IRC-Galleria

Olen anteeksipyynnön velkaa teille arvoisat irkissä seilaavien naisten miehet. Olen jo pidempään epäillyt, että naiset kulkevat täällä etsiäkseen ideoita ja virikkeitä elämäänsä. Ja nyt se tuli todistettua. Suihkukaivoprojektini on saanut ainakin yhden naisen vaatimaan mieheltään samaa suoritusta. Kaiken lisäksi hän väittää, että homma näytti helpolta. No, saattoihan se näyttää, mutta kyllä siinä tarvittiin molempia perusmiehisiä ominaisuuksia. Eli järkeä ja voimaa. Toki homma näyttää helpolta, kun pannaan ammattimies asialle, mutta iskepä lapio, alusastia ja vesiruutta kokemattoman äijän käteen. Mitäköhän siitä syntyy?

Mutta jotain peruuttamatonta on nyt tapahtunut. Ainakin yhden miehen tulevaisuuden osalta. Näen jo sieluni silmin, miten hän seisoo kuopan reunalla lapio kädessään. Enkä minä voi kun pyytää anteeksi ja olla pahoillani siitä esimerkistä, jonka hänelle annoin.

Eikä tässä vielä kaikki. Kuten me miehet tiedämme, on nainen kylttymätön. Ei homma jää pieneen suihkulähteeseen. Pian on kaivettava kymmenen metriä kukkapenkkiä, asteltava ympyrkäisiä kiviä polkujen viereen ja sitten onkin jo vuorossa kesäkeittiön perustusten valaminen.

Olenko pervo, kun tunnustan tämän kaiken vielä olevan hauskaa. En minä niitä vain Rakkaalle Vaimolle tee vaan myös itselleni. Ja niin kehittyy Käärmelahden interiööri.

Lupailin eilen käydä Rakkaan Vaimon kimppuun. Tai siis lähinnä Hänen viimeisimmän ideansa. Joka oli pieni suihkukaivo pihan kivikkoryhmään. Sen siitä saa kun jättää pihaan lojumaan muovisen mustan matalan saavin. No sen edestään löytää minkä taakseen jättää. Ihan konkreettisesti.

Joten eikun kuopan kaivuuseen. Ja sitten purnukka maan uumeniin, suihkukaivopumppuapparaatti varastosta, hökötys astiiaa, vettä perään ja virrat päälle. Ja se toimii. Solisii ihan mukavasti pihassa. Idea oli hyvä eikä toteutuskaan kohtuuton. Mitähän seuraavaksi.

Eilen tuli tietoa Mäntyharjulta Halmeniemen kyläkoulun tilanteesta. Maanantain palaverissa rahaa tai tukea olivat olleet tarjoamassa Opetusministeriö, Maakuntaliitto, Jyväskylän Yliopisto ja Lääninhallitus. Mutta Mäntyharjun päättäjät toteavat palaverissa, että ei meitä taida kiinnostaa. Enpä tiedä toista suomalaista kuntaa jolla olisi halua kieltäytyä moisista tarjouksista.

No, jatketaan ratkaisun etsintää. Uskon nimittäin vakaasti, että Juurikkala-pedagogiikkaa kokeillaan ensi syksystä lähtien ihan oikeassa kokeilussa tuolla Halmeniemen koululla. Mutta sen eteen on tehtävä töitä. Minunkin.

Viikonvaihteen negatiiviset fiilikset katosivat jo liki tyystin elilisen päivän aikana. Paluu arkeen on tässä suhteessa siis hyvässä vauhdissa.

Myös kävelyn osalta palattiin normaaliin rytmiin. Iltalenkki Rakkaan Vaimon kanssa, lenkin jälkeinen sauna ja sen jälkeen yksi kylmä Lapin Kulta ulkopatiolla teki terää.

Myös paperitöissä päivä oli tuloksekas. Näyttää uhkaavasti siltä, että veroilmoitus ehtii ajallaan (siis jatkoajallaan) verottajalle. Kiitos siitä etenkin joustavalle kirjanpitäjälle Lohjalle.

Puutarhassa ei eilen ehtinyt tekemään mitään mutta tänään on uusi päivä. Rakkaan Vaimon eilen kainosti esittämä idea suihkukaivosta olkoon toteutuslistan alkupäässä. Tarpeet onkin kotona valmiina, homma on vain lapiotyöstä kiinni. Siis aiito savolainen projekti; aloittamista vailla valmis.

Ja kunhan aamupäivällä on käyty kaupungissa pari palaveria niin lapio iskeytty pihakivikkoon. Jos ei sitten suunnitelmat hovissa muutu.

Eli hyvässä hapessa ollaan.

Ottipa eilinen sunnuntai juhlimattomine rippijuhlineen yllättävän koville. Kärsiä saivat myös muut lapset vaikka ei tuo ongelma heistä millään tavalla johtunutkaan. Mutta näyttivät pienemmät Kääpiöt osoittavan mieltään myös isolle veljelle hänen palatessa kotiin. Tämän rippijuhlan muisto ei ihan heti katoa tästä perheestä. Jos milloinkaan.

Nyt on vaan yritettävä unohtaa tuo episodi. Onneksi Kääpiöllä itsellään oli ollut "ihan kivat" juhlat. Melkein kaikki kutsututkin olivat päässeet juhliin. Ja lahjat olivat toivottuja/pyydettyjä. Siinä varmaan meidän käytännölliset lahjat joilla osin jo varustaudutaan häämöttävään itsenäiseen elämään tuntuivat vähäisiltä.

Mutta niin se vaan on, että oikeaa arvostusta ja välittämistä ei voi lahjoilla ostaa. Jos tosin siihen eivät näytä toimivan muutkaan osaamani konstit. Hyviä neuvoja otetaan vastaan.

Rakkaan Vaimon synttäreitäkään ei saatu juhlia. Ei niin, että vanheneminen olisi kiellettyä vaan jotenkin vaan synttärijuhlat eivät hänelle maistu. Ainakaan omat. Minun kuulemma pitäisi syksyllä juhlia omiani. Taidan juhlia perhepiirissä ettei tule pettymyksiä.

Mutta nyt jää tämä valitus taakse ja katsotaan valoisin mielin aurinkoisena alkavaan viikkoon. Ja tartutaan tekemättömiin töihin.

Tää sunnuntai on juhlapäivä. Ensimmäiset rippijuhlat meidän lapsille. Erikoinen kun oli jo rippikoulunsa käynyt tähän perheeseen syntyessään. Mutta tänään on vanhimman Kotikääpiön rippijuhla. Vaan ei meille. Meitä kun ei kutsuttu niihin juhliin. Onkohan kellään siemenlapsen kanssa mahdollisuus yhtä paskaan tuuriin. Että lapsi ei kutsu rippijuhliinsa. Näköjään taimilapsen kansa tämäkin on mahdollista. Sattuu saatana.

Mutta Kääpiön juhlastahan tässä nimenomaan on kyse. Hänen aikuistumisensa yhdestä tärkeästä virstapaalusta. Ja kun hän haluaa viettää tuon juhlan sukunsa kanssa, niin ymmärrän sen jotenkuten, hyväksymisen kanssa on hieman vaikeampaa.

Kuusi vuotta on pitkä aika yhteistä matkaa. Sitä on jotenkin yrittänyt olla isää ja sitten ei tule kutsutuksi edes kirkkoon, saatika rippijuhlaan. Kyllä siinä jokin unelma repeää, haveiden korttitalo kaatuu. Toivon kuitenkin sydämestäni, että juhlasta muodostuu hänelle hyvä ja sellainen, että sitä muistelee tyytyväisenä vielä aikuisenakin.


Lapsia on monenlaisia, toisetkin rippijuhlat on tänä kesänä tiedossa. Aivan eri pohjalta. Nautitaan sitten niistä täysin rinnoin. Kunhan aika ja juhannus koittaa. Onneksi sitä sentään osalle Kääpiöistä on onnistunut olemaan ihminen jonka hän tuntee isäksi.

Tänään on toinekin juhla jota en saa juhlia. Kielto tuli korkeimmalta taholta, joten sitä on toteltava. Mutta onnea saan sentään toivottaa.

Lauantaina olisi saanut nukkua. Ainakin Kääpiöiden kouluunlähteyksen osalta. Mutta täällä sitä taas ollaan. Tekemässä verolmoituksen valmistelutöitä. Onneksi sain lisäaikaa, sillä muuten olisin jos myöhässä. Eli sakoilla. Mutta nyt on tartuttava hetkeen. Oliko se nys carpe diem????

Auto on sairas kuten jo kerroin. Eilen hänet myös avattiin ja huomattiin vian piilevän venttiilikoneistossa. kaikkea se 400.000 kilometriä teettää. Mutta nyt hän on hyvässä ja kalliissa hoidossa. Ja ensi viikolla jälleen ajossa. Ja pian menossa vaihtoon, sillä nyt on aika toteuttaa Rakkaan Vaimon pitkäaikainen toive. Me tarvitaan kunnollinen auto. Näillä meidän rahoilla se tarkoittaa yhtälöä pienempi auto kuin nykyinen kymmenpaikkainen. Yhtälö on selkeä: iso ja huonokuntoine vaihdetaan pieneen ja parempikuntoiseen. Nyt ymmärätte varmasti miksi olen 50-vuotispäivän lähestyessä ryhtynyt kävelemään lenkkejä.

Nyt siis alkaa vaihtorupeama. Jotta jos tiedätte immeistä joka tarvitse kymmenpaikkaista chryslergrandvoyageria niin pian sellainen on Savonlinnassa myynnissä. Jahka löydetään meille se seuraava kinneri.

Eilen oli muten päivä jolloin laulu lihavat on lepposia ei konkretisoitunut. Auto mätti, vaaka mätti, rippijuhlat mätti, kaikki mätti.

Nyt tuntuu tulevan parempi päivä.

Laiska töitään luettelee. Joten kerron eilisistä työn saavutuksista, joista ehdottomasti suurin oli perunamaan kääntö. Maa kun oli kesän 2005 ollut eu-direktiivien mukaisesti kesannolla perunan liikatuotannon ehkäisemiseksi. Joten se oli ruohottunut umpeen. Vaan ei ole enää.

Tänään pitäisi pistää siementä vakoon. Varhaisperunaa pussi kaupungin kaupasta, maan alle muhimaan ja juhannuksen tietämissä kiskotaan ensimmäiset mukulat pataan porisemaan. Sitten vähän voita, hieman enemmän silliä, kylmä olut ja...

Eilen kuului taas Erikoisesta. Oikeastaan ihan hyvää. Joka lämmiti mieltä. Ainoastaan epävarmuus tai oikeastaan todennäköisyys, että he eivät pääse toiseksi vanhimman Kotikääpiön rippijuhliin juhannuksena jäi harmittamaan. Mutta jospa juhannuksenviettopaikka löytyisikin Savosta, Rinsessa tulisi juhannukseksi Muhkulaan ja Erikoinen miehineen pääsisi juhannuksen viettoon. Hauska muuten tuo monikkomuoto miehineen vaikka kyse on vain yhdestä miehestä ;o)

Rakkaan Vaimon kanssa käytiin nauttimassa myös tyynestä Pihlajavedestä. Soutelimme katiskalle joka osoittautui tyhjäksi. Mutta kiertely rasvatyynellä järvellä keväisessä auringonpaisteessa ja lämmössä oli ihanaa. Mitä nyt työt kutsuivat ja lenkki jäi ihan liian lyhyeksi. Mutta hyvä näinkin.

Meidän auto sairastaa, häntä hellikäämme
korjaamolle kuljettaa täytyy ystävämme.
Venttiileitä tutkikaa, männät tarkistakaa
jotta voimme edelleen, jatkaa tätä matkaa.

Hän osoitti sairastumisen merkkejä toissailtana kaupungista tullessa. Yht'äkkiä alkoi nakutus ja se jatkui vielä eilen. Pikainen käynti Karikolla varmisti, että jotain on vialla. Mitä, se selviää tarkemmissa tutkimuksissa tohtorisedän vastaanotolla huomenna perjantaina. Toivotaan parasta mutta pelätään pahinta.

Eilinen päivä jatkoi ansiokasta kevätkunnostusviikkoa pihapiirissä. Jotenkin nyt on vaan sellainen pihavaihde päällä. Olisi kyllä pitänyt hoitaa joitakin paperiasioita kirjoituspöydän ääressä, mutta niin ne vaan jäivät hoitamatta. Ehkä tänään.

Mutta mukavaa oli ja tulostakin syntyi. Katsotaan kauan tämä kestää...

Käytiin illansuussa myös synkkä yksinpuhelu. Eli minä puhuin ja lapset istuivat hiljaisina mutta totisina pöydän ympärillä. Teemana oli meidän perhe. Miten läheiseksi sen kukin kokee. Ja mikä loukkaa, mikä satuttaa, mikä taas ilahduttaa. Ajankohtainen aihe oli vanhimman Kotikääpiön rippijuhla ja perheen rooli näissä juhlissa. Jota ei Kääpiön toivomuksesta ole. Voisipa tähän suhtautua välinpitämättömästi olan kohautuksella. Vaan kun ei voi. Ei mahda mitään mutta satuttaa kun ei kuuden vuoden yhdessä kuljettu matka yht'äkkiä merkitse mitään.

Minun pitäisi olla tässä kuitenkin se aikuinen, joka jaksaa tällaisenkin kohtelun. Vaan kun ei joka hetki oikein tahdo jaksaa.

Eilinen päivä oli tuloksekas puutarhanhoitopäivä. Juhannusruusun rönsyilleet taimet saivat uuden paikan sisääntulotien varressa koivukujan jatkeena (kolme koivua). Muutaman vuoden päästä siinä on komea juhannusruusuaidanne.

Tiedättekö miksi meillä on vain kolmen koivun mittainen koivukuja. No meillä on täällä savossa sellainen sanonta, että mitä rumemmat tyttäret sitä pidempi koivukuja. Että jos ei tyttäristä ole vävynhoukuttimeksi niin ainakin sitten pitkästä koivukujasta. No, meillä ei kyllä tarvittaisi koivukujaa laisinkaan.

Mutta takaisin eilisiin puutarhatöihin. Juhannusruusujen lisäksi uuden paikan saivat pari viinimarjapensasta. Pihapiiriin alkoi nyt muodostua uusi hyötytarha, johon tulee myös hieman mansikkaa ja vattua. Mahdollisesti myös yrttejä ja salaatteja.

Uskokaa pois, tätä on kiva tehdä. Ja kun se vielä on yhteinen hobby Rakkaan Vaimon kanssa niin aina parempi. Joskin illalla oli kipeenä niin jalat, selkä, perse kuin kädetkin. Mutta onneksi sauna auttoi hieman.

Kääpiöiden osalta päivä meni myös hyvin, pari oli kouluretkellä Varkaudessa nauttien reisusta täysin rinnoin. Yhdestä sain kehuja nin tettipaikasta kun kaverin äidiltäkin ja olin niin ylpeä että. Vanhin kotikääpiö harjoitteli kaksi tuntia kirkossa sunnuntaista rippijuhlaa ja alkaa olla valmis tähän miehisyysriittiin. Viides kävi illalla jalkapalloharjoituksissa ja kuudennelakin oli mennyt ihan mukavasti. Kun tämän lisäksi vielä seitsemänneltä, siltä itsenäistyneeltä (itsepäistyneeltä) tuli puhelinterveisiä Rakkaan Vaimon kautta niin tässähän voi olla ihan onnellinen isä.

Karua.

Taas aamulla 5.15 ylös ja puuron keittoon. Pidennetyn viikonvaihteen jälkeen tää oli tuskaa. Mutta yksi asia selvisi. Ongelma ei olekaan maanantai-aamut vaan sama vieroitusoire iskee pintaan vaikka viikko alkaisi tiistaista. Ja minä kun olen vuosikausia vaatinut maananain poistamista kalentereista.

Mutta kyllä tästä selvitään. Lapset koulutielle, osa peräti varkauteen kouluretkelle ja osa ihan normaalin koulupäivän viettoon. Ja sitten Rakkaan Vaimon sekä Onnin kanssa kävelylenkille. Viisi kilometriä. Uskokaa pois. Onkohan tää sitä viidenkympin villitystä? Vai ikäkriisiä? Vaiko valmistautumista syksyn viiskymppisiin?

Keli on upea, lämmintä luvattiin 15 astetta ja auringonkin pitäisi paistaa. Joten mikäpä tähän päivään on lähtiessä.