IRC-Galleria

muhku56

muhku56

Kimmo Käärmelahti

Kolmas yö valveillaLauantai 30.06.2007 04:39

Helevetin yskä.

Päivät menee jo ihan mukavasti mutta yritäpä nukkua. Kun käännyt mätipuoli alaspäin ja yrität saada unen päästä kiinni niin johan alkaa kuiva köhiminen. Joka päättyy oksennusreaktioon mikäli ei nopeasti kipua istualleen.

Tämän seurauksena olen nyt kolmatta yötä vaveilla. Toissa yönä tuli nukuttua sohvalla istuvassa asennossa kolmisen tuntia, viime yönä pari tuntia ja tästä yöstä ei tiedä pirukaan. Mutta elokuvia ja televisiosarjojen tallenteita on tullut katsottua ihan tarpeeksi. Ja kuumaa juomaa nautittua. Yleensä teetä mutta nyt lauantain valkenemisen kunniaksi ajattelin hakea yhden kuuman rommin.

Nyt heti. Kellon ollessa 1:38.

Aim bääk. Kellon osoittaessa 1:44. Kuusi minuuttia meni rommitotin valmistukseen. En tiedä, auttaako se tautiin, mutta ainakin on mukavampi sairastaa.

Jännä juttu, että meillä on Rakkaan Vaimon kanssa periaatteessa sama tauti. RV sairastui tähän 2,5 viikkoa sitten, minä hänestä noin viikon myöhässä. Minulle tauti ei tullut yhtä rankkana kuin RV:lle, esimerkiksi liki 40 asteen kuumeet jäivät minulta onneksi väliin. Nyt olemme taudeissamme suht samassa vaiheessa, inhoittavaa kuivaa yskää, voimattomuutta, saamattomuutta ja haluttomuutta podemme molemmat.

Paitsi että RV:llä yskänpuuskat iskevät pahiten hänen noustessa sängystä jaloilleen, minulla juuri toisin päin eli heittäytyessäni jaloiltani sänkyyn. Onkohan tähän syynä se, että RV on enempi iltakukkuja, minä puolestani enempi aamun ihmisiä. Näitä "aikainen lintu madon löytää"-tyyppejä.

Mutta syvältä tämä tauti on. Ei kuitenkaan tällä kertaa hanurista vaan henkitorvesta.

Liki keuhkoista.

Alan selvitä juhannuksestaTiistai 26.06.2007 11:12

Kuten edellisestä päiväkirjamerkinnästä Tampereelta voitte lukea, on Rakkaalla Vaimolla paha kesätauti. Tuohon köhimiseen ja kurkkukipuun, päänsärkyyn ja voimattomuuteen, aivasteluun ja vatsavaivoihin ei edes sulfakuuri auta. Tauti vaan jatkuu.

Minuun tuo pöpö tarttui juuri juhannukseksi, tosin paljon lievempänä kuin RV:oon. Mutta mies on tautiasioissa heikompi lenkki, joten melkoisena reporankana olen joutunut sängyssä makaamaan minäkin.

Tillin varpaan mursi lomapaikassa ah niin rakas ja ihana Dolly. Sellainen karvainen, nelijalkainen, hännällinen elukka. Jonniin sortin hevonen se kai on, en minä niitä toisistaa erota. Siis rotuja. Mutta ei tässä vielä kaikki.

Juhannuspäivänä Mikolla ei oikein mennyt skeittirampilla temppu päälle ja mies rojahti rampille liukumaan. Saadakseen saatanallisen vaneriviilun piikin reiteensä. Tai oikeammin lähes kankkuunsa. Kotikonstein sitä ei ollut kokonaan irroitettavissa joten ei muuta kuin terveyskeskuksen viikonloppupäivystykseen. Josta apu löytyikin Mikolle Mikkotohtorin muodossa. Mukava nuori lääkäri, juuri oikea tyyppi juhannuksen hässäköihin päivystykseen. Mutta ei tässä vielä kaikki.

Sunnuntaina Tiitus pääsi kalaan Jannan ja Risto I:n kanssa. Varsinaisen kalastusreissun loputtua jäivät Tiitus ja Janna vielä rantaan. Tässä vaiheessa onnistui mies säheltämään uistimensa rantakaislaan, napakka veto ja lasikuituvapa ampui uistimen kuin ammuttuna reiteen. Yksi koukku niin syvälle lihaan että ei edes paljon mutkaa näkynyt. Joten ei kun terveyskeskuksen päivystykseen. Jossa taas päivysti Mikkotohtori, poisti uistimen Tiituksen jalasta ja toivotti rauhallista juhannusta.

Mutta ei juhannuksen seutu pelkää sairastelua ja vammoja ollut. Oli mukavaakin. Erityisesti Rinsessa Aavan ja hänen hovinsa ansiosta. Rinsessa on edennyt huimaa vauhtia kehityksen tiellä. Jossa tietysti jotkut pahan ilman linnut näkevät riskejäkin ja aiheuttavat niine puheineen meidän Erikoiselle pahaa mieltä. Jonka olin joistakin kommenteista huomaavinani. Miksi ihmiset ovat niin pahansuopia ja ajattelemattomia. Eivät voi hyväksyä, että toiset lapset vaan kehittyvät toisia nopeammin. Ja kasvaminen on portaiden kulkua, joskus toinen kipuaa hieman korkeamman portaan jäädäkseen täysin oikeutetusti odottamaan ikätovereitaan taas tämän askeleen otettuaan. Ei tuon asian ymmärtäminen pitäisi kovin vaikeaa olla.

Rinsessa Aava hurmasi kaikki Käärmelahdessa. Enot ja tädit touhusivat innoissaan pikkuneidin kanssa, Ahku ja Muhkukin olisi halunnut nauttia enemmän, mutta tässä taudissa oli pakko pysyä sylietäisyyttä kauempana. Mutta siitä huolimatta Rinsessalla riitti Käärmelahdessa sylejä ihan vaihteluun saakka.

Onnin kanssa autossaKeskiviikko 20.06.2007 11:15

Tehtiin laaturetki. Ihan oikeasti. Vaikka hieman sairaita oltiinkin. Rakas Vaimo aivan tautisen sairas, minäkin köhin hieman, Sansku ja Janna suhteellisen terveitä. Paitsi ehkä Särkänniemen jälkeen.

Sunnuntaina kun saatiin kaksi pienintä poikaa Sporttileirille Tanhuvaaraan, suurin poika tädille ja Tilli Muksumäkeen niin ei muuta kuin baanalle ja nokka kohti Tamperetta.

Oni ei oikein pitkän tauon jälkeen dikannut automatkailua, kiljui kuin syötävä. Ja kun häkkinsä oli nostettu takapenkille pois tavaratilasta, niin kiljuminen kuului oikein hyvin. Mutta kyllä se välillä sentään jyrsi luutaan, nuoli kopin seiniä, nukkui ja oli hiljaakin. Ainakin jokusen kilometrin. Joten pästiin viiden pysähdyksen taktiikalla Tampereelle.

Ja ei kun hotelli Tammeriin majoittumaan. Jonka jälkeen kaupunglle etsimään avointa ruokakauppaa iltapalan ja herkkujen hankkimista varten. Sunnuntai iltaisin ainakin meillä täällä Savonlinnassa näin kesäaikaan monet ruokakaupat ovat auki aina kello 21 saakka. Mtta ei Tampereella. Kaikki ruokakaupat keskustassa, jopa Lidl, olivat sulkeneet jo kuuden aikaan. Mitenköhän suomalaiset kauppaketjut olivat saaneet Lidlinkin suostumaan tällaiseen käytäntöön. Onneksi lopulta hotellin respan suosiollisella avustuksella löytyi avoin Siwa. Kannaltamme onni, että edes yksi kauppa oli livennyt aukiolokartellista.

Illan mössöjen hankkimisen jälkeen ajattelimme syödä ihan ikeaa ruokaa. Joten ei muuta kuin Tammerin ravintolaan. Suljettu. No sitten Tammerin terassille. Suljettu. Tässä vaiheessa Rakas Vaimo jo luovutti ja palasi tautivuoteelle, mutta minä tyttöjen kanssa lähdin läheiseen Vahan Finlaysonin tiloihin rakennettuun viihdekeskukseen etsimään ruokapaikkoja. Joita kiinteistösäs mainoksen mukaan oli kuusi kappaletta. Joista viisi suljettuja. Viimeisenä oljenkortena Bella Rooma jossa siinäkin keittiö oli juuri sulkeutumassa, "mutta jo oikein nopeita olette niin kyllä ehditte". Ja mehän oltiin.

Kylläisinä takaisin hotellille telkkua tuijotaaan ja jälkiruokaherkkuja napsimaan. Ja lopulta lopen uupuneina sänkyyn. Kuumassa hotellihuoneessa oli jätettävä ikkuna auki ja ikkunan alla oli Tampereen keskuspaloasema. Josta lähtee ambulansseja puolen tunnin välein. Vaikka Onni onkin tottunut autoihin niin pillit päällä lähtevä ambulanssi li hänelle kummajainen, jota piti tervehtiä haukunnalla. Lopulta telkesimme Onnin suihkuhuoneeseen, mutta ambulanssin ääni kuului sinnekin. Arvatkaapa vain, millaisne kaikupohjan suihkuhuone tarjoaa koiran haukunnalle.

Kahden aikoihin siirryimmekin Onnin kanssa nukkumaan lähipuistoon Transitin etupenkille. Minäkin nukuin hieman, Onni kuorsasi kuuluvasti apumiehen penkillä. Kuluihan se yö näinkin hotellin aamupalaan saakka joloin jätin koiran yksikseen autoon ja paknin tunniksi aamupalalle. Ja sitten taas Onni mukaan ja hotelihuoneeseen herättämään muut aamupalalle.

Pirteänä ja hyvin levänneenä toisen aamupalan jälkeen suihkuun, rakkaat naiset autoon ja sunta kohti Särkänniemen porttia vapauttamaan tytöt kesämatkamme tärkeimpään osuuteen. Ja me RV:n ja Onnin kanssa käänsimme auton nokan kohti Suodenniemeä appiukon nykyistä asuinpaikkaa tarkastamaan.


Mökille juhannukseksi 2008Lauantai 16.06.2007 11:02

Ei etene mökin remontti. Joka päivä on jotain muuta, kaupunkireisuissa menee tunteja kun jokaisella on jokin homma hoidettavana. On seurakunnan kesäpäivää ja muuta hommaa hoidettavana. Rakas Vaimokin sairasta joten kotoa ei voi lähteä mökille tämänkään vuoksi.

Muutama viikko sitten kun puhuimme mökkiremontin aikataulusta, RV sanoi luottavaisesti, että aiktaulu on ihan sinun vastuullasi, hän ei siihen puutu. Kauaskantoinen mutta ei kovin viisas päätös.

Juhannukseksi piti mökille päästä mutta nyt ei ole mitään mahdollisuutta. Juhannuksen jälkeen mökkiä tarvittaisii ihan oikeasti kun Sansku pääsee kesätöihin parin kilsan päähän mökistä. Olisi hyvä jos voisi tuolloin asustella mökillä, töihin lähdöt kun ovat kovin aikaisia.

Mutta ei tätä tahtia edes tuo aikataulu pidä paikkaansa.

Hyvä jos mökille päästään juhannukseksi 2008.

Miksi hmeessä miehellä pitää aina olla kymmenen projektia kesken.

Se on syvältä.

Pietarin kalansaalisMaanantai 04.06.2007 23:48

Kaksi nuorinta lasta aloitti kesälomansa tänään komeasti seurakunnan leirillä. Teema tällä kertaa on kalastus. Yleensä aiemmin teemana ovat olleet rukoilu ja virsien veisaaminen. Joten selvää kehitystä.

Minusta kalastus sopii oikein hyvin seurakunnan leirin teemaksi. Ei tarvita veneitä eikä pelastusliivejä, sen kuin kävellään vetten päällä. Toinen vaihtoehto on tietysti iskeä kepukalla vedet sirjään ja kerätä näin syntyneeltä polulta kuiville jääneet kalat.

Muutenkin saalis on aivan varmasti taattu. Pietari opettamaan lapsia niin johan repeilevät verkot ja pullistelevat veneiden pohjat.

Ja jos nyt jostain käsittämättömästä syystä koko leiriporukka ei saa kuin viisi pientä sinttiä niin ei huolta. Keittiöltä kaksi leipää ja koko porukka on ruokittu alta aikayksikön.

Miksköhän seurakunta ei ole aiemmin huomannut, kuinka oivallinen teema kalastus seurakunnan leirille on.

Voisi sanoa, että siinä ovat ihmeteot arkisessa hyötykäytössä.

Viimeistä viedäänLauantai 02.06.2007 08:42

Viimeinen loma-aamu on käsillä. Huomenna alka taas täysi työ kun Savonlinnan koululaitos ei enää hoida omaa osuuttaan. Tuota koulun vastuunpakoilua kestää aina elokuun 14. päivään saakka.

Olen miettinyt, tarvittaisiinko hyviin PISA-sijoituksiin jatkossa eheytetyn koulupäivän sijaan eheytettyä kouluvuotta? Onko lasten työskentelytauko kesällä liian pitkä, kuluuko hyvää itsensä sivistämisaikaa turhiin kesäsutinoihin?

No ei vaan, ihan oikeasti minusta on mukavaa kun lasten kesäloma alkaa. Vaikka tällä kerralla olenkin visusti varonut antamasta lupauksia siitä, mitä kesälomalla tehdään, niin eköhän sitä kaikenlaista kivaa ole luvassa. Kuten lepikon kaatoa, rankojen raivaamista naapurin metsästä, ruohon ajoa, raaputus- ja maalasuhommia, mökin remonttia ja kaikkea muuta extremeä.

Hahhaa, lukekaapa lapset tämä ja nauttikaa jo etukäteen tulevasta lomasta. Ja muiden perheiden lapset, lukekaa tämä ja lopettakkaa valitus roskapussin vientikäskystä. Aikuiset, lukekaa tämä ja tehkää lastensuojeluilmoitus lapsityövoiman käytöstä.

Kuka ajattelee - ja ketä?Keskiviikko 30.05.2007 10:15

Erikoinen kirjoittaa blogissaan:

Nuori nainen ajaa autoaan. Hän on nauttinut alkoholia ja kyyneleet valuvat pitkin hänen poskiaan. Hän uskoo ettei kukaan välitä hänestä. Hän uskoo että hänet on hylätty.
Samassa nainen kuulee kovan äänen ja näkee edessään rekka-auton ajovalot. Kuuluu rysäys. Nainen pudottaa lompakkonsa jossa näkyy kuva pienestä pojasta.
Kaksi päivää myöhemmin tämä sama poika istuu orpokodissa ilman ihmistä joka peittelee hänet nukkumaan. Ilman ihmistä jonka suusta kuulee joka päivä maailman ihanimmat sanat.
Lapsi ei puhu koskaan, paitsi tiettyyn aikaan illalla jolloin hän nousee pöydälle seisomaan. Hän katsoo ylös lähettäen lentosuukon ja sanoen: "Hyvää yötä äiti. Mä lakastan sua."

Herättipä Erikoisen kirjoitus ajatuksia. Kipeitäkin sellaisia.

Olisinhan minä halunnut hänetkin peitellä, mutta mene nyt peittelemään kuusitoistavuotiasta tyttöä. Läheskään aina hän ei ollut edes omassa sängyssään vielä siihen aikaan kun minä jo rötkähdin sänkyyni.
Ehkä en aina osannut sanoa, että minä rakastan sinua. Mutta teoillani yritin, ja yritän edelleenkin, sen osoittaa. Ehkä se pitäisi vaan sanoakin useammin. Yli kaksikymppinen sen ehkä ymmärtääkin paremmin kuin kuusitoistavuotias. Jolloin noista sanoista saattaa syntyä jopa väärinkäsityksiä.
Olisin minä halunnut antaa iltapusunkin kuten vielä nykyisin hänen ikäisilleen annankin. Mutta he ovatkin tottuneet siihen jo lapsesta alkaen. Kuusitoistavuotiaan opettaminen iltapusuun tuntui mahdottomalta vaikka kuusivuotias pikkusisko sen joka ilta saikin. Ja saa edelleen.

Takaisin tarinaan. Jokainen meistä omaa tunteita tuota orpoa lasta kohtaan. Moni myös hänen äitiään. Jotkut miettivät, oliko alkoholi törmäyksen syy vain huomiokyvyn heikentäjänä vaiko rohkeuden antajana. Kännissä moni tekee tekoja, joita krapulassa katuu. Mutta entäpä jos ei enää tulekaan krapulaa jossa katua?

Mutta kuka ajattelee nuoren äidin sukulaisia ja ystäviä. Mitä lapsen isälle on tapahtunut kun lapsi jää orvoksi? Onko hänkin tehnyt oman ratkaisunsa jo aiemmin?

Entäpä "orpokodin" väki? Olipa se sitten kunnan lastenkoti tai kriisiperhe, perhekoti tai adoptioperhe. Mitä he aikanaan kertovat lapselle, kun tämä kysyy mitä elämässä on tapahtunut? Miten he vastaavat lapsen kysymykseen, miksi äiti ja isä hylkäsivät minut? Entäpä uteluun, näenkö äidin taivaassa? Onko äiti nyt enkeli?

Entäpä tuon rekan kuljettaja ja hänen perheensä? Olisinko jotenkin voinut välttää yhteentörmäyksen? Oliko se onnettomuus vai tahallinen teko? Jos en olisi käynyt edellisellä huoltoasemalla kahvilla niin olisimmeko silti sattuneet tiellä kohdakkain?

Kuinka paljon kysymyksiä ja ajatuksia yksi kirjoitus voikaan synnyttää?

Saatika tositapahtumat, joista tuokin kirjoitus voi kertoa?

Liian paljon.

Uusi viikkokirjoitusPerjantai 25.05.2007 08:45

Viikko näyttää taas kuluneen edellisestä kirjoituksesta. Ennen ehdin kirjoittamaan päiväkirjaa, nyt tästä näyttää tulevan viikkokirja. Syynä saamattomuus, väsymys, työmäärä, hektinen kiitäminen ympäri ja ämpäri, henkinen olotila ja laiskuus. Revi siitä sitten huumoria.

Suurin syy harvakseltaan putoaviin sanoihin on kuitenkin kevätkiireet. Koulun loppuminen aiheuttaa kaikenlaista ylimääräistä säpinää, lasten harrastuksista on yhtä aikaa menossa niin talviharjoitusten hännät kuin kesäharjoitusten idutkin. Helpottaa hieman kun talviharrastukset loppuvat näihin viikkoihin.

Tiitus on löytänyt harrastuksen. Siitä iloitsen kovin. Miehen alku lähti kaverinsa kanssa Savonlinnan Riennon urheilukouluun. Harjoituksia on joka tiistai ja torstai, omia seuran kilpailujakin kesän aikana kahdeksan kappaletta. Pari ensimmäistä harrastuskerta on takana ja mies vaikuttaa innostuneelta. Hyvä näin. Energiaahan miehessä riittää kuin duracellpupussa.

Jannalla käynnistyi myös jalkapalloharrastuksen tositoimet. Eli ulkoharjoitukset ja pelit. Ensimmäinen reissu Kotkaan toi tosin tappion, ensi lauantaina olisi Lappeenrannan pelireissun vuoro. Tyttö pelaa nyt kahdessa joukkueessa, STPS:n B- ja C-tytöissä.

Myös Mikko on löytänyt oman harrastuksen, sanoisin melkeinpä elämäntavan. Perheemme ensimmäinen oikea murkku kaikkine mausteineen on putkahtanut maailmaan. Johan oli aikakin, onhan perheessäämme sentään viisi häntä vanhempa lasta. Joiden murkkuilu on ollut melko lievää. Mutta nyt tuntuu tulevan takaisin oikein korkojen kanssa.

Tällaista vipinää Käärmelahdessa.

Ja kuten kuvaosastoilta huomaatte, on kesän kukintakausikin käynnistynyt melko näyttävästi.

Hitto että minä pidän tästä valoisasta vuodenajasta.

Mulla on lihaksia!Perjantai 18.05.2007 08:50

Eikös ne ole juuri lihakset, jotka kropassa särkevät? Luut ei särkyä juuri tunne, läskit vielä vähemmän. Siis ne ovat lihaksia. Jotka minun kropassani juuri nyt ovat helvetin kipeitä.

Onneksi en ole hevonen. Jos olisin, olisin nyt kuollut hevonen. Ja matkalla makkratehtaalle. On meinaan vasen takajalka sellaisessa kunnossa, että eläinlääkäri määräisi kyllä kuulan kalloon. Mutta kannattaa olla ihminen. Ja kärsiä.

Kaiken taustalla on Riihiranta-projekti. Purkutyöt jatkuivat eilen, vuorossa oli välikaton purku. Joka oli melkoisen likaista touhua. Mutta 2/3 katosta saatiin purettua. Kunnes tuli rakenteellinen este. Jota emme vielä uskaltaneet purkaa. Pitää kysyä viisaammilta neuvoa. Ennenkuin uskaltaa tuon rakenteen kimppuun käydä.

Mutta takan kimppuun käytiin. Piti poistaa pinnasta kaakeliuuninkäännökset, mutta kun alta paljastui varsinainen harakanpesä, niin vastaava mestari antoi käskyn; purkuun koko takka. Ja niinpä takan ja sen vieressä jököttäneen tiiliseinän pätkän kimpussa heilui pian kahdeksan ihmistä moskien, rautakankien, piikkien, purkurautojen ja lapioiden kera. Ja siirtyihän takka mäelle. Ehjät tiilet odottamaan grillin muurausta, moska täyttämään poliisien aikoinaan kaivamaa ruumiinetsintäkuoppaa. Hyötykäyttöön siis koko harakanpesä.

Eilisen päivän liki viiden tunnin työrupeama todista taas kerran asian, joka joskus jää mainitsematta. On meillä hieno lapsiporukka. Kun sile päälle sattuu. Kotoa lähdettäessä oli vielä muutama soraääni, mutta työn melskeessä kaikki hikoilivat ihan oikeasti. Etenkin, kun saivat purkaa, rikkoa ja hajoittaa. Mutta myös poiskuljetus, laudoista naulijen repimiset, rakennussiívoukset ynnä muut tytö sujuivat hyvin.

Olen ylpeä tästä joukosta.

Olen ja elän ja ääneni särähteleeTorstai 17.05.2007 11:04

Taisi olla viimeinen kommentti sunnuntailta Helsingistä.

No nyt on päästy kotiin ja karisteltu pääkaupungin paheet mielestä. Meikäläisellä nuo paheet kiteytyivät kahteen kaljaan. Toinen ihan itse tilattu, toinen puolet Rakkaan Vaimon puolen litran pullosta jota hän ei jaksanut tuhota. Hotellibonuksiin kuului pari ilmaista trinkkilippua, mutta nekin jäi käyttämättä.

Pääkaupunkiseudulla pidetyistä palavereista jäi sekä hyvä että epävarma mieli. Palaveri Rahiksessa kuului ensimmäiseen luokkaan, huoltosuunnitelmapalaveri Lohjalla enimmäkseen tuohon jälkimmäiseen. Ja aamiaispalaveri kavereiden kanssa (tai siis lopulta yhden kaverin kun toinen ei päässyt) siihen välimaastoon.

Rakkaan Vaimon kanssa oli mukavaa joskin on sanottava, että puhtaat kahden hengen matkat ne vasta luksusta ovat. Mutta oli mukava nähdä miten lapsi nautti Helsingin näkemisestä ja kokemisesta. Etenkin Helsingin Kaupunginteatterin Suurenmoista oli todella suurenmoinen. Riitta Havukainen, Pertsa Koivula ja Heidi Herala olivat mahtavia, muutkin hyviä.

Suuren kaupungin raadollisuus konkretisoitui pieninä tapahtumina muutamaan kertaan. Sunnuntai illan lätkähuumassa edessämme R-kioskilla yksi hyypiö varasti korillisen siideriä ja katosi ihmisvilinään joutumatta vastuuseen teostaan. Maanantaina raxissa sisään marssi pari hörhöä ja latoi hetkessä kouraansa kymmenkunta pizzapiittiä ja katosi kadulle. Mutta aineiden sumentamat aivot tekivät tenän ja äijät jäivät aivan raxin ikkunan alle nauttimaan eineistä. Pian paikalle ehtivät henkilökunnan hälyttämät vartijat ja hetken kuluttua myös poliisit. Poistuessamme tilanne oli sellainen, että kaksi poliisia istui maahan vatsalleen kaadetun hörhön selässä ja raudoittivat miestä. Kannattikohan muutaman pizzanpalan takia syyllistyä virkavallan väkivaltaiseen vastustamiseen?

Sellainen on Helsinki.

Ei vaan meillä Savonlinnassa.

Kun ei ole raxiakaan.