IRC-Galleria

Eikös ne ole juuri lihakset, jotka kropassa särkevät? Luut ei särkyä juuri tunne, läskit vielä vähemmän. Siis ne ovat lihaksia. Jotka minun kropassani juuri nyt ovat helvetin kipeitä.

Onneksi en ole hevonen. Jos olisin, olisin nyt kuollut hevonen. Ja matkalla makkratehtaalle. On meinaan vasen takajalka sellaisessa kunnossa, että eläinlääkäri määräisi kyllä kuulan kalloon. Mutta kannattaa olla ihminen. Ja kärsiä.

Kaiken taustalla on Riihiranta-projekti. Purkutyöt jatkuivat eilen, vuorossa oli välikaton purku. Joka oli melkoisen likaista touhua. Mutta 2/3 katosta saatiin purettua. Kunnes tuli rakenteellinen este. Jota emme vielä uskaltaneet purkaa. Pitää kysyä viisaammilta neuvoa. Ennenkuin uskaltaa tuon rakenteen kimppuun käydä.

Mutta takan kimppuun käytiin. Piti poistaa pinnasta kaakeliuuninkäännökset, mutta kun alta paljastui varsinainen harakanpesä, niin vastaava mestari antoi käskyn; purkuun koko takka. Ja niinpä takan ja sen vieressä jököttäneen tiiliseinän pätkän kimpussa heilui pian kahdeksan ihmistä moskien, rautakankien, piikkien, purkurautojen ja lapioiden kera. Ja siirtyihän takka mäelle. Ehjät tiilet odottamaan grillin muurausta, moska täyttämään poliisien aikoinaan kaivamaa ruumiinetsintäkuoppaa. Hyötykäyttöön siis koko harakanpesä.

Eilisen päivän liki viiden tunnin työrupeama todista taas kerran asian, joka joskus jää mainitsematta. On meillä hieno lapsiporukka. Kun sile päälle sattuu. Kotoa lähdettäessä oli vielä muutama soraääni, mutta työn melskeessä kaikki hikoilivat ihan oikeasti. Etenkin, kun saivat purkaa, rikkoa ja hajoittaa. Mutta myös poiskuljetus, laudoista naulijen repimiset, rakennussiívoukset ynnä muut tytö sujuivat hyvin.

Olen ylpeä tästä joukosta.