IRC-Galleria

keikka tänään! pelottaa vitusti! kiitos!

eka keikka on kohta, jo käsin kosketeltavissa. minulla pyörii ajatukset positiivisesta negatiiviseen, joskus olen lopettamassa, joskus taas täysillä mukana. sekava olotila niinkauan kun keikka on ohi, sitten se helpottaa ja aletaan työstään uusia biisejä. jännittää vaan niin pirusti.

Riikka onneksi on samalla aaltopituudella kuin minä, hän se tuntee minut, eikä kenenkäään muun tarvitse minua tuntea. elämä pilalla, itsemurha, nouuuuu.

sekosin ja tässä tulos, oloni vain pahenee. taivas vai helvetti, helvettiin joudun kun vain osaisin päästää irti lopullisesti, silloin aika pysähtyy, voin taas aloittaa alusta. voisin olla vaikka perhonen jonka siivet eivät jaksaneet kantaa ja kuolen taas. mikään ei merkitse mitään, mikään ei tunnu miltään. mutta olen pelkuri kun en osaa luovuttaa vaan elän edelleen sekaisin olevan pääni kanssa. vai olenko sittenkään sekaisin, koska tiedostan itselleni että olen sekaisin tai sitten maailma on sekaisin koko maailman kaikkeus on sekaisin. sekaisin sekaisista ajatuksista.

tänään mulle kerrottiin ennustus elämääni koskien. en tiedä olisiko siitä pitänyt järkyttyä, mutta asiaa pahentaa se että henkilö joka minulle latelee ennustuksiaan, osuu aina oikeaan. eli saan kumppanikseni rock tyypin ja myös oma tyyli pysyy todella rokahtavana. asun jyväskylässä ja vajaan viiden vuoden kuluttua saan ensimmäisen lapseni. pelottavaa. eli äijää ja lasta odotettavissa siis.

koskaan ei saa mitä haluaa. tähän päätökseen olen tullut jatkuvien epäonnistumisten myötä. ehkä vika on itsessäni, ehkä muissa. en ole varma mitä mielessäni liikkuu, olen suhteellisen tasapainoinen verrattuna tähän hetkiseen mielentilaani, voi tyttö rukka on päästänsä sekaisin tai en sitäkään. kun tätä tunnetta ei voi kuvailla sanoin, ehkä se tulee esille sosiaalisissa tilanteissa tai sitten jää mieleäni kaivertamaan ja purkautuessaan aiheuttaa valtavaa tuhoa. ehkä olen ihastunut, mutta aina vain niihin vääriin ihmisiin. he ovat varattuja perkaleet, mutta tyydyn siis katselemaan, onhan sekin jo jotain. parempi kuin ei mitään, silti mieli suruinen. tavallaan haluaisin perua sanani, mutta en vaan voi, pakkomielle asioihin joita ei voi saada ja alkava hulluus.

eli eilen oli todella mieleenpainuva päivä, eka kerta oikeassa levytysstudiossa ja sain omat taustalauluni purkkiin, siis excalionin kanssa siellä olin. pojat olivat aivan ihania.<3 sulauduin hyvin joukkoon ja oli todella mahtavaa tutustua paremmin näihin ihaniin herroihin ja jututkin olivat tyhmän hauskoja aivan pakko oli nauraa, sillä jokainen heistä oli aivan upea persoona, kaipaan teitä. huoh, eli minun urakka on ohi nyt, omaa keikkaa odotan vain innolla, pari viikkoa tasan. mutta kiitos suloisuudet, teidän kanssa oli ilo työskennellä ja autotunen myös. ette kuitenkaan tätä ymmärrä lukea, mutta sen minä arvasin kun käyttäydytte täällä galleriassakin niin HIENOSTI. hullu meininki. ja nämä vitsit ymmärtää vain pojat.

tämä on hyvinkin kummallista, sillä en pidä lapsista enkä kissoista mutta silti nämä kaksi ryhmää palvoo minua kuin kuuta nousevaa. töissä olin ja perheen lapset tappelivat minusta kun olin niin ihana, niin sanoi perheen pieni poika, ja koko päivän pieni musta kissa seurasi minua joka paikkaan jopa vessaan. olen hyvin hämmästynyt suosiostani.

töitä, treenejä, keikka, studio toisen päntin kanssa, ja sama taas uudestaan. olen saanut siivet alleni, vittu mä lennän, vaikka tätä hetkeä en ois kuvitellut. ainiin ja koulu unohtui listasta. on mieletön kiire, ei ehdi mitään edes ajattelemaan, mutta laulun avulla saatte selville ajatuksiani tästä kaikesta. juhannuksena olen ekaa kertaa "vapaa" lähtemään johonkin, eli sillon vois ehkä yhden oluen juoda, sillä nyt on todella kiire ja onneksi on alkoholi ja rööki jäänyt todellakin vähemmälle. minustahan tulee jopa ihminen. buujea.

suosittelen sitä kaikille, kiitos.