Mä pidän ihan oikeesti meidän mäykystä Onnista. Suorastaan rakastan sitä niin kuin nyt ihminen voi eläintä rakastaa. Melkein aina. Mutta tänä aamuna se karvaturri ei ollut suurin suosikkini halutessaan hieman ennen kuutta pihalle. Mä ymmärrän, et kusettaa, mut voisko sitä opetella sittenkin pidättelemään hieman pidempään.
Vai oliko se vaan se kuuluisa sisäinen kello. Meinaan Onnissa. Että tähän aikaan on ollut tapana nousta. Ja olisi syytä nousta tänäänkin huolimatta siitä, että on lauantai. Vai oliko se kosto sitä, että unohdin Onnin eilen illalla liki tunniksi yksin pimeään????t llaan sitten pystyssä.
No nyt ollaan sitten pystyssä ja melkei hereillä. Ei sinällään paha, sillä työpöydälle jäi eilen illalla pelkoinen nippu perkaamattomia paperikasoja. Nitä on hyvä rauha käydä lävitse parin kolmen seuraavan tunnin aikana. Ennenkuin vilinä käynnistyy.
Tälle päivälle on muutenkin suunniteltu ja siirtynyt mittava määrä hommia. Siivotaan lauantaina, tehdään porukalla pihatöitä lauantaina, haetaan puruja elukoille lauantaina, haetaan viljaa ja herneitä elukoille lauantaina, käydään kaupassa lauanataina, saunotaan lauantaina, katsotan Valo lauantaina...
Pitäisköhän mun herättää muutkin jo nyt että tuo kaikki saadaan tehdyksi.
Nukkukoot nyt kun saavat kerrankin.
P.S.
Piti pistää tää jo aiemmkin aamulla mutta yhteys palvelimeen katkesi. Muut sivustot toimivat kyllä kunnolla. Missäköhän vika????
Uusimmat blogimerkinnät
- Aika siirtyä 14.04.
- Vuoden viivytystaistelu 08.04.
- Narsistin itkuvirsi 06.04.
- Maalaa munasi ja voita 24.03.
- Se on täytetty 21.03.
- Missasin Annan 07.03.
- Elämäni kotiherrana I 05.03.
- Nimiä keräten 19.01.
- Sydän on puhdas vain tuntemalla 01.01.
- Valkoinen joulu 25.12.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2008 (9)
- ▶ 2007 (104)
-
▼
2006 (234)
- ▶ joulukuu 2006 (24)
- ▶ marraskuu 2006 (25)
- ▶ lokakuu 2006 (19)
- ▶ syyskuu 2006 (33)
- ▶ elokuu 2006 (29)
- ▶ heinäkuu 2006 (29)
- ▶ kesäkuu 2006 (16)
- ▶ toukokuu 2006 (30)
- ▶ huhtikuu 2006 (29)