IRC-Galleria

On ollut paskat päivät, kaikenlaista moskaa on satanut niskaan oikein kunnolla. Ei ulkopuolelta vaan ihan omasta perheestä. Osalla lapsista on todella vaikeaa eikä tämä nyt liity millään tapaa tuohon edelliseen päiväkirjaan ja paskan haistatteluun. Nyt on ollut kyse ihan eri lasten ongelmista. Ja eri kokoluokankin.

Välillä usko kaiken järjestymiseen kärsii pieniä kolauksia. Tulee hetkiä, jolloin ihan aikuisten oikeesti miettii, että mistä otan vielä sen yhden voimajyvän jolla jaksan taas tämän karikon ylitse. Vielä se on aina jostain löytynyt, toivottavasti jatkossakin.

Voimajyvien on vaan oltava melko suuria kun kyse ei ole pelkästään oman itsensä kannattamisesta karikon kuohuissa vaan mukana on kannettava muutamaa lastakin.

Eilen illalla tuli ladattua jaksamista pankkiin ihan mukavasti. Loistava illallinen ja hauska seura tekevät ihmeitä. Nautimme uunilohesta ja Mateuksesta. Jopa kaksi rippikoulun kännytä tyttöä pääsivät Mateuksen makuun. Ja siitähän seurasi riemua pitkäksi illaksi.

Ruokailun jälkeen siirryimme neljään henkeen katsomaan illan elokuvaa. Koskettavaa tarinaa maailmansodan Kreikasta. Enkä mahda mitään, että etenkin elokuvan loppupuolella päässäni soi Hector. On mandoliinimiehen matka tää niin täynnä elämää...

Eilinen ilta oli hyvä henkinen tankkaus.

Toivottavasti jonain päivänä, mahdollisimman pian, pääsen tankkaamaan myös niltä lapsilta joita itse koen nyt tankkaavani.

Elämän kun pitää olla vuorovaikutusta.

Mutta jotta voi saada on jaksettava itse antaa.

Kyllä se sieltä tulee takaisin.

Oikein korkojen kanssa.

Aikanaan.