IRC-Galleria

muhku56

muhku56

Kimmo Käärmelahti

Mä olen häirikköTorstai 09.11.2006 08:22

Kaiken kiireen keskellä viime aikoina on tullut oikaistua ihmisiä. Kuten eilisestä päiväkirjasta voitte lukea. Tai Itä-Savon yleisönosastosta taas tänään.

Kirjoittaminen on minun välineeni tähän työhön. En minä mikään besserwisser ole, enkä halua olla, mutta tiettyihin epäkohtiin haluan puuttua. Perhepiirissä, yhteiskunnassa, kylällä ja internetissä. Siis niin makro- kuin mikrotasollakin. Globaalin vaikuttamisen olen jättänyt muille.

Syy siihen löytyy vuoden 1968 Shaahi-mielenosoituksista. Olin tuona päivänä käymässä äitini kanssa Helsingissä (11 vuotiaana) ja olisin halunnut päästä mielenosoitukseen Erkki Tuomiojan ja Ilkka Taipaleen kanssa. Joista en tuolloin vielä tiennyt mitään. Mutta äitini ei päästänyt minua mielenosoitukseen vaan veti tiukasti kädestä pitäen kohti linja-autoasemaa. Ja kotiin lähtevää bussia.

Ehkä tässä selitys, miksi en ole niin hirvesäti panostanut globaaleihin ongelmiin kuin näihin lähipiirin epäkohtiin. Tai onhan niitä globaalejakin jotoksia tullut tehtyä, teiniaikoina organisoitua yhden 400 oppilaan koulun Taksvärkki-keräys Pohjois-Vietnamiin teemalla Avustusjuna Nyen van Troihin. Tai jokin vastaava kaupunki se oli.

Mutta kotimaan ja lähiympäristön puutteet, epäoikeudenmukaisuudet ja epäkohdat ovat saaneet kyytiä. Ja tulevat saamaan jatkossakin. Sordiino ei ole kovin tehokas, tekstiä syntyy helposti. Joskus asiallista, toisinaan pirullista, joskus jopa hauskaakin.
Mutta se on minun luontoni.

"Aina täytyy valittaa, siitä hyvän olon saa" lauloi Hector eräässä biisissään. Mutta siitä tässä ei ole kyse, en saa tyydytystä valittamisesta sinänä. Mutta jos se johtaa tulokseen, saan kieltämättä pieniä henkisiä orgasmeja.

Ne ovat elämän suola.

AsiantuntijalausuntoKeskiviikko 08.11.2006 15:18

Mä olen homo. Näin on, mikäli uskomme Elkkua ``elkku| . Ja miksi emme uskoisi.

On se melko kamalaa, että miehen pitää elää viiskymppiseksi, ennenkuin asiantuntija määrittää, mikä mies on. Itse en homouttani vielä tunnista saatika tunnusta. Rakastan Naista, kiihotun Naisesta, elän rakkausavioliitossa Naisen kanssa. Tämä Nainen on Rakas Vaimoni.

Mutta elkku koko kaksitoistavuotiaan asiantuntemuksella julistaa täällä IRC-Galleriassa, että minä olen homo. Onkohan elkun tapana kadullakin luokitella ihmisiä samalla asiantuntemuksella. Joku pukeutuu (muita hauskuuttaakseen kuten minä tässä oletuskuvassa) erikoisesti, se on homo. Toinen on lihava, se on homo. Kolmas hymyilee, sekin on homo. Siis nuo kolme asiaaa asiantuntijaelkku minun kuvastani voi huomioida. Muilla sivuillani hän ei ollut käynnyt kun hän julisti minut homoksi.

Otinpa lapsesta hieman selvää. Näyttää olevan Kuusankosken lapsukaisia. Kumu Junior Team on hyvä jalkapalloseura, mutta ilmeisesti joukkueen jäsenten henkisessä kasvussa olisi vielä hieman toivomisen varaa. Onkohan se muuten niin, että tuon joukkuen vetäjä on tämän Eliaksen isä? Ainakin sukunimi tuntuu täsmäävän. Mutta voihan hän olla kaukaisempaakin sukua. Tai ehkä tuo sukunimi on Kuusankoskella yleisempikin, eihän heidän välttämättä tarvitse olla edes sukua. Pitäisiköhän kuitenkin kirjoittaa sähköpostia tuolle Esalle ja kysäistä. Kun taitaa olla tämän eliaksen jalkapallojoukkueen vetäjäkin. Josko tuntee pojan? Tai pitäisköhän kysyä Kuusankoskella asuvilta ystäviltä ja tutuilta, tuntevatko he tätä porukkaa? Tai tossahan olisi puhelinnumerotkin, pitäiskö soittaa Eliakselle vai todennäköisille vanhemmille Esalle ja Päiville?

Tämä pieni, parinkymmenen minuutin taustojen selvitys vain siksi, että haluan osoittaa kuinka tehokas tiedonetsintäkanava Internet on. Tietoa löytyy, yhteyksiä löytyy, puhelinnumeroita löytyy, sähköpostiosoitteita löytyy, fyysisiä osoitteita löytyy... kaikkea löytyy. Myös idiootteja.

En tiedä, mitä mieltä elkun vanhemmat ovat siitä, että kaksitoistavuotias lapsi julistaa ihmisiä homoiksi nimenomaan haukkumismielessä. Vaikka minusta homo ei ole haukkumanimi sen enempää kuin hetero, lesbo tai biseksuaalikaan. Mutta ilmeisesti, elkun kuten tuhansien muidenkin hänen kaltaisten lasten kielenkäytössä homo on haukkumanimi.

Minulla on ystäviä, jotka ovat homoja, lesboja ja biseksuaaleja. Hauskoja, viisaita ja lämpimiä Ihmisiä. Ihmisiä isolla iillä. Heidän puolesta minua loukkaa, harmittaa ja jopa suututtaa tällaiset elkut ja muut vastaavat vähäjärkiset.

Nyt jään odottamaan elkun anteeksipyyntöä. Ihan näin vain kasvatusmielessä. Mutta en minä sitä kovin pitkään odota, elkku hyvä.

Eläköön suvaitsevainen Suomi.
Hyvää Syntymättömyyspäivää jokaiselle lukijalleni. Kyllähän te tiedät, miksi teitä onnittelen. Ja jos ette tiedä, niin pieni itsenne sivistäminen olisi paikallaan. Menkää kirjahyllylle, kirjastoon tai kirjakauppaan ja hankkikaa Nalle Puh. Löydätte syntymättömyyspäivän. Sekä tuhat muuta viisautta.

Jokainenhan odottaa onniteluja syntymäpäivänään. Viimeisen puolentoista kuukauden ajalta meidän perheessä on parikin hyvää esimerkkiä siitä, miten onnittelut lämmittävät. Mutta samanaikaisesti syntyi myös esimerkkejä siitä, miten hyvinkin läesieksi kokemansa ihmisen onnittelemattomuus harmittaa, jopa satuttaa.

Omakohtaisesti voin kertoa, kuinka sitä jää liki vainoharhaisesti miettimään, että mitä minä nyt olen tuolle ihmiselle sanonut tai tehnyt kun se ei minua muistanut. Vaikka muistamattomuus menisikin vain aidon unohduksen piikkiin, niin onnittelua odottavalle se ei yleensä selity unohduksena.

Pätkän eteenpäin ajatellessani tulin pohtineeksi, kuinka monen tutun, jopa ystävänkin, syntymäpäivän minä olen unohtanut. Mitäköhän he ovat ajatelleet? Ovatkoha hekin miettineet, että mitäköhän minä olen tehnyt kun ei se muistanut minua.

Pohjimmiltaan syntymäpäiväonnittelut ovat liki yhtä turhia kuin kauniit sanat hautajaisissa. Ne ovat monasti samanlaisia itsestäänselvyyksiä. Niitä tiedetään odottaa, toki ne lämmittävät (hautajaisissa toki juhlakalua melko vähän jos ollenkaan) mutta ennakoitavissa ne kuitenkain ovat. Vai onko kukaan ollut hautajaisissa, joissa vainajan ystävät muistosanoissaan kertovat, että oli se Kimmo vittumainen ja rasittava mies.

Siksi kannatankin syntymättömyyspäivän juhlimista. Muista ystävää kun hän sitä vähiten odottaa. Siinä ohjenuora elämälle. Tässä on vielä sekin hyvä puoli, että ystäväsi ei tiedä, että juuri tänään unohdit hänet.

Kenetköhän minä tänään unohdan.

Oma lukujärjestysMaanantai 06.11.2006 08:39

Kyllähän monella jätkällä on HD mutta mulla taitaa olla ADHD. Siltä minusta alkaa pikku hiljaa tuntua. Etenkin, kun vuosien saatossa Kääpiöiden kasvatukseen liittyen on joutunut muutaman artikkelin tuostakin aiheesta lukemaan.

Etenkin ne jutut, joissa kerrotaan aikuisten ADHD:sta ovat pistäneet minut ajattelemaan. Kun lisäksi miettii omaa kouluaikaansa, niin ajatus vaan vahvistuu. Jo silloin olisi tunnettu ADHD, niin Kolpon Toini, Einistön Raili, Seitsaran Ritva tai Penttisen Erkki olisi ihan varmasti passittanut minut tutkimuksiin.

Eilen sen taas huomasin kaiken sen kaaoksen keskellä jota tämä elämä on. Piti tehdä kaikenlaista hyödyllistä mutta lumitöihin ja ruuoanlaittoon se jäi. Tekemättä jäi kellarin oven lämpöeristys tai työt, joita poikkeuksellisesti olisi pitänyt sunnuntaina tehdä.

Olisihan nuo hommat voinut jäädä tekemättä ihan vaan laiskuuttaan tai aikapulan vuoksi. Mutta nyt ei ollut näistä inhimillisistä syistä kyse vaan omasta pomppimisesta asiasta toiseen. Menin pihalle lumitöihin, ajoin kolme kuupallista ja pian huomasinkin olevani Kääpiöiden pulkkarinteessä kolan ja lapion kanssa parantelemassa mäkeä. Osasyy oli varmasti se, että on harvinaista herkkua kun kaikki kuusi kääpiötä touhuavat yhdessä pulkkien ja ufojen kanssa rinteessä. Tämä ensilumi on jännä yhdistävä tekijä.

Diagnoosiin tämä tilanne johti siksi, että juuri näinhän käy ADHD:ssä. Tärkeä, olennainen työ keskeytty kun tulee jokin yllättävä mielenkiinnon kohde. Näin minulle käy usein.

Joskus olen tehnyt itselleni lukujärjestyksen päiväksi. Ainakin sellaisen työlistan siitä, mitä huomenna, ylihuomenna, yliylihuomenna jne. pitää saada tehdyksi. Ajattelin aloittaa taas tuollaisen lukujärjestyksen pitämisen.

Ei se ainakaan tilannetta huononna.

On tää porukkaSunnuntai 05.11.2006 10:04

On meillä perhe. Vaikka joinain hetkinä tuntukin, että meidän talossa asuu vain joukko yhteenkuulumattomia yksilöitä niin eilen illalla tuntui taas ihan toiselta.

Sanskun 15-juhlat olivat tapahtuma, joka sai minut taas ajattelemaan tätä joukkoa perheenä. Kaikki sai oikeastaan alkunsa siitä, kun Mikko kysyi iltapäivällävälipalapöydässä, että pukeudutaanko Sanskun juhlille Halloweenin merkeissä naamiaisasuihin. Johon minä nopeasti vastasin että ei. Onneksi Rakas Vaimo oli älykkäämpi sanoen, että jos joku haluaa pukeutua niin kyllähän se sopii.

Siitä alkoi sunnittelu ja tätä säpinää kesti koko illansuun. Välillä jo ruuoanlaitossa hikoileva RV:kin katui sanojaan. Jonka ymmärrän hyvin, kun jonossa lappasi Kääpiöitä kysymään asusta sitä ja tuota.

Mutta homma eteni kuin höyryjuna ja Kääpiö toisensa jälken alkoi näyttää roolihahmonsa mukaiselta. Ja sitten vielä RV sai päähänsä puketua pissikseksi. Ilta osoitti, että meinasi olla melkein luonnerooli. Ja osalta Kääpiöitä tuli äärettömän hyviä ohjeita pissiksenä elämiseen. Oi aikoja, oi tapoja.

Itsekin mietin jo pääni muhkuralle, miten pukeutuisin. Muiden perheenjäsenten ruuminrakenteelle kun löytyy vaihtoehtoja vaatekaapeista, mutta tälle ruholle ei oikein tahdo olla tavaraa tarjolla.

Hiippailin siinä sitten Aapiskukon kaapeille, löysin yhden valkoisen pussilakanan, mustan tussin ja sakset. Syntyihän noilla tarpeilla Haloweenin henkeen sopiva naamiaisasu. Ei sillä kyllä paras puku palkitaan-kilpailussa kärkisijoille selvitty mutta kymmenen parhaan puvun joukkoon kuitenkin.

Mutta mennäänpä varsinaiseen gaalailtaan. Meillä oli hauskaa, ihan hyviä keskusteluja, naurettiin Rakkaan Vaimon käyttäytymisen myötä kylän muiden(kin) pissisten toilailuja, joista keskustassa koulua käyvät Kääpiöt kertoivat hyviä tarinoina. Mutta löytyi myös syvällisempiä keskustelun aiheita. Lyhyitä, mutta helmiä kuitenkin.

Itse jäin miettimään juhlahumussa EI-sanan turmiollisuutta. Kuinka taas olin heti sanomassa pukeutumistiedusteluun, että EI KÄY. Miksi se tulee niin helposti? Mitä hauskaa olisi taas jäänyt kokematta ellei RV olisi ollut minua älykkäämpi? Kuinka helposti ja halvalla eilisen illan hauskuus syntyikään?

Pystyisinkö vähentämään EI-sanan käyttöä vaikkapa puolella. Ja toisen puolikkaan puolikkaan voisi korvata hieman älylisemmällä kiellolla kuin pelkällä EI-sanalla. Jota jatkokysymykseen MIKSEI tehostetaan tosi älykkäällä perustelulla: KOSKA MINÄ SANON NIIN. Jäisihän siinä vielä 25% nykyisistä EI-sanoista käyttöön. Ja sekin on jo pirun paljon.

Kysykääkä vaikka meidän Kääpiöiltä.

Kävin varkaissaLauantai 04.11.2006 09:23

Kävin varkaissa erään minulle kommenttia heittäneen neitokaisen sivuilla.
Varastin tämän (hieman muuttaen miehisemmäksi):

Filosofian professorilla oli muutamia esineitä edessään luentosalin pöydällä. Luennon alkaessa hän otti mitään sanomatta usean litran lasipurkin ja täytti sen nyrkin kokoisilla kivillä.
Hän kysyi opiskelijoilta oliko purkki täysi?

Heidän mielestään se oli.

Sitten hän otti pussillisen pikkukiviä, kaatoi ne purkkiin ja ravisti purkkia. Pikkukivet vierivät isojen kivien välissä oleviin koloihin. Hän kysyi taas, oliko purkki täysi.

Nauraen opiskelijat vastasivat että kyllä se oli.

Sitten hän otti pussillisen hiekkaa kaatoi senkin purkkiin, ja hiekka täytti pikkukivienkin välit.

"No niin",sanoi professori, "haluan teidän ymmärtävän että tämä on teidän elämänne. Isot kivet ovat tärkeitä asioita - perhe, elämänkumppani, terveys, lapset. Sellaisia asioita että
vaikka kaikki muu katoaisi niin elämänne olisi silti täyttä.

Pikkukivet ovat muita merkityksellisiä asioita kuten työ, asunto, auto.

Hiekka on sitten kaikki muu, pienet asiat.

Jos laitatte hiekan ensin purkkiin, ei ole tilaa isoille eikä pienille kiville. Sama pätee elämäänne, jos käytätte kaiken aikanne ja energianne pikkuasioihin, ei jää tilaa tärkeille asioille.

Kiinnittäkää huomionne asioihin jotka ovat tärkeimpiä onnellisuutenne kannalta. Leikkikää lastenne kanssa. Käykää säännöllisesti lääkärintarkastuksessa. Viekää kumppaninne tanssimaan. Aina on aikaa tehdä töitä, siivota, järjestää kutsuja tai korjata vesihana.

Huolehtikaa kivistä ensin - asioista joilla on väliä. Kaikki muu on vain hiekkaa."

Mutta sitten ... eräs opiskelija otti purkin joka professorin ja muiden opiskelijoiden mielestä oli täysi. Hän kaatoi sinne pullollisen kaljaa, joka tietenkin imeytyi hiekkaan. Sitten purkki vasta oli aivan täysi.

Eli tarinan opetus on: olkoon elämäsi kuinka täynnä hyvänsä, aina on tilaa vielä yhdelle kaljalle!

IhmelapsetLauantai 04.11.2006 09:08

Rakas Vaimo sai eilen idean. Ne ovat joskus vaarallisia, tietävät monasti töitä. Nytkin oli lähellä iltamyöhäinen ajokeikka kaupunkiin. Mutta toisin kävi.

Kaupungissa oli nimittäin Halloween-disco ja hän päätti kysyä neljältä suurimmalta Kääpiöltä (poika 15v, tyttö tänään 15v, tyttö 14v ja tyttö 13v) josko he haluaisivat lähteä discoon.
- Onko pakko, ettehän te mua sinne pakota?
- Ei kiinnosta mut mä voin lähtee kauppoihin pyörimään siksi aikaa.
- No ei todellakaan kiinnosta (ja Kääpiö katsoo meitä kuin halpaa makkaraa)
- Jo, meennään, kivaa...

No kun ei sitten lähdetty vain yhden tahtoessa, pahoitti hän mielensä, haukkui siskonsa ja veljensä, paiskoi vähän aikaa ovia mutta tuli stten pytämään käytöstään anteeksi. Onneksi meillä on perheessä edes yksi normaali murrosikäinen Kääpiö.

Mutta entäpä nämä kolme vanhempaa TeiniKääpiötä? Missä kasvatuksemme on mennyt vikaan? Kuinka kotona voi olla hauskempaa kuin ikäistensä kanssa discossa? Missä on kapina? Vai oliko se juuri kapinaa, kun kääkät kysyvät, haluatko discoon niin sitä vastaan pitää kapinoida ja sanoa, että emme halua.

No ilta sujui rattoisasti, tämän äivän synttäreille kakkua ja kääretorttua paistellen, talo lämmitellen, leikkien, televisiota katsellen, lukien ja ajoissa nukkuen.

Ei huono vaihtoehto.

Älyn väläysPerjantai 03.11.2006 08:42

Eilisen vuorokauden pelasti älyn väläys. Joka tapahtui yöllisellä kusireisulla noin kello 02.30. Tai oikeastaan sänkyyn palattuani. Kun perinteisen tavan mukaisesti piti tuntea ahdistusta pieleen menneistä asioista. Nyt listan kärkipäässä oli Halmeniemen koulun kohtalo. Kun alkoi näyttää siltä, ettei valtiovallan tarjoama raha, tutkimiskohde, maine, uuden kehittäminen ja pedagogiikan uran uurtaminen kiinnostanut myöskään Joensuun yliopistoa. Kuten ei aiemmin kiinnostanut Jyväskylän yliopistoakaan.

Molemmissa laitoksissa idea tössäsi samaan askelmaan eli yliopiston hallintojohtajaan. Kun idea kokeiluun ei tullutkaan yliopiston omasta hankemyllystä vaan ministeriön suunnasta. Mehän olemme itsenäisiä ja meitä ei opetusministeriö neuvo, ajattelivat kaksi hallintojohtajaa ja löivät kapulat rattaisiin.

Rahaa Ilon pedagogiikan tutkimukseen saatiin Opetusministeriöstä riittävästi, mutta Halmeniemen koulun pyörittämiseen luvatut varat eivät kiinnostaneet kumpaakaan hallintojohtajaa.

Luulin jo, että mitään uutta ei tämän asian tiimoilta olisi enää keksittävissä. Mutta todellakin tuo toissaöinen kusireisu muutti taas kaiken. Löytyi idea ja heti eilen aamulla kun otin yhteyttä idean kohteeseen, sain erittäin lämpimän vastaanoton.

Niinpä me olemme ensi viikolla menossa Juuson kanssa Mikkeliin keskustelemaan asiasta. Luottavaisin mielin, sillä tällä kertaa meitä ymmärretään.

Toivottavasti homma nyt hoituu.

Onhan sitä tullutTorstai 02.11.2006 08:46

Ja tuullut. Pian puolitoista vuorokautta lunta liki taivaan täydeltä. Kaupunkiinkin menossakin kului eilen hieman yli tunti perinteisen puolikkaan sijaan.

Lumitöitä on saanut tehdä, eilenkin piha kahteen ottseen puhtaaksi. Tänä aamuna loikkiessani pannuhuoneelle oli pahimmissa kinoksissa taas puolisen metriä korkeutta. Pääosin varmaankin tuulen paikasta toiseen siirtelemää lunta, osin taivaastakin tullutta uutta pehmeää pakkaslunta.

Joten tämän päivän kotitöistäkään ei ole epäilystä. Miehen on tehtävä mikä miehen on tehtävä. Ei sillä, että lumityöt sinällään olisivat vastenmielisiä, mutta tämä shokkialoitus on hieman liikaa. Tässä vaiheessa syksyä olisi mukavampi totutella viidellä kuin viidelläkymmenellä sentillä.

Kelin takia taitaa jäädä tänään myös perinteinen kaupunkiohjelma väliin. Kääpiöt saavat tulla koulusta suoraan kotiin ja vietämme koti-illan. Ei varmaan pahaa tee sekään kaiken tämän rientämisen keskellä.

Rauhoittukaamme talven kinosten keskelle.

Taivaasta sataa kaikenlaista mannaaKeskiviikko 01.11.2006 10:10

Tai ei se nyt mannaa ole. Hikeä, verta ja kyyneleitä se on. Tai tuottaa. Tuo lumi nimittäin. Jota on pihassa paikoin 30 senttiä. Etenkin tuulen tuiskuttamissa kinoksissa. Ja lisää pukkaa niin ettei meinaa ruokaa hakevat talitiaiset sekaan mahtua.

Tuonne minun pitäisi kuitenkin mahtua. Jotta pääsemme päivällä autolla kaupunkiin.

Ei sillä, etten pitäisi lumitöistä. Kun niitä saa tehdä kauniissa auringonpaisteessa. Kun pihaan on satanut viisi senttiä kevyttä pakkaslunta. Kun piha on jo pohjaltaan luminen ja tasainen. Kun ei ole muita töitä. Kun ei ole kiire mihinkään.

Nyt ei ole kaunis auringonpaiste. Lunta ei ole viisi vaan kolmekymmentä viisi senttiä, ainakin kinoksissa. Piha ei ole pohjaltaan luminen vaan kolaa on lykittävä hiekkakivisellä pohjalla jossa se tökkää vähän väliä ja kolan aisa on sitten munaskuilla niin, että... Muitakin hommia olisi lista pullollaan ja pian on jo kiire kaupunkiinkin. Että tämmöinen tapaus tänä aamuna.

Eteenpäin sanoi mummo lumessa.