IRC-Galleria

Tehtiin laaturetki. Ihan oikeasti. Vaikka hieman sairaita oltiinkin. Rakas Vaimo aivan tautisen sairas, minäkin köhin hieman, Sansku ja Janna suhteellisen terveitä. Paitsi ehkä Särkänniemen jälkeen.

Sunnuntaina kun saatiin kaksi pienintä poikaa Sporttileirille Tanhuvaaraan, suurin poika tädille ja Tilli Muksumäkeen niin ei muuta kuin baanalle ja nokka kohti Tamperetta.

Oni ei oikein pitkän tauon jälkeen dikannut automatkailua, kiljui kuin syötävä. Ja kun häkkinsä oli nostettu takapenkille pois tavaratilasta, niin kiljuminen kuului oikein hyvin. Mutta kyllä se välillä sentään jyrsi luutaan, nuoli kopin seiniä, nukkui ja oli hiljaakin. Ainakin jokusen kilometrin. Joten pästiin viiden pysähdyksen taktiikalla Tampereelle.

Ja ei kun hotelli Tammeriin majoittumaan. Jonka jälkeen kaupunglle etsimään avointa ruokakauppaa iltapalan ja herkkujen hankkimista varten. Sunnuntai iltaisin ainakin meillä täällä Savonlinnassa näin kesäaikaan monet ruokakaupat ovat auki aina kello 21 saakka. Mtta ei Tampereella. Kaikki ruokakaupat keskustassa, jopa Lidl, olivat sulkeneet jo kuuden aikaan. Mitenköhän suomalaiset kauppaketjut olivat saaneet Lidlinkin suostumaan tällaiseen käytäntöön. Onneksi lopulta hotellin respan suosiollisella avustuksella löytyi avoin Siwa. Kannaltamme onni, että edes yksi kauppa oli livennyt aukiolokartellista.

Illan mössöjen hankkimisen jälkeen ajattelimme syödä ihan ikeaa ruokaa. Joten ei muuta kuin Tammerin ravintolaan. Suljettu. No sitten Tammerin terassille. Suljettu. Tässä vaiheessa Rakas Vaimo jo luovutti ja palasi tautivuoteelle, mutta minä tyttöjen kanssa lähdin läheiseen Vahan Finlaysonin tiloihin rakennettuun viihdekeskukseen etsimään ruokapaikkoja. Joita kiinteistösäs mainoksen mukaan oli kuusi kappaletta. Joista viisi suljettuja. Viimeisenä oljenkortena Bella Rooma jossa siinäkin keittiö oli juuri sulkeutumassa, "mutta jo oikein nopeita olette niin kyllä ehditte". Ja mehän oltiin.

Kylläisinä takaisin hotellille telkkua tuijotaaan ja jälkiruokaherkkuja napsimaan. Ja lopulta lopen uupuneina sänkyyn. Kuumassa hotellihuoneessa oli jätettävä ikkuna auki ja ikkunan alla oli Tampereen keskuspaloasema. Josta lähtee ambulansseja puolen tunnin välein. Vaikka Onni onkin tottunut autoihin niin pillit päällä lähtevä ambulanssi li hänelle kummajainen, jota piti tervehtiä haukunnalla. Lopulta telkesimme Onnin suihkuhuoneeseen, mutta ambulanssin ääni kuului sinnekin. Arvatkaapa vain, millaisne kaikupohjan suihkuhuone tarjoaa koiran haukunnalle.

Kahden aikoihin siirryimmekin Onnin kanssa nukkumaan lähipuistoon Transitin etupenkille. Minäkin nukuin hieman, Onni kuorsasi kuuluvasti apumiehen penkillä. Kuluihan se yö näinkin hotellin aamupalaan saakka joloin jätin koiran yksikseen autoon ja paknin tunniksi aamupalalle. Ja sitten taas Onni mukaan ja hotelihuoneeseen herättämään muut aamupalalle.

Pirteänä ja hyvin levänneenä toisen aamupalan jälkeen suihkuun, rakkaat naiset autoon ja sunta kohti Särkänniemen porttia vapauttamaan tytöt kesämatkamme tärkeimpään osuuteen. Ja me RV:n ja Onnin kanssa käänsimme auton nokan kohti Suodenniemeä appiukon nykyistä asuinpaikkaa tarkastamaan.