IRC-Galleria

Tää on viimeinen maanantai. Kun pitää repiä Kääpiöitä koulutielle. Ja herätä itsekin pakolla jo viiden jälkeen. Niin se vaan on tämäkin lukuvuosi pian pulkassa.

Kääpiöiden loma on meille entistä tiukempaa työtä. Mutta mukavaa sellaista. Ihan oikeasti. Ainakin nyt, kun Kääpiöt ovat jo isompia. Ja pärjäävät välillä omillaankin. Jote eikun kesään.

Eilinen päivä meni muuten taas maaten. Yksi kukkapenkki, yksi sepelikulkuväylä ja yksi kivikko tuli revittyä puhtaaksi kasveista. Mukavasti maaten. Uusi työasento käy tosin sekin pyllyn päälle. Löytyi nimittäin tässä työasennossa alaselästä ihan uusia, käyttämättömiä lihaksia. Ainakin nyt tiedän, missä kohtaa ne ovat.

Muuten perin normaali päivä joka kului Kääpiöiden kuhinoita selvitellessä, kävellessä, Kääpiöitä kuskatessa, elukoita hoidellessa, istuskellessa ja nautiskellessa. Tällaista tämä elämä on, tätä täältä' maalta tultiin hakemaan ja tässä se nyt on.

Kannattaa muuttaa maalle.

Erikoinen herätti minut varttia yli kuusi. Ihan asialla toki. Mutta ei kovin kivalla. Oli anopin ja apen 100-vuotisjuhlista jäänyt huonot fiilikset. Kännisten haukkumiset olivat sattuneet, anopin puolenvalinta vielä enemmän. Toivottavasti minä en appiukkona milloinkaan vastaavassa tilanteessa valitsisi puoltani väärin. Jos parhain ystäväni haukkuisi vävyäni tai miniääni, niin toivottavasti minä puolustaisin omiani ja pistäisin kaverini kuriin.

Ihanaa tässä puhelussa oli se, että minä merkkaan Erikoiselle jotain. Ihan oikeasti minä haluan olla se olkapää, jota vasten voi itkeä. Vaikkapa sitten 400 kilometrin päästä puhelimitse. Se on arvo, jonka saaminen lämmittää. Sellainen minä halua olla Erikoiselle kuten muillekin Kääpiöille. Katsotaan nyt, miten muiden kohdalla aikanaan onnistun.

Oli se sittenkin hyvä, että me ei päästy lähtemään noihin juhliin. Itseni tuntien olisi saattanut syntyä pieni myrsky tuossa tilanteessa. Ehkäpä Erikoisen olo olisi ollut hieman parempi tuon myrskyn myötä, mutta juhlien kannalta myrsky ei olisi varmaankaan ollut hyväksi. Mutta sellaista se puolensa valitseminen on. Kun kumartaa johonkin suntaan niin samalla pyllistää toiseen. Se on syytä jokaisen muistaa. Rakas Vaimo sanoo aina sattuvasti, että ei voi pelata yhtä aikaa useilla korteilla, sillä pian huoma että ei pelaa enää yksilläkään korteilla. Eikä myöskään ole yhtään kaveria, joiden kanssa pelata.

Kavereista tulikin mieleen, että mun parhaat puolestaan olivat eilen Tampereella juhlimassa sosialidemokraattisen nuorisoliikkeen 100-vuotista taivalta. Olisi todella tehnyt mieli olla mukana, onhan tuo liike kuulunut omaankin viitekehykseeni jo vuodesta 1971 lähtien. Mutta nyt oli vaan elettävä tunnelmia kavereiden välityksellä. Valitettavasti uutta mahdollisuutta ei tule, joten jotain ainutkertaista tuli nyt missattua.

Mutta elämä on valintoja.

Aamun ensimmäinen homma netissä on tsekata, paljonko meitä tänä aamuna on. Nyt luku oli yli 230 000. Se on saamarin paljon. Tämä joukko on sitoutunut boikotoimaan 7 päivää lehteä sen typerän Putaansuu kuvaepisodin vuoksi.

Minusta asiassa pitäisi mennä pidemmälle. Ensinnäkin itse aion boikotoida niitä yrityksiä, jotka ilmoittavat seiskassa. Toivon myös, että meidän Kääpiötkään eivät jatkossa tilaa esimerkiksi kännykkäsälää firmoista, jotka ilmoittavat tuossa lehdessä. Siihen luotan, että seiskan lukeminen ei tule jatkossa mieleenkään meidän Kääpiöille.

Boikotti ulottuu myös kustantajan muihin lehtiin. Sieltä muuten löytynee selitys lehden kuvien julkistamisvimmalle. Eikös lehden takana ole ruotsalainen kustantaja? Eikös se ruotsin viisu jäänyt kauas Lordin takse? Eivätkös ruotsalaiset aina ole olleet huonoja häviäjiä?

Mutta ei tässä vielä kaikki. Minusta pitäisi myös pohtia ihmisen oikeutta omaan kuvaansa. Ymmärrän, että lehdistön on saatava julkaista kuvia julkisuuden henkilöistä. Sen on oltava sallittua. Mutta eihän tässä tapauksessa julkisuuden henkilö ole herra Putaansuu vaan Mr. Lordi. Lordin kuviahan kukaan ei ole kieltänyt julkaisemasta mutta omaa kuvaansa herra Putaansuu ei julkisuuten halunnut. Eikö ihmisellä tällaisessa tapauksessa pitäisi olla oikeus kieltää kuvansa julkaiseminen?

Toivottavasti tämä episodi sa meidät myös laajemmin miettimään, mitä lehdistöstä haluamme todella lukea. Viimeaikainen kehitys, jossa entisistä perhe- ja televisiolehdistäkin on kuoriutunut sosiaalipornon ja paljastusten keltaisia foorumeita on mielestäni hälyttävä. Se kertoo siitä, mitä me haluamme lukea. Ja se taas kertoo kulttuuritasostamme. Sekä kansalaisten jakautumisesta entistä selkeämmin kulttuuri- arvo- ja sosiaaliluokkiin.

No, tää aamu meni nyt tällaiseksi pohdinnaksi. Mutta muistetaanpa pääasia. Eli allekirjoittaa Lordi-vetoomus osoitteessa: http://www.adressit.com/ansku69

Se on kulttuuriteko.

Kesän riemut alkavat olla nyt oikeasti käsillä. Eilen oli ensimmäinen ruohikonleikkuupäivä. Mittasin muuten huvikseni askelmittarilla. Pieni pääpihan nurmikonleikkuukierros on noin kaksi kilometriä. Jos tältä pohjalta laskisi kaikki (periaatteessa) ajettavat nurmikot, matkaa tulisi varmaankin 7-8 kilometriä. Suuren talon myötä tulee vaivaa kaikenlaista.

Myös kesän kitkemiskausi on päässyt käyntiin. Kipeän polveni vuoksi olen ottanut käyttöön kitkemistavan a'la Hariton Tuukkanen. Eli patjalla maaten. Oikein oiva laiskan miehen kitkemisasento. Vain kaksi ongelmaa ilmeni. Auringonpaisteen lämmössä tuppasi nukahtamaan työpaikalle. Ja Onnista oli aivan ihanaa tulla nuolemaan naamaa ja korvantauksia. Mutta nämä haittatekijät huomioidenkin homma oli ihan mukavaa.

Yksi Kääpiö oli taas pelissä. Tällä kertaa vieraspeli Kouvolassa. Tappio tuli mutta kunniakkaan taistelun jälkeen. Sudet veivät pisteet 2-0 voitollaan, mutta elokuussa Savonlinnassa on kuulemma toinen komento. Näin Kääpiö lupaili.

On muuten ilo nähdä, miten hän on päässyt mukaan joukkueeseen. Pelimatkoilta tulee kotiin selvästi hommasta nauttiva ja pitävä typsy. Nytkin oli ollut hauskaa etenkin M:n kanssa. Ja muidenkin.
Kiva näin.

Ja päivän päätteksi Rakkaan Vaimon ja Onnin kanssa vielä kävelylle. Menomatka kääntymiskivelle sujui ihanassa ilta-auringon kajossa. Mutta käännös muutti kaiken. Ainakin ilman suhteen. Takaaltamme oli noussut mustat pilvet joita kohti lähdimme taapertamaan. Ja puolen kilometrin jälkeen olimmekin jo reippaan sadekuuron keskellä. Ja pian märkiä kuin uitetut rotat. Piti oikein pariin otteeseen pyytää RV:a kertomaan minule, kuinka hauskaa tämä kävely on.

Kun tuppasi itseltä välillä unohtumaan

Kävelyn jälkeen kaksistaan saunaan, saunan jälkeen yksi pilsneri kurkkuun ja sänkyyn lukemaan lehtiä ja kirjaa.

Kylä elämä sittenkin on ihanaa.

Tai ei se nyt ihan uusi ole, mutta minulle uusi. Ja kuitenkin omalla tavallaan heti tuttu. Se nimitäin on PUNAINEN TRANSITIN BUSSI!!!!!!!!!!!!!. Tätä päivää en enää luullut näkeväni, muta siten Rakas Vaimo yllätti minut. Vaikka oli vannonut, ettei meille enää pikkubussia tule.

Tämä vielä nimetön mutta O:lla alkava perheemme uusin jäsen on jo minun kuudes Transitini. Kun kateelliset muilla merkeillä ajajat sanovat, että taivasosuus on tienattu kun on ajanut Ford Transitilla 500.000 kilometriä (on kuulema silloin maanpäällinen helvetti koettuna), niin minä voin ylpeänä todeta, että minu taivasosuuteni on tienattu jo ennen tätä autoa. Mutta eihän lisätienisti koskaan pahaa tee. Johan minä lapsena olin tiedustellut Isolta Äidiltä, että kuka siinä Jumalan vasemmalla puolella istuu. Että jos paikka on vapaa, niin olisko mulla mitään saumoja. Tavoitteet pitää asettaa korkealle.

O..... on ollut vain yhdellä omistajalla ennen meitä. Ja kun koeajolla selvisi, että tuo yksi omistaja on ollut Mikkelin kaupungin lastenkoti, niin olimme RV:n kanssa lopullisesti varmat, että tämä auto on meille tarkoitettu. RV vielä totesi, että rukouksiin on vastattu. Oli kuulema ollut yhteyksissä yliluonnollisiin voimiin tämän auton löytämiseksi. Ja hänhän sen viime lauantaina autokaupan lehti-ilmoituksesta löysikin.

Ikäähän O:lla on jo yhdeksän vuotta mutta kilometrejä takana vain 220 000. Tuollainen kilometrimäärä löytyy yleensä kahden-kolmen vuoden ikäisistä busseista. Mutta ne ovatkin olleet taksinssa, O ei.

Eilen oli hyvä päivä muutenkin. Erikoinen soitteli pariin otteeseen. Etenkin iltayöstä Suuren Saalistuksen tiimellyksessä tehty yhteydenotto oli hersyttävä. Vaikka eihän sitä tietysti saisi nauraa toisen hämähäkkikammolle. Mutta tuli se yksi vanha kulttielokuva mieleen kun Erikoinen sanoi imaisseensa pölynimuriin kämmenen kokoisen hämähäkin.

On lapsi entisensä.

Maanantai-ilta kertoi, mitä tuleman piti. Kun Rakas Vaimo innostui ostamaan koulun perenna- ja pensasmyyjäisistä pensaita, niin se tiesi eiliselle päivälle kaivuuhommia.

Pari kanukkaa, jokin jasmike ja yksi tunnistamaton kasvi löysivät lopulta paikkansa. Nyt ovat juuret tukevasti Käärmelahden mullassa. Ja kelitkin suosivat, melkein heti istutuksen jälkeen alkoi rauhallinen sade. Hyvä alku pensasvanhuksille.

Sateen alettua talkoot jatkuivat Aapiskukon järkkäämisellä. Iso Äiti uhkaili tulla jossain vaiheessa sairaalasta päiväkylään ja silloin pitäisi paikkojen olla kunnossa. Joten ei muuta kuin tuumasta toimeen. Tähänkin nämä sateiset kelit sopivat oivallisesti. Myös majatalon englantilainen sviitti alkaa olla kuosissaan. Kaunis on, siinä nukkuu varmasti hyvin. Mikä näin ystäville tiedoksi.

Yksi Kääpiö teki koulunsa kanssa eilen liki 18 tunnin reisun Hartwallin tehtaille Lahteen ja Linnanmäelle Helsinkiin. Hauskaa oli ollut, joka muuten oli matkan tarkoituskin. Tänään pitäisi palata arkeen, onneksi on ylimääräinen vapaapäivä koulusta.

Kaikenlaista selvitettävää Kääpiöiden kanssa on kertynyt listalle. Koulutyö on joidenkin kohdalla loppunut jo ennen loppusuoraa ja muutamia muitakin kipupisteitä on havaittavissa. Edessä olisi taas muutama synkkä yksinpuhelu.

Olisikohan sittenkin pitänyt ryhtyä kokopäiväiseksi pensaiden eikä suinkaan lasten kasvattajaksi?

Olipa onnistunut talkooilta Moinsalmen koululla. Sää suosi, väkeä oli ruhtinaallisesti, siistiä syntyi, perennat, pensaat ja taimet vaihtoivat omistajaa ja muutenkin oli mukava tunnelma. Useampi toivoi, että tapahtumasta syntyy perinne. Eiköhän.

Tänään lähteepi yksi Kääpiö koulunsa kanssa retkelle. Opintokohteina limsatehdas Lahdessa ja Linnanmäki. Tärkeitä kohteita. Ainakin lasten mielestä. Ja onhan se aiheellista irroitella tässä vaiheessa vuotta koulutyön kääntyessä jo loppusuoralle.

Päivälle vaan tulee pitutta, kouluun lähtä 7 aikaan ja paluu yöllä noin 01 aikoihin. Onneksi Kääpiöllä on huomenna vapaapäivä. Mutta minun on noustava viiden jälkeen myös huomenna valmistamaan muita Kääpiöitä koulutielle. Apua.

Ainakin aamusta sataa vettä. Hyvä näin, kunhan loppuu illansuuhun mennessä. Tänään kun on koululla talkoot ja rompetori. Olisi mukavampi touhuta kuivassa ja aurinkoisessa säässä.

Katsotaan nyt, miten porukkaa tulee. Uusi kokeilu, josta ei vielä tiedä. Mutta innostus tätä tapahtumma kuten muitakin tämän vuoden toimintoja kohtaan on vanhempien keskuudessa ollut hyvä, joten eiköhän se siitä.

Eilinen päivä meni majataloa rakennettaessa. Englantilainen sviitti alkaa olla kalustamista vailla valmis. Hieno huone, juokseva vesi ja vielä suoraan sänkyyn. Pitäisköhän poistaa tuo vanha vesipiste ettei kellekään tule liian kosteita öitä.

Ihan mukava sitä oli tehdä yhdessä RV:n kanssa. Kun lapsetkin olivat omissa touhuissaan energiaansa purkamassa. Niin meillä oli rauha touhuta tahollamme.

Enkulat itkee tänäkin aamuna mutta vielä eilistä suuremmin kyynelin. Lordi teki sen, mistä ainakin meidän perheessä unelmoitiin useamman Kääpiön ja kahden aikuisen toimesta. Taas yksi komea paalu suomalaisen musiikin maailmanvalloitukseen. Vaikka en hevimiehiä olekaan, on tunne mahtava.

Lordi ja myöhäiset kisat aihettivat sen, että tämänaamuinen lähtö Parikkalan Siikalahdelle tipuja tiiraamaan siirtyi tulevaisuuten. Lapset äänestivät yöllä euroviisujen loppuun saakka seuraamisen puolesta ja ilmoittivat, että heitä on sitten turha aamulla repiä linturetkelle. Tällaista se on perhedemokratia. Mutta nukkukoot, pysyy ne linut siellä varmasti 40 seuraavaa kesää. Euroviisuvoittoja vaan ei joka kevät satele.

Linturetkestä tulikin mieleen, että eilinen päivä meni melkein harakoille. Mies oli pahalla päällä kuin viitapiru. Tietäs vaan miksi. Mutta sen seurauksena kaikki asiat tökki. Rakas Vaimo ja Kääpiöthän siitä eniten kärsivät mutta ei se ollut herkkua itsellekään. Nyt yritin nousta toisella jalalla. Toivottavasti osui oikea jalka ensin maahan.

Elisen myönteisiä kokemuksia olivat oikeastaan vain yhden Kääpiön jalkapallojoukkueen kauden avaus numeroin 3-0 ja hyvä päivällinen perhepiirissä. Ja sitten tietysti päivän kruunuksi Lordin upea voitto.

Halleluja.

Onko tuo sadetta vai raskaaksi muuttuvaa sumua? Mutta jotain kosteeta taivaasta tippuu. Vai itkeekö enkulat Lordin menestystä?

Mä olen enkulafiiliksissä kun olin eilen kahden Kääpiön koulukauden päättäjäiskirkossa. Kaikkeen sitä ateistina muuten joutuu kun tuppautuu vanhempainyhdistyksen puheenjohtajaksi. Kuten pitämään extempore puhetta seurakunnan lapsikerhon eläkkeelle jäävälle ohjaajalle. Mutta selvisin kuivin jaloin, ohjaaja ei aivan kuivin silmin. Oikeesti tilaisuus ei suinkaan ollut niin ahdistava ja vakava kuin nää jessusjutut monasti tahtoo olla.

Eilinen meni muuten kyllä pelastusarmeijalle. Mitään hyödyllistä en saanut aikaiseksi, kaupungissa meni ensin aamupäivällä liki viisi tuntia ja illalla vielä kolme tuntia. Ja väliaika kotona sohvalla maaten. Kai tällaisia laiskoja päiviäkin tarvitaan.

Jos vaikka tänään ehtisi rankametsään. Alkaisi se urakka minunkin osalta. Rakas Vaimo ja Kääpiöprikaati on jo melkoisen kasan ehtinyt raahatakin. Vaan sotkeeko tuo sade hyvät suunnitelmat?