IRC-Galleria

Kesän riemut alkavat olla nyt oikeasti käsillä. Eilen oli ensimmäinen ruohikonleikkuupäivä. Mittasin muuten huvikseni askelmittarilla. Pieni pääpihan nurmikonleikkuukierros on noin kaksi kilometriä. Jos tältä pohjalta laskisi kaikki (periaatteessa) ajettavat nurmikot, matkaa tulisi varmaankin 7-8 kilometriä. Suuren talon myötä tulee vaivaa kaikenlaista.

Myös kesän kitkemiskausi on päässyt käyntiin. Kipeän polveni vuoksi olen ottanut käyttöön kitkemistavan a'la Hariton Tuukkanen. Eli patjalla maaten. Oikein oiva laiskan miehen kitkemisasento. Vain kaksi ongelmaa ilmeni. Auringonpaisteen lämmössä tuppasi nukahtamaan työpaikalle. Ja Onnista oli aivan ihanaa tulla nuolemaan naamaa ja korvantauksia. Mutta nämä haittatekijät huomioidenkin homma oli ihan mukavaa.

Yksi Kääpiö oli taas pelissä. Tällä kertaa vieraspeli Kouvolassa. Tappio tuli mutta kunniakkaan taistelun jälkeen. Sudet veivät pisteet 2-0 voitollaan, mutta elokuussa Savonlinnassa on kuulemma toinen komento. Näin Kääpiö lupaili.

On muuten ilo nähdä, miten hän on päässyt mukaan joukkueeseen. Pelimatkoilta tulee kotiin selvästi hommasta nauttiva ja pitävä typsy. Nytkin oli ollut hauskaa etenkin M:n kanssa. Ja muidenkin.
Kiva näin.

Ja päivän päätteksi Rakkaan Vaimon ja Onnin kanssa vielä kävelylle. Menomatka kääntymiskivelle sujui ihanassa ilta-auringon kajossa. Mutta käännös muutti kaiken. Ainakin ilman suhteen. Takaaltamme oli noussut mustat pilvet joita kohti lähdimme taapertamaan. Ja puolen kilometrin jälkeen olimmekin jo reippaan sadekuuron keskellä. Ja pian märkiä kuin uitetut rotat. Piti oikein pariin otteeseen pyytää RV:a kertomaan minule, kuinka hauskaa tämä kävely on.

Kun tuppasi itseltä välillä unohtumaan

Kävelyn jälkeen kaksistaan saunaan, saunan jälkeen yksi pilsneri kurkkuun ja sänkyyn lukemaan lehtiä ja kirjaa.

Kylä elämä sittenkin on ihanaa.