usein supistuksia tuli, koska salin kello pysähtyi tuohon aikaan. Pärjäsin kuitenkin kivun kanssa, kun liikuin koko ajan ja pysähdyin aina ilokaasulle kun supistus tuli. Siitä sai hyvän pöhnän, mutta varsinaisesti kipua se ei vienyt pois. Se auttoi kuitenkin keskittymään hengittämiseen ja todella siitä sai ilmaset kännit aina uudelleen ja uudelleen. Seuraava kivunlievitys oli kohdunkaulan puudutus ja se vei kyllä kivut suhteellisen hyvin pois, mutta kuitenkin tunsin supistuksen. Klo 21 meni lapsivedet. Makasin sängyssä käyrillä koko ajan, kivut yltyivät. Oksensin jossain kohti. Kohdunkaulan puudutus uusittiin, mutta nyt siitä ei irronnut enää helpotusta. Epiduraali tilattiin, sen laittaminen epäonnistui ekalla yrittämällä ja se myöskin sattui selkään. Siitä sain kyllä avun ja pääsin hetkeksi jopa torkahtamaan. Omat supistukset ei kuulemma riittäneet, niin oksitosiini laitettiin taas tippumaan suoneen. Kuume alkoi sahailemaan, antibioottia suoneen. Selkäkivut yltyivät, toinen jalka oli puuduksissa. Yritin vaihtaa asentoa, mikään ei tuntunut enää hyvältä. Epiduraalia lisättiin. Vapisin, mahaan ja selkään sattui jatkuvasti. Oksensin taas. Kolmoisantibiootti kokeiluun, yhdestä olo parani hetkeksi, mutta sitten vapina ja kivut taas alkoivat. Selkään sattui, supistuksia tuli jatkuvalla syötöllä, mutta paikat olivat vain pehmenneet. Oksensin jo sappinestettä. Lääkäri päätti vihdoin, että kohtuinfektion vuoksi leikataan. Isä ei saa tulla mukaan.
Leikkaussalissa 4-5 lääkäriä/hoitajaa alko sitte heti hommiin, kun porukka vaan saatiin kasaan. Jälleen käskettiin leikkiä vihasta kissaa, jotta saisivat puudutuksen selkään oikeeseen kohtaan. En päässyt itse edes liikuttelemaan kroppaani kun se ei totellut, maha ja selkä olivat niiiin kovien kipujen koetuksella, vaikeroin kovaan ääneen vaan ”auuu auuu auuuh”. Spinaali ei vaikuttanut, epiduraalia ilmeisesti lisättiin ja sitten vaikutus alkoi tuntumaan pikkuhiljaa jaloissa, lämpö rupesi ottamaan valtaa. Mahaan sattui kauan, koko ajan kyseltiin sattuuko vielä, entä vielä. Sitten mua pisteltiin mahaan ilmeisesti jollain neulalla ja kysyttiin tuntuuko vielä tämä, entäs täällä. Viimeiset tunnot oli vasta häviämässä, kun lääkäri alkoi jo leikkaamaan. Tärisin vieläkin, niin kuin edellisessäkin leikkauksessa.
Kaasunaamariin hengittelin koko ajan ja vatsaa alettiin penkoo. Ei sattunu varsinaisesti, mutta tuntu tosi ilkeeltä ja jatkoin vaikerointia samalla kun yritin valmistella itteeni vauvan syntymään. Sain kysyttyä, tuleeko leikkaus samaan kohtaan kuin viimeksi.
Hieman ylempää leikkasivat, vanhasta leikkauksesta oli kiinnikkeitä, jotka vaikeuttivat leikkauksen kulkua. Vauva oli iso, napanuora kahdesti kaulan ympärillä ja kerran hartioiden. Avotarjonnan ja ison koon vuoksi hän ei ollut mahtunut laskeutumaan, joten leikkaus olikin ainoa vaihtoehto. No jahka se sieltä saatiin ulos, kuulu siskoaan hennompi rääkäsy moneen kertaan ja joku sanoikin ”oho, onpas iso”. Vauvaa näytettiin mulle ja sen jälkeen sitä lähettiin viemään isänsä luo synnytyssaliin. Mua ommeltiin kuosiin pitkään, tai siltä se ainakin tuntu. Olo oli hyvin rento ja kaikki kivut poissa. Pääsin mieheni luo synnytyssaliin ja kysyin missä vauva on kun en nähnytkään sitä isänsä sylissä (viety teholle). Otin vettä pienen hörpyn ja oksensin. Sit mut vietiin heräämöön tarkkailtavaks ja olo oli vihdoin niin hyvä, että nukahdin.

Niin minusta tuli toistamiseen äiti :)