IRC-Galleria

Katseltiin pyhänä neljän vanhimman lapsen kanssa uusintana tullut Oskari ja sen äiti. Osa lapsista kun tuntee Oskarin, kaikki sen Äidin. Harvoin on tuola porukalla katsottu jotakin keskusteluohjelmaa niin intensivisesti kuin tuota Inhimillistä tekijää.

Oskarin valinta vaikutti lapsiin. Miten, sitä en osaa sanoa, mutta huomasin heidän pohtivan asiaa aivan oikeasti. Juttuun on palattu sunnuntain jälkeen ja saimmehan mekin siitä hyvän vertauskohdan kun kolme suurinta toi eilen välikausitodistukset kotiin. Näissä lapuissa oli sekä voittoja että tappioita. Valitettavasti vaan ei aivan tasaisesti jakautuneita kolmen lapsen kesken. Toisilla enemmän voittoja, toisilla tappioita. Mutta yhtään sotaa ei vielä olla hävitty, vain muutamia yksittäisiä taisteluja.

Oskarin tarinaa käytettiin hyväksi etenkin Jussin kanssa käydyssä keskustelussa. Keskustelussa siitä, mitä hän elämältään haluaa. Millaisena hän näkee elämänsä kahdenkymmenen vuoden päässä. Millaisessa työssä hän itsensä näkee, millaisen perheen hän näkee ympärillään, missä hän asuu, millä hän ajaa. Ylipäätään: oletko onnellinen elämässäsi kahdenkymmenen vuoden kuluttua.

Tässä suhteessa Oskarin tarina on vahva näyttö siitä, että sitoutuminen kannattaa. Lastenkaan ei ollut vaikea huomata, miten onnellinen ja iloinen Oskari oli oman valintansa kanssa. Huomaamatta ei varmastikaan jäänyt myöskään Oskarin ja Kaijan suhde.

Vaikka itse olenkin tuollainen Oskarin "halveksuma" ateisti en voi kuin iloita Ystävieni pojan elämänvalinnasta. Kun näkee miten sinut Oskari on ratkaisunsa kanssa, ei voi antaa sen häiritä, että mies uskoo johonkin sellaiseen mihin minä en voi uskoa.

Noin ihmisen on elettävä. Täysillä sille mihin uskoo. Vaikka se sitten olisikin vasten valtavirtaa kulkemista. Lohet uivat vastavirtaan, mateet möyrivät mudassa. Toivoisin lasteni olevan lohia, mutta jos heistä joku mateeksi ryhtyy, en toki häntäkään vieroksu.

Jos tämä kalavertaus tähän sopii.

Niitähän raamattukin on pullollaan.