IRC-Galleria

Meillä on ollut monella tapaa valkoinen joulu.

Visuaalisesti se selittyy ennenkaikkea juuri jouluksi sataneella lievällä lumikerroksella. Ei sitä korkeussuuntaan montyaa senttiä ollut mutta pituussuuntaan silmänkantamattomiin. Kun puihinkin vielä aatonaaton kostean pakkasen myötä kehittyi ihana huurapeite niin täällä Käärmelahdessa oli todella kaunista.

On jouluyö ja lumihuntuun pukeutunut maa
Kun yhtä puhdas itse olla voisin
Se ajatukset joulun tuntuun virittymään saa
Kuin harras sävel sisälläni soisi

Nyt tuosta lumesta tosin ei oole kuin purot ja lätäköt jäljellä, jouluyön myräkkä sulatti niin huurat kuin hiutaleetkin.

Sisäisemmin valkea joulu koostuu hieman useammasta seikasta.

On jouluyö, sen syvä rauha leijuu sisimpään
Kuin oisin osa suurta kaikkeutta
Vain kynttilät ja kultanauhat loistaa hämärään
Vaan mieleni on täynnä kirkkautta

Tuohon kirkkauteen on monta syytä.

Tuskaisen syksyn jälkeen perhetilanteen selkiytyminen ja rauhoituminen joulun valmisteluun ja viettoon. Vaikka suuri ikävä on edelleen mielessä ovat ajatukset kuitenkin suuntautuneet tulevaan. Kaikkia maailman asioita et voi muuttaa, kaikkia maailman lapsia et pelastaa. Mutta jäämällä mutaan makaamaan estät senkin hyvän työn johon sinusta vielä olisi.

Tärkeää on myös se, että kaikki elossa olevat lapsemme ovat kokoontuneet jouluksi Käärmelahteen. Johan tässä olikin useampi joulu jolloin emme olleet koossa koko sillä joukolla joka henkisesti perheestämme elossa vielä on.

Toki mukana joulussamme ovat myös muistoissa ja mielikuvissa perheestämme poistuneet. Omassa mielessäni päälimmäisenä Isoisä ja Mikko. Ensinmainittu jo arpeutuneena kauniina muistona, jälkimmäinen vielä hieman vuotavana avoimena haavana. Jonka senkin parantuminen on päässyt käyntiin. Huolimatta siitä, että jokin tilanne vielä repiikin ruven auki.

Isoäitikin oli joukossamme viitisen tuntia joskin on todettava, että loppuajasta hieman hämmentävänä. Kun voimat ovat vähissä ei rankka juhliminen oikein sovi yli kasikymppisele mammalle. Uupumus iski niin että paluukyyti jouduttiin järjestämään invataksin sijaan ambulanssilla.

Olenhan minä jo useamman joulun ajatellut, että kyllä tämä nyt todennäköisesti oli viimeinen joulu jona Isoäiti jaksaa aattoa Käärmlahdessa viettää. Tänä vuonna tuo ajatus oli taas mielessä ja hankalasta tilanteesta ja pienestä mielipahasta huolimatta olin iloinen, että hän jaksoi tulla.

On jouluyö, sen syvä rauha leijuu sisimpään
Kuin oisin osa suurta kaikkeutta

Minun kaikkeuteni on Rakas Vaimo. Vaikka sen yritän sanoilla ja teoilla tunnustaa arkenakin niin juhla herkistää mielen vielä syvemmin. Eikä tuota tunnetta pysty sanoiksi pukemaan vaikka sana kohtuullisesti hallussa onkin. Ehkä tämä vuosi haasteineen ja vastoinkäymisineen on vielä vahvistanut tätä tunnetta. Kun on aikuisten maailmassa ollut kovin kaksin näiden perheen haasteiden edessä niin tämä side on osoittanut merkityksensä.

Tuon rakkauden tunteen synnyttämä rauha todellakin leijui sisimpääni.

Juuri ennen kuin nukahdin.